Valokaupunkikävely

Jyväskylän kaupunginteatterin edessä opas Marja Nieminen aloittaa Valon kaupunki-kävelykierroksen. Aluksi katsotaan Kilpisenkadun yli Soneran rakennuksen seinää, jossa ei näykään valoteosta, vaikka valaistushäkkyrä on paikallaan. Ehkä se toimii vasta myöhemmin tai joku toinen ilta? Teatterilta kävelemme yläterassien kautta Vapaudenkadun Rakentajan talolle, jonka piha-alueella ja kadun puoleisessa ulkoseinässä on mietityt valaistukset.

Nieminen kertoo myös valaisinpylväistä, joiden valot on suunnattu huolellisesti. Ajatella, kaupungin ensimmäiset viralliset kolme katulyhtyä sytytettiin 1874. Kymmenen vuotta myöhemmin kaupungille hankittiin 40-50 öljylyhtyä, jotka nekin piti käydä sytyttämässä erikseen. Alkuaikoina lamppujen sytyttäminen kuului maistraatin alaisiin töihin.

Kävely vie sitten sinisellä ja valkoisella valaistulle kävelytiesillalle Kilpisenkadun alapäässä - valkoinen valo "ohjaa" kulkijoita. Sillalta kurkistamme myös erityiskohteena valaistulle Miltonin huipulle, näemme Matkakeskuksen leveän valoreunuksen ja havainnoimme Innovan hentoja sinisiä tehostevaloja rakennuksen kulmassa. Hyvä kun siniset erottuvat ollenkaan Innovasta.

Vanha rautatieasema sen sijaan on hyvin kauniisti valaistu; ulkovalot luovat suorastaan lempeän tunnelman. Vastapäinen hotelli Alexandra on myös erityisiä valaistuskohteita, mutta kaikki sinne suunnitellut jutut eivät taida olla enää alkuperäiseen tapaan valaistuja, kuten sisäpuolella lasiseinän takana oleva usean kerroksen korkuinen taideteos. Sen hädin tuskin erottaa.

Kävelemme Asema-aukiolta kohti Lyseota. Ravintola Figaron ulkoseinä on yksi tämän vuoden uusista upeista valaistuskohteista. Talon rakennusvuosikin erottuu nyt loistavasti.

Asemakadun ja Vapaudenkadun risteyksessä kaunis Nikolainkulma on lähistön moniin kivasti valaistuihin rakennuksiin verrattuna jotenkin reppanan näköinen. Ehkä lähivuosina myös Nikolainkulma nostetaan valoin esille myös iltojen iloksi.  No niin, nyt onkin mentävä katua ylös suoraan Lyseolle, missä Valotrilogia-teossarjan osa Elegia (Jukka Korpihete) on juuri alkamassa varta vasten sävelletyn musiikin säestämänä.

Lähdetkö - matkallesi - kaukomaille... Tästä palaamme Asemakatua alas kävelykadulle ja käymme vielä Torikeskuksessa katsomassa valoteosta sekä 2. kerroksen vaateliikkeen näyteikkunassa olevaa näyttelyä Harjun valaistuskilpailun suunnitelmista. Torikeskuksesta löytyy myös kaipaamani Valon kaupunki 2010 -esite telineestä ja opas kertoo, että esite on jaettu joka kotiin. Jos näin on, se on ollut epäonnisesti ilmaisjakelu-mainospinon välissä eli joutunut huomaamatta roskiin. Olen edelleen sitä mieltä, että Valon kaupunkia tulee esitellä Kompassin tienoilla paremmin. Ei vain sillä kammotus-valomainoksella, joka välkkyy ja paistaa ihan liian isona ja kirkkaana Sokoksen vastapäätä, niin että se vain ärsyttää.

Varjot leikkivät märällä, pudonneiden lehtien peittämällä tiellä. Jotain tuossa vilahtaa, suorastaan vilistää. Pieni hiiri kipittää kävelytien poikki. Ilman valoja.