Siirry pääsisältöön

Valokaupunkikävely

Jyväskylän kaupunginteatterin edessä opas Marja Nieminen aloittaa Valon kaupunki-kävelykierroksen. Aluksi katsotaan Kilpisenkadun yli Soneran rakennuksen seinää, jossa ei näykään valoteosta, vaikka valaistushäkkyrä on paikallaan. Ehkä se toimii vasta myöhemmin tai joku toinen ilta? Teatterilta kävelemme yläterassien kautta Vapaudenkadun Rakentajan talolle, jonka piha-alueella ja kadun puoleisessa ulkoseinässä on mietityt valaistukset.
Nieminen kertoo myös valaisinpylväistä, joiden valot on suunnattu huolellisesti. Ajatella, kaupungin ensimmäiset viralliset kolme katulyhtyä sytytettiin 1874. Kymmenen vuotta myöhemmin kaupungille hankittiin 40-50 öljylyhtyä, jotka nekin piti käydä sytyttämässä erikseen. Alkuaikoina lamppujen sytyttäminen kuului maistraatin alaisiin töihin.
Kävely vie sitten sinisellä ja valkoisella valaistulle kävelytiesillalle Kilpisenkadun alapäässä - valkoinen valo "ohjaa" kulkijoita. Sillalta kurkistamme myös erityiskohteena valaistulle Miltonin huipulle, näemme Matkakeskuksen leveän valoreunuksen ja havainnoimme Innovan hentoja sinisiä tehostevaloja rakennuksen kulmassa. Hyvä kun siniset erottuvat ollenkaan Innovasta.
Vanha rautatieasema sen sijaan on hyvin kauniisti valaistu; ulkovalot luovat suorastaan lempeän tunnelman. Vastapäinen hotelli Alexandra on myös erityisiä valaistuskohteita, mutta kaikki sinne suunnitellut jutut eivät taida olla enää alkuperäiseen tapaan valaistuja, kuten sisäpuolella lasiseinän takana oleva usean kerroksen korkuinen taideteos. Sen hädin tuskin erottaa.

Kävelemme Asema-aukiolta kohti Lyseota. Ravintola Figaron ulkoseinä on yksi tämän vuoden uusista upeista valaistuskohteista. Talon rakennusvuosikin erottuu nyt loistavasti.
Asemakadun ja Vapaudenkadun risteyksessä kaunis Nikolainkulma on lähistön moniin kivasti valaistuihin rakennuksiin verrattuna jotenkin reppanan näköinen. Ehkä lähivuosina myös Nikolainkulma nostetaan valoin esille myös iltojen iloksi.  No niin, nyt onkin mentävä katua ylös suoraan Lyseolle, missä Valotrilogia-teossarjan osa Elegia (Jukka Korpihete) on juuri alkamassa varta vasten sävelletyn musiikin säestämänä.
Lähdetkö - matkallesi - kaukomaille... Tästä palaamme Asemakatua alas kävelykadulle ja käymme vielä Torikeskuksessa katsomassa valoteosta sekä 2. kerroksen vaateliikkeen näyteikkunassa olevaa näyttelyä Harjun valaistuskilpailun suunnitelmista. Torikeskuksesta löytyy myös kaipaamani Valon kaupunki 2010 -esite telineestä ja opas kertoo, että esite on jaettu joka kotiin. Jos näin on, se on ollut epäonnisesti ilmaisjakelu-mainospinon välissä eli joutunut huomaamatta roskiin. Olen edelleen sitä mieltä, että Valon kaupunkia tulee esitellä Kompassin tienoilla paremmin. Ei vain sillä kammotus-valomainoksella, joka välkkyy ja paistaa ihan liian isona ja kirkkaana Sokoksen vastapäätä, niin että se vain ärsyttää.

Varjot leikkivät märällä, pudonneiden lehtien peittämällä tiellä. Jotain tuossa vilahtaa, suorastaan vilistää. Pieni hiiri kipittää kävelytien poikki. Ilman valoja.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la