Ajelehtien Jyväskylässä

Totta puhuen en aio täysin ajelehtia, sillä minulla on reittisuunnitelma - Jyväskylän kartalle sattumanvaraisesti pudotetun avainnippuni ääriviivoja noudatteleva! Kaupunkikokemuksen ohjeet ja tämän reitin antoi eli tipautti minulle Kokemuksellisen kaupungin konsultti eli Meiju Niskala maaliskuussa, Jyväskylän syntymäpäiväviikolla. Sovimme silloin, että odotan Jyväsjärven sulamista, sillä reitin varrelle osuneet järviosuudet eivät olisi olleet jäiden heikkouden takia turvallisesti käveltävissä. Venekyytikin on sallittu tarvittaessa...

Starttaan ajelehtimisretkelle Rauhalahdesta, kaupungin venepaikoilta, mistä löytyy myös iltapäivälainaksi saamani soutuvene. Useimmat veneistä ovat rannassa tänä hellesunnuntaina. Kevyt tuuli huojentaa oloa, kun alan soutaa ensimmäisen lahdenpoukaman yli, Äijälänrantaan. Lutakko häämöttää vastarannalta helleudun lävitse. En aio sananmukaisesti ajelehtia vesillä, sillä heittäytyminen aaltojen vietäväksi pitäisi minut visusti tällä lähtörannalla.

Rantaudun pienelle hiekkarannan palaselle. Niityt Viherlandian ja Jyväsjärven välissä näyttävät lähes joutomaalta, mutta näin ei suinkaan ole. Lähden etenemään kohti kartan Ansaritietä, jota ei taida olla vielä edes olemassa.

Rauhalahden voimalaitoksen naapurissa Jyväskylän tulevan asuntomessualueen (2014) pohjatyöt ovat Äijälänrannassa jo käynnissä. Pellon poikki on kaivettu kanavaa ja tien- sekä tontinpohjia laitellaan.
Useampikin sorsapoikue uiskentelee tyytyväisenä kanavaa pitkin, eihän siellä ole häiriötekijöitä.

Savisten peltojen paaluttaminen on alkanut. On vaikea kuvitella, miltä asuntomessualue tulee näyttämään parin vuoden kuluttua, sillä nyt en osaa hahmottaa edes missä kadut tulevat kulkemaan. Vieressä olevat mustaherukkapensaiden suorat rivistöt askarruttavat: miten laaja puutarha-alue naapuriin tulee vielä jäämään?

Asuntomessualueen suunnitelmasta kertoo lähimmältä tienpohjalta monen metrin päähän pellolle isketty taulu, jonka lukeminen edellyttää heinikossa kahlaamista. Pientalotonttien hakuaika on päättynyt toukokuussa 2012.

Kävelen hieman "ohi" reitistäni ja käyn lähimpien talojen kulmilla kääntymässä. Traktori pihassa on kuin henkäys entisistä ajoista.

Tunnustan, että en jatka tismalleen annettua ajelehtimisreittiä pitkin; on palattava soutuveneen luo, jotta pääsen kohta  ylittämään Äijälänjoen suun. Astun pikkutieltä rannan puoleiselle, muun muassa lemmikkien somistamalle niitylle. Niityltä on aiemmin kaadettu parikin tiheää, korkeaa kuusirivistöä, siihen jääneestä kantojen rivistä päätellen.

Niityn laidassa, rannan puolella, on villi ja vapaa lehtovyöhyke. Yritän päästä Jyväsjärven rantaan vehreän lehdon lävitse, mutta mutaisessa maaperässä tulee vastaan sen verran leveä ojan tapainen, että joudun kääntymään takaisin ja puikkelehtimaan lähemmäs lainavenettäni asuntomessualueen tienpohjien ja kanavien kautta.

Ennen kuin hyppään taas soutuveneen kyytiin, käyn rannan ainokaisella laiturilla, jolle on vapaa pääsy. Rantaraitti ei ainakaan vielä tänne yllä, mutta kivimurskalla on jo vahvistettu rantaa, paremman väylän pohjaksi. Vastarannalla siintää jo seuraava kohde, Ruulahti! Laiturille kurvatessani huomaan tosin viereisen aidan kylteistä, että itse asuntomessujen työmaa-alueelle olisi ollut pääsy kielletty... Liian myöhäinen tieto minun osaltani.

Lähden soutamaan kohti Äijälänjoen suun toisella puolella häämöttävää Ruulahtea. Suomi-laiva töräyttää iloisesti saapuessaan salmeen ja odotan, että alus menee ohitse ennen kuin ylitän väylän. Rantakaislikon ja osmankäämien kupeessa kukkivat ulpukat ja lumpeet.

Soutamisen huono puoli on se, että näkee lähinnä sen, mistä on tulossa, eikä minne on menossa. Lisäksi soutuvene ei ole yhtä näppärä kuin kajakki esimerkiksi lähes umpeen kasvaneessa ruovikossa. Käyn kokeilemassa, voisiko Äijälänjoen tuntumassa olevan pienen saaren kiertää vasemmalta puolelta, mutta soutuvene tuntuu tiheässä kaislikossa kömpelöltä ja palaan sittenkin veneväylän puolelle.

Ruulahti, Jyväsjärvi, P:62° 13.78' I:25° 47.588'.  Ruulahden rannan kyltissä on ihka oikeanlainen kuva: soutuvene! Näitä Jyväskylän rannoille siellä täällä pystytettyjä hienoja sinisiä infotauluja ei taideta juurikaan käyttää esimerkiksi ilmoitustauluina, vaan töhrimisalustoina. Kaupunkikokemusreittini ohjaa minut talojen väliin, Pirttimäen metsikköön.

Polkua ei näy, joten kapuan sumeilematta kallioille - hups, saan jalkani helposti irti kallionkolosta - maistelemaan mustikoita. Enpä tiennyt aiemmin, että tässä on näin mukava metsikkö! Vastaan tulee kohta myös polkuja ja tovin kuljenkin valmista uraa pitkin, kunnes päätän rämpiä polutta viimeisen pätkän ennen Arvinkujaa ja Pirttimäentietä. Palkinnoksi löydän soman kanttarellin.

Palailen omakoti- ja rivitalojen välitse ja siirtolapuutarhan ohitse takaisin Jyväsjärven rantaan.  Soutuvene odottaa kiltisti (hetkeksi lainaamallani) venepaikalla 23. Ennen kuin lykkään soutuveneen takaisin veteen, Äijälänjoelle ajaa Suomen Suvi-laiva, ja huopaan juuri irti rannasta, kun Rhea lipuu samaa reittiä. On aika hauskaa olla ensimmäistä kertaa soutelemassa Jyväsjärvellä!

Palautan veneen paikoilleen Rauhalahteen ja jalkaudun kohti Halssilaa. Moottoritie kohisee yläpuolellani, kun kohtaan pelkkien töhryjen sijasta pari ajatuksella koristeltua, värikästä kannatinpylvästä. Seuraava alikulku on maalattu yläpuolelta siniseksi ja punaiseksi.

Kapuan ylös Vaajakoskentietä, pientä kiertotietä karttaani nähden, sillä rautatien yli ei voi loikkia mistä vain. En myöskään aio oikaista pihojen kautta, joten sävellän sinne päin -reitin katujen kautta. Alkupäästä lähinnä kävelytienä palvelevan Tiirantien varrella on sekä vanhaa että uutta rakennuskantaa.

Halssilan vanhan osan rinteillä talot ovat melko tiheässä ja alkuperäiset puutalot hyvin pieniä. Tämä on ainoa alue Jyväskylässä, josta tulee Pispala vähän mieleen. Ja täälläkin on kavuttava rinteitä, tosin ei yhtä jyrkkiä kuin Tampereen Pispalassa.

Kävelyreitin varrella on silmäniloa. Useissa pihoissa on hienoja kukkaistutuksia, kuten tämä nerokas kukkapolkupyörä, ja omenia näkyy kypsyvän puissa runsaasti. Pujahdan koulun ja kirjaston välistä alas ja sitten  alkaa matka ylöspäin, kohti Halssilanmäkeä.

Polun varrella metsässä kohoava muhkea kiviaita on varmasti jäänne Halssilan / Aittovuoren entisestä kivilouhoksesta. Nämä kivenlohkareet eivät ole mitään pikku murikoita.

Hörppään taas vesipullosta; rinteen kapuaminen hellekelillä on hikistä puuhaa. Yläpuolelle, metsän keskelle, on noussut Halssilan uusinta asutusta. Sinne mennään varmasti enemmän moottorin voimalla.... Mutta onpa täällä paljon mukavia metsäpolkuja! Yllätysreitti on tuonut minut Aittovuorelle kävelyn korkeimpaan paikkaan ja hienoon, väljään kangasmetsään. Popsin lisää mustikoita sen kunniaksi.

Etsin reitin alas pitkin pikkukatuja ja kävelypolkuja. Urheilukentän laitaa reunustaa vaahteroiden rivi, kohta näen yläpuolellani rinteeseen rakennetun Halssilan kirkon. Löydän reitin hauskimmin nimetyn kävelytien: Tassupolku! Täällä Vaajakoskentien yläpuolella katujen nimissä muistetaan enimmäkseen metsän nisäkkäitä.

Oravankuja, Majavankuja. Matka jatkuu omakotialueen halki kohti Jyväsjärven rantaa, joka on täällä alkuperäistä kauempana, kiitos mm. moottoritien. Vastaan tulee junarata, joten astelen vattupuskien reunustamaa polkua sen ylittävälle kävelysillalle. Nam, ensimmäiset vadelmat!

Alan palata lähtömaisemiin. Kävelysillalta avautuu helteisen Jyväskylän siluetti. Lutakon tornitalot kylpevät yhä kuumemmassa valossa, uimarannalla nautitaan ihoa viilentävästä Jyväsjärvestä.

Ollapa minullakin uimakamppeet mukana...

Ajelehtiminen... Virta ei vienyt minne vain, vaan seurasin pitkälti annettua reittiä. Toisaalta sattuma, avainteni laskeutuminen juuri tähän kartalla, oli määritellyt suunnan. Ehkä siis ajelehtimisretki, tai suunniteltua ajelehtimista? Olisin tietysti voinut poiketa reitiltä enemmänkin... Mutta olipa hauska iltapäivä helteessä ja uusia kokemuksia Jyväsjärven maisemissa. Kiitos kaupunkikokemuksesta, konsultti Meiju!