Joensuu: Pielisjoen rantataidetta

Kävelen aamulla Joensuun torille. Eiköhän sieltä löytyne aamiaista. Torin laidalla Marttakahviosta saankin oikean toiveaamiaisen: pehmeäksi haudutettua puuroa, mehua, teetä, muutaman tuoreen mansikan. Täydennän aamiaispakettia vielä tuoreella piirakalla. Nam! Ehei, varpunen, tämä tarjoilu ei ole sinua varten.

Torin harmaata asvalttia värittävät litteät ihmishahmot, jotka näyttävät tanssivan. Musiikki vain ei soi... Poikkean torin toiselle laidalle Carelicumiin museovisiitille ja pienen harhailun jälkeen selviää, että Pohjois-Karjalan museo löytyy toisesta kerroksesta. Kierrän epähuomiossa maakuntahistorian näyttelyn vastapäivään, nykypäivästä menneisyyteen. Hmm, ehkä on aika siirtyä ulos museon hämäristä.

Läheisestä torin kulman Taitokorttelista löytyy enemmän iloisia värejä sekä tarvikkeita omiin käsityökokeiluihin ja valmiita kädentöitä. Yksi osaava tekijä ahkeroi kangaspuilla.

Taitokeskuksen käytävällä on esillä lisää hilpeää värimaailmaa: linnunpönttöjä, jotka ovat syntyneet Kässäkoulun perusopintojen 5-6 työpajassa.

Taitokorttelin sisäpihalla aurinko hymyilee. Ei ihme, että kahvilan ulkopöydissä istuu tyytyväisen näköistä väkeä.

Vanhan lehmuksen juurella patsastyttö lueskelee taiteellisesti asetellulla pihapetillään Happy garden -kirjaa. Kiveys on kieltämättä hieman karu...

Astun ulos Taitokorttelistakin. Kaipaan rakennusten vierustoilta Pielisjoen rantaan, veden äärelle. Siellähän olisi niitä risteilyjäkin...

Joen rannan tuntumassa on nurmikaistaleiden välissä pieni hiekkakenttä, missä puupalikat kilahtelevat. Leppoisa porukka ei suinkaan pelaa petankkia, vaan mölkkyä.

Lähden kävelemään pitkin joen rantaa. Hitaan kuljeskelun etuja on se, että siinä ehtii oikeasti katsoa ympärilleen, toisin kuin määrätietoisella vauhtilenkillä. Tummaa lyhtypylvästä koristaa hauska maalaus. Onko tämä kenties ainoa laatuaan vai onkohan näitä lisääkin?

No tietenkin lyhtypylvästeoksia on lisää! Oijoi, yhdessä tolpassa palellaan kieli sinisenä... Ja mustavalkoinen Universumin ääriin ja takaisin taitaa viestiä ääretöntä rakkautta? Pielisjoen rantaa myötäilevä kävely-ja pyörätie on saanut näistä teoksista piristävän lisän.

Myös virallisempi taideteos, Teijo Karhun ja Jukka Niskasen sukkulamainen Välke näyttää (aina vain) hienolta vähitellen pilvettynyttä taivasta vasten! Tunnistan yllätten laiturista tutun näköisen aluksen. Serena on siis siirtynyt Keski-Suomesta Keiteleeltä Pieliselle... Ilmankos se ei ole enää ankkurissa Äänekoskella.

Ai niin, ihan tästä kaupungin keskustastakin voisi lähteä oikealle vaellukselle. Kolille on matkaa mukavat 96 kilometriä, mutta Lykynlampi ja Utranharju olisivat paremmin päiväkävelyn säteellä. Ehkä joku toinen kerta kumminkin.

Mattolaitureillakin on innokkaita matonpesijöitä, vaikka veden lämpötila ei huimissa lukemissa olekaan. Joensuussa ei siis ole siirrytty vielä kuivan maan matonpesupaikkoihin. Käyn kääntymässä hieman etäämpänä Pielisjoen rantamaisemassa, mutta palaan sitten samaa reittiä takaisin.

Arveluni osuu oikeaan - lyhtypylväiden taideteokset nimittäin jatkuvat myös toisessa suunnassa, kanavan tykönä. 

Risteilylaiva lipuu ohitse kanavaa ylöspäin, mutta tajuan vasta sen jo mentyä, että missasin juuri sillan avaamisen alusta varten. Nämä mainiot pylvästaideteokset ovat onnistuneet kiinnittämään huomioni niin hyvin.

Eikä siinä vielä kaikki! Sillan ali johtava tunneli on myös upean taideteoksen peittämä. Taideyhdistys Harha ry kertoo olevansa työn takana; teos on syntynyt 2011. Inspiraatiota on tainnut antaa ainakin Liisa Ihmemaassa? Lyhtypylväiden taiteilijat jäävät valitettavasti anonyymeiksi...