Siirry pääsisältöön

Joensuu: Pielisjoen rantataidetta

Kävelen aamulla Joensuun torille. Eiköhän sieltä löytyne aamiaista. Torin laidalla Marttakahviosta saankin oikean toiveaamiaisen: pehmeäksi haudutettua puuroa, mehua, teetä, muutaman tuoreen mansikan. Täydennän aamiaispakettia vielä tuoreella piirakalla. Nam! Ehei, varpunen, tämä tarjoilu ei ole sinua varten.
Torin harmaata asvalttia värittävät litteät ihmishahmot, jotka näyttävät tanssivan. Musiikki vain ei soi... Poikkean torin toiselle laidalle Carelicumiin museovisiitille ja pienen harhailun jälkeen selviää, että Pohjois-Karjalan museo löytyy toisesta kerroksesta. Kierrän epähuomiossa maakuntahistorian näyttelyn vastapäivään, nykypäivästä menneisyyteen. Hmm, ehkä on aika siirtyä ulos museon hämäristä.
Läheisestä torin kulman Taitokorttelista löytyy enemmän iloisia värejä sekä tarvikkeita omiin käsityökokeiluihin ja valmiita kädentöitä. Yksi osaava tekijä ahkeroi kangaspuilla.
Taitokeskuksen käytävällä on esillä lisää hilpeää värimaailmaa: linnunpönttöjä, jotka ovat syntyneet Kässäkoulun perusopintojen 5-6 työpajassa.
Taitokorttelin sisäpihalla aurinko hymyilee. Ei ihme, että kahvilan ulkopöydissä istuu tyytyväisen näköistä väkeä.
Vanhan lehmuksen juurella patsastyttö lueskelee taiteellisesti asetellulla pihapetillään Happy garden -kirjaa. Kiveys on kieltämättä hieman karu...
Astun ulos Taitokorttelistakin. Kaipaan rakennusten vierustoilta Pielisjoen rantaan, veden äärelle. Siellähän olisi niitä risteilyjäkin...
Joen rannan tuntumassa on nurmikaistaleiden välissä pieni hiekkakenttä, missä puupalikat kilahtelevat. Leppoisa porukka ei suinkaan pelaa petankkia, vaan mölkkyä.
Lähden kävelemään pitkin joen rantaa. Hitaan kuljeskelun etuja on se, että siinä ehtii oikeasti katsoa ympärilleen, toisin kuin määrätietoisella vauhtilenkillä. Tummaa lyhtypylvästä koristaa hauska maalaus. Onko tämä kenties ainoa laatuaan vai onkohan näitä lisääkin?

No tietenkin lyhtypylvästeoksia on lisää! Oijoi, yhdessä tolpassa palellaan kieli sinisenä... Ja mustavalkoinen Universumin ääriin ja takaisin taitaa viestiä ääretöntä rakkautta? Pielisjoen rantaa myötäilevä kävely-ja pyörätie on saanut näistä teoksista piristävän lisän.
Myös virallisempi taideteos, Teijo Karhun ja Jukka Niskasen sukkulamainen Välke näyttää (aina vain) hienolta vähitellen pilvettynyttä taivasta vasten! Tunnistan yllätten laiturista tutun näköisen aluksen. Serena on siis siirtynyt Keski-Suomesta Keiteleeltä Pieliselle... Ilmankos se ei ole enää ankkurissa Äänekoskella.
Ai niin, ihan tästä kaupungin keskustastakin voisi lähteä oikealle vaellukselle. Kolille on matkaa mukavat 96 kilometriä, mutta Lykynlampi ja Utranharju olisivat paremmin päiväkävelyn säteellä. Ehkä joku toinen kerta kumminkin.
Mattolaitureillakin on innokkaita matonpesijöitä, vaikka veden lämpötila ei huimissa lukemissa olekaan. Joensuussa ei siis ole siirrytty vielä kuivan maan matonpesupaikkoihin. Käyn kääntymässä hieman etäämpänä Pielisjoen rantamaisemassa, mutta palaan sitten samaa reittiä takaisin.
Arveluni osuu oikeaan - lyhtypylväiden taideteokset nimittäin jatkuvat myös toisessa suunnassa, kanavan tykönä. 
Risteilylaiva lipuu ohitse kanavaa ylöspäin, mutta tajuan vasta sen jo mentyä, että missasin juuri sillan avaamisen alusta varten. Nämä mainiot pylvästaideteokset ovat onnistuneet kiinnittämään huomioni niin hyvin.
Eikä siinä vielä kaikki! Sillan ali johtava tunneli on myös upean taideteoksen peittämä. Taideyhdistys Harha ry kertoo olevansa työn takana; teos on syntynyt 2011. Inspiraatiota on tainnut antaa ainakin Liisa Ihmemaassa? Lyhtypylväiden taiteilijat jäävät valitettavasti anonyymeiksi...

Kommentit

  1. Mukavaa että taide on levinnyt arkiseen katukuvaan enemmän ja enemmän,varsinkin harmaisiin ja ankeisiin paikkoihin. Lyhtypylvästaide oli minulle ihan uusi juttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyhtypylvästaide oli minullekin eka havainto, loistava oivallus. Valotolppia kun riittää ja yleensä niitä ei edes ajattele, jos lamppu ei ole rikki! Näin lyhtypylväät voivat siis palvella ohikulkijoita vielä monipuolisemmin, myös taideteoksen kankaana tai telineenä, eikä teoksen tarvitse olla suuren suuri.

      Poista
  2. Katoppa tarkemmin piirrostyyliä harhan pupuhahmon ja tolppien teosten kanssa. Se pipopää kaveri on ivsorin tekele ja nykyään kyseinen kaveri on häipynyt tyystin katukuvasta ja tilalle on tullu astetta agressiivisempi pipomonsteri nimeltä Stef.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä käydä katsomassa kun seuraavan kerran liikun Joensuussa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la