Siirry pääsisältöön

Kitee: Pajarinpolku

Yksi Kiteen luontopoluista, Pajarin polku, kulkee Hyypiin ja Kiteenjärven välissä, muutaman kilometrin päässä Kiteen keskustasta. Lyhyelle metsäpolulle löytää helposti Rantatien varresta, missä hannunvaakuna näyttää lähtöpaikan sijainnin. Otan varmuudeksi opastetaulun kartasta kuvan ennen luontopolulle astumista, vaikka reitti on merkitty sinisillä maalimerkeillä.
Kuvan ottaminen kartasta ei ole ollenkaan huono ajatus, sillä luonto on hyvinkin rehevää jopa alkumatkan harvennetussa kuusikossa. Jossain täällä tervakkojen, vatukon ja saniaisten välissä se polku-ura kulkee.... Ja vadelmia näyttää tulevan mukavasti.
Kun kuusikko alkaa vaihtua lehtipuuvoittoiseksi metsäksi, paljastuu myös valtaisa määrä innokkaita  pihlajanvesoja. Rinnettä ylös noustaessa polku ohittaa paikan, jossa rantatörmä on muinoin ollut. Opastetauluissa kerrotaan paitsi luonnosta, myös Kiteellä vaikuttaneesta pajarista, joka ei tyytynyt vain kantamaan veroja, vaan kohteli paikallista väestöä muutenkin häikäilemättömästi.
Iäkäs, monilatvainen kuusi jää polun vasemmalle puolelle, kun kapuan Pajarinmäen päälle. Muutama itikka yrittää tehdä tuttavuutta, mutta torjun niiden lähentymisyritykset. Onkohan mäellä jäljellä jotain pajarin asumuksesta?
Kiteenjärvi pilkottaa puunlatvojen lomasta, mutta avaraa, avointa näkymää mäeltä ei ole myöskään toiselle puolelle Hyypiin järvelle. Pukinjuuren valkoiset kukat rehottavat täälläkin.
Pajarinmäen tasaisella laella ei näy ensimmäistäkään jälkeä ilkeän veronkantajan elämästä, mutta nyt niin rehevä niitty on varmasti ollut huikean hieno asuinpaikka herran hienolle hoville.
Astelen mäellä ajatuksissani ja luulen kulkevani heinikossa edelleen polku-uraa, kunnes havahdun siihen, että opasteita ei ole toviin näkynyt. Laskeudun alas kuusikkoon - joskohan sieltä tulisi polun pohja vastaan? Hyvin pian kohtaankin polun, mutta se tulee vasemmalta puoleltani. Kuten kamerasta löytyvän karttakuvan mukaan kuuluukin...
Seuraan jälkiä takaisin päin - onhan minun nähtävä, mitä jäi välistä - ja saavun mitä rehevimpään, saniaisten valloittamaan lehtoon. Wau! Jossain täällä pajari harrasti tarinan mukaan mäenlaskua: puuttomalle väylälle asetettiin puiset telat ja pajari laski rinnettä veneellä alas järvelle. Ei siinä mitään, mutta ilkeä pajari istui veneessä myös kun sitä vedettiin ylämäkeen ja vetäjiksi hän pakotti kylän naiset. Nämä joutuivat urakoimaan joko alasti tai hameet korvissa. Ei ihme, että herraa vihattiin.
Hmm. Joko Pajarin polun reitin tuntevat kaikki paikalliset tai sitten luontopolun merkintää voisi ehkä hivenen parantaa. Noin puolen kilometrin polulla ei tosin ole eksymisen vaaraa, mutta olisi kiva havaita reitti helpommin...
Loppumatkasta luontopolku on taas enemmän polun näköinen. Opastaulusta paljastuu, että Pajarin polku kulkee tässä vanhan, Sortavalaan johtaneen tien pohjaa. Ettei olisi Elias Lönnrot matkannut tästä runonkeruumatkoillaan, jalkapatikassa tai hevospelillä.
Polku ei poikkea Kiteenlahdentien toiselle puolelle Hyypiin järven rantaan, vaan kirkasta vettä saa ihailla täältä turvallisen matkan päästä. Matka jatkuu kuusien katveessa. Ihan liian pian olen takaisin lähtöpaikassa, josta pistäydyn vielä muutaman askeleen alempana, pienellä hiekkarantakaistaleella Kiteenjärven rannassa. Kaunis ja eritoten vehreä polku!

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la