Siirry pääsisältöön

Kitee: Pajarinpolku

Yksi Kiteen luontopoluista, Pajarin polku, kulkee Hyypiin ja Kiteenjärven välissä, muutaman kilometrin päässä Kiteen keskustasta. Lyhyelle metsäpolulle löytää helposti Rantatien varresta, missä hannunvaakuna näyttää lähtöpaikan sijainnin. Otan varmuudeksi opastetaulun kartasta kuvan ennen luontopolulle astumista, vaikka reitti on merkitty sinisillä maalimerkeillä.
Kuvan ottaminen kartasta ei ole ollenkaan huono ajatus, sillä luonto on hyvinkin rehevää jopa alkumatkan harvennetussa kuusikossa. Jossain täällä tervakkojen, vatukon ja saniaisten välissä se polku-ura kulkee.... Ja vadelmia näyttää tulevan mukavasti.
Kun kuusikko alkaa vaihtua lehtipuuvoittoiseksi metsäksi, paljastuu myös valtaisa määrä innokkaita  pihlajanvesoja. Rinnettä ylös noustaessa polku ohittaa paikan, jossa rantatörmä on muinoin ollut. Opastetauluissa kerrotaan paitsi luonnosta, myös Kiteellä vaikuttaneesta pajarista, joka ei tyytynyt vain kantamaan veroja, vaan kohteli paikallista väestöä muutenkin häikäilemättömästi.
Iäkäs, monilatvainen kuusi jää polun vasemmalle puolelle, kun kapuan Pajarinmäen päälle. Muutama itikka yrittää tehdä tuttavuutta, mutta torjun niiden lähentymisyritykset. Onkohan mäellä jäljellä jotain pajarin asumuksesta?
Kiteenjärvi pilkottaa puunlatvojen lomasta, mutta avaraa, avointa näkymää mäeltä ei ole myöskään toiselle puolelle Hyypiin järvelle. Pukinjuuren valkoiset kukat rehottavat täälläkin.
Pajarinmäen tasaisella laella ei näy ensimmäistäkään jälkeä ilkeän veronkantajan elämästä, mutta nyt niin rehevä niitty on varmasti ollut huikean hieno asuinpaikka herran hienolle hoville.
Astelen mäellä ajatuksissani ja luulen kulkevani heinikossa edelleen polku-uraa, kunnes havahdun siihen, että opasteita ei ole toviin näkynyt. Laskeudun alas kuusikkoon - joskohan sieltä tulisi polun pohja vastaan? Hyvin pian kohtaankin polun, mutta se tulee vasemmalta puoleltani. Kuten kamerasta löytyvän karttakuvan mukaan kuuluukin...
Seuraan jälkiä takaisin päin - onhan minun nähtävä, mitä jäi välistä - ja saavun mitä rehevimpään, saniaisten valloittamaan lehtoon. Wau! Jossain täällä pajari harrasti tarinan mukaan mäenlaskua: puuttomalle väylälle asetettiin puiset telat ja pajari laski rinnettä veneellä alas järvelle. Ei siinä mitään, mutta ilkeä pajari istui veneessä myös kun sitä vedettiin ylämäkeen ja vetäjiksi hän pakotti kylän naiset. Nämä joutuivat urakoimaan joko alasti tai hameet korvissa. Ei ihme, että herraa vihattiin.
Hmm. Joko Pajarin polun reitin tuntevat kaikki paikalliset tai sitten luontopolun merkintää voisi ehkä hivenen parantaa. Noin puolen kilometrin polulla ei tosin ole eksymisen vaaraa, mutta olisi kiva havaita reitti helpommin...
Loppumatkasta luontopolku on taas enemmän polun näköinen. Opastaulusta paljastuu, että Pajarin polku kulkee tässä vanhan, Sortavalaan johtaneen tien pohjaa. Ettei olisi Elias Lönnrot matkannut tästä runonkeruumatkoillaan, jalkapatikassa tai hevospelillä.
Polku ei poikkea Kiteenlahdentien toiselle puolelle Hyypiin järven rantaan, vaan kirkasta vettä saa ihailla täältä turvallisen matkan päästä. Matka jatkuu kuusien katveessa. Ihan liian pian olen takaisin lähtöpaikassa, josta pistäydyn vielä muutaman askeleen alempana, pienellä hiekkarantakaistaleella Kiteenjärven rannassa. Kaunis ja eritoten vehreä polku!

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…