Vaasan keskustaa ja rantapromenadia

Vaasa on hienojen esplanadien kaupunki, kiitos asemakaavan luoneen ruotsalaisen arkkitehti Carl Axel Setterbergin. Avaria puistokatuja reunustavat toki jalkakäytävät, mutta kävelijä voi valita astelemisen esplanadin keskelläkin, hiekkakäytävää pitkin. Suojatiet tosin löytyvät vain esplanadien reunoilta.

Kaupungin kännykkäkävelyreitit kulkevat myös pitkin esplanadeja. Otan jälleen oppaakseni Mobitourin, joskin tavallisen printtikartan kera. On jotenkin kivempi nähdä myös reitin kokonaisuus eikä ainoastaan seuraavaa askelta. 

Nähtävyyksiä ja rantapromenadi Vaasassa -kierros on noin 3,5 km pitkä ja se alkaa lyhyemmän Mobitourin lailla Kirkkopuistosta, Vaasan kirkon kupeesta. Kirkkoa vastapäätä töröttävät keltainen, empiretyylinen Kirkkoapteekki (1860) ja kirjailija, runoilija Zacharias Topeliuksen patsas.

Viereinen, jykevä Suomen Pankin talo (arkkitehti Johan Sirén) ei ole huikean koristeellinen, mutta parin reliefin lisäksi talon seiniä suojaavat myös jännät "kalterit".

Käännyn komean keltaisen jugendtalon kulmalta lehmusten varjostamalle puistokujalle ja sieltä mutkan kautta takaisin Kirkkopuistikolle, kohti Arbista sekä Wasa Teateria.

Kirkkopuistikon varrella on Mobitour-kohteiden lisäksi myös muita vinkeitä yksityiskohtia, esimerkiksi Evankelis-luterilaisen rukoushuoneen kauniit ovet. Tai pinkin jugend-kivitalon sisäänkäyntiä ympäröivät graniittiin veistetyt köynnökset, pukinsarvineen ja kasvokuvineen.

Tämänkin esplanadin varrella on soma vanha kaivokatos, joskaan sen suojissa ei enää ole toimivaa vesipistettä. Hellepäivänä vesitilkkanen kaivosta olisi tietysti kiva juttu!

En mene ihan suorinta tietä Pohjanmaan museolle, vaan teen pienen mutkan lähellä rantaa olevien puutalojen ja Pikkukadun kautta. Koska olen liikkeellä maanantaina, ovat museon ja sen yhteydessä toimivan Terranovan (Merenkurkun luontokeskus) ovet kiinni.

Museon pihalla on muutamia hassuja kalvovirityksiä. Taideteos? Tummat poikkiviivat risteilevät kookkaiden, pystyyn pingotettujen kalvojen pinnalla.

Sitten huomaan pikkuruisen korentoveistoksen rautatelineen päällä. Vastaavanlaisia pienten siivekkäiden jalustoja on vieretysten kolme (Cordulia aenea, Calopteryx virgo ja Aeschna grandis), mutta keskimmäisestä korento on ikävästi kadonnut. Päässäni raksuttaa hetkisen, kunnes hoksaan että Stefan Lindforsin Cyglus-taideteos näyttäytyy (nyt vajaassa) kokonaisuudessaan kunnolla vasta hämärän laskeuduttua, kun valonheittimet on sytytetty ja varjojen leikki alkaa!

Kierrän entisen Vaasan Höyrymyllyn valkoisen rakennuksen ja saavun viimein meren rantaan. Höyrymyllyn muhkeat seinät eivät enää pölise viljatuotteista, vaan nykyisen Academillin sisällä vaikuttavat mm. Åbo Akademin opiskelijat. Oi, olisipa tässä nyt ihan oikea puhuva opas vieressä kertomassa lisää!

Rantatörmän vieressä nurmikolla, aivan puistoalueen reunassa, on nuoren puun vieressä muistolaatta. Tammi on Kasvun ja tiedon puu, jonka lahjoitti Vaasan 400-vuotisjuhlan kunniaksi Handelsbanken vuonna 2006.

Palaan takaisin Rantakadun talorivistön luo. Punatiilinen Åbo Akademin hallintorakennus oli aiemmin Vaasan Höyrymyllyn perustajan A.A. Lévonin koti. Talon pääovien lasit on suojattu suorastaan häkellyttävän koristeellisilla valurautakoukeroilla. Ken lienee keskiössä - ehkä itse Lévon?

Onneksi kurkistan myös hallintorakennuksen taakse sisäpihalle. Siellä pihaa vartioi kirkkaanpunaiseksi maalattu, ilmeisesti traktorin penkeistä koostuva taideteos. Suppilomainen muoto tuo mieleen myös kukan.

Rantakadulla on todella mitä erilaisimpia taloja ja mukavan unelias tunnelma. Höyrymyllyä seuraavat mm.  Lennart Backmanin rakennuttama komea jugendtalo ja useampi muu vanha puu-tai kivitalokaunotar. Svenska Klubbenin ravintolan vierestä bongaan Odd Fellow-kirjeluukun...  Outo heppu? Mielenkiintoista! Setterbergin puistossa ovat kunnostustyöt meneillään. Käännyn kadulta takaisin alas rantapuistoon. Strampenin aurinkoisella terassilla on pidettävä tauko; siellä on tarjolla mm. herkullista läheltä pyydettyä ahventa.

Aivan rannassa sijaitseva Kuntsin modernin taiteen museo on sekin todella kaunis. Museo on rakennuksena omaan silmääni paljon viehkompi kuin seuraavaksi tapaamani jyhkeä Hovioikeuden punatiililinna. Reittiin kuuluvan, sillalle sijoitetun Merikotka-patsaan lähitarkastelun jätän sillan tietyömaan vuoksi väliin.

Leppoisa rantapuistoalue jatkuu edelleen; aika lähellä Hovioikeutta kiertää reitti Vaasan vankilan, "Vaasan linnan" (1863) kautta. Sen edustan satama-altaan nimi onkin Vankilan allas. Kävelysiltaa pitkin voi pistäytyä myös katsomassa vapaampaa merimaisemaa.

Maksaruohot ovat aloittaneet iloisen kukintansa. Kierrän pienen saaren - loistava piknikpaikka, muuten -  ja palaan puusiltaa pitkin takaisin mantereelle.

Rannan kävelytiellä törmään ensimmäistä kertaa tähän mystiseen merkkiin, jonka tajuan kuitenkin nopeasti viittaavan Vaasan Kävelyklubin järjestämään vuotuiseen kävelytapahtumaan, ei-kilpailuhenkiseen Vaasan Marssiin. Tänäkin vuonna koolla on varmasti mukava joukko kävelijöitä useista eri maista, kiertämässä eripituisia kävelyreittejä.

Vanhan kasarmialueen harjoituskentän laidoilla on lukuisa joukko hyvin säilyneitä puutaloja, kuten entinen Päävartio sinivalkoisine vinomaalauksineen. Läheisessä puutalossa syntyi vuonna 1883 säveltäjä Toivo Kuula.

Entisessä varuskuntasairaalassa sijaitsevaa Kenraali Wasa Hostelia vartioi sekalainen sotilasseurakunta, mutta sotaväen aseetkin taitavat olla jo sopivasti ruosteessa. Siis turvallisin mielin eteenpäin; harjoituskentän toisella puolella odottaa vielä mm. ortodoksikirkko.

Fria Kristliga Folkhögskolanin sisäänkäynnin ja kuistin koristeleikkaukset ovat todella näyttäviä. Toivottavasti kuistin jo hieman lahonneet kaidepuut ehditään pian korjata... Ortodoksikirkon puistossa leijuu jo alkuillan raukeus. Muutama poika potkii palloa, tytöt treenaavat vaakaheittojen avulla baseball-lyöntejä.

Vaasan avaran asemakaavan ja monien rakennusten suunnittelijan Carl Axel Setterbergin elämäntyötä kunnioittaa espladin päässä muistomerkki sopivasti ruutukaavakuvan kera. Tämä on varsinainen superkierros Vaasan historiassa: jäljellä on vieläkin muutama merkitty kohde! Tässä vaiheessa kävelyä alan kuitenkin jo turtua tyylikkäisiinkin rakennuksiin... Mutta entisen Poikalyseon, nykyisen Vaasan Lyseon lukion kohdalla tarkennan vielä katsetta, kun näen seinässä laatan, joka muistuttaa Vaasan Metsäveikot-partiolippukunnan synnystä. Partiotuli sytytettiin tässä talossa 15. maaliskuuta 1917.

Vesitorni: lukossa. Ei siis yläilmoihin ja maisemia katselemaan. Heitän hyvästit Mobitourin viimeiselle rastille ja astun kohta Raastuvankadulle. Etenkin loppumatkasta olen klikkaillut lähinnä Mobitourin Seuraava kohde- ja Tietoa-linkkejä kohteiden tekstikuvauksiin. Ihmisen pitämä opastus antaisi kieltämättä kännykän ruudun tiivistä ilmaisua enemmän ja ihmiseltä voisi myös kysellä. Kuten tekisi mieleni edessäni seisovan rapistuneen, mutta kauniin muotoisen valkoisen tiilirakennuksen edustalla. Mitä talossa on ollut, mitähän siihen tulee? Käännyn vasemmalle. Sievän puutalon seinässä on kaikenlaisia kävelykylttejä.

Käveleminen on itsenäisen elämän tärkeimpiä taitoja. Ei hassummin sanottu! Mutta mikä on Kävelykioski? Raastuvankadun huvilassa ja sen piha-alueella on tarjolla kävelyä ja liikuntakykyä yleensä tukevaa ohjausta erityisesti vanhemmille ihmisille, lisäksi tiloissa toimii pieni kahvila. Niipä. Aina ei tule muistettua, että kyky kävellä ei ole itsestäänselvyys jokaiselle meistä. Kannattaa siis vaalia kävelyn taitoa. Yksin tai yhdessä, ryhmässä, valmiiksi mietityllä reitillä tai aivan omia polkuja pitkin.