Siirry pääsisältöön

Saarijärvi: muotokuvia

Sataa, sataa ropisee. Saarijärven taivas kyynelehtii hetkittäin valtoimenaan. Karistan sateenvarjosta pahimmat pisarat ja astun Kauppakadun Kafe Kardemum-kahvilaan odottelemaan vesiryöpyn asettumista. Erikoiskahvien kieltämättä välillä haastava perussanasto on kerrankin mutkattomasti esillä tiskin vieressä! Kuuma juoma lämmittää ja erinomainen feta-kasvispiirakka katoaa lautaseltani nopeasti.
Olen varustautunut kartalla ja esitepinolla, jonka sain matkaani ystävälliseltä matkailuneuvojalta - kun olin ensin onnistunut löytämään hänet Saarijärven kaupungintalon uumenista, käytävämutkien takaa. Löydän Saarijärven museon Paavontien tuntumasta, reilun kilometrin kävelymatkan päässä keskustasta. Pääovea vartioi Saarijärven oman pojan, Kain Tapperin Musta kallo-veistos.
Kaija Väre: Tarmo Manni
Museossa ovat muutenkin nyt esillä saarijärveläiset: muotokuvanäyttely on laaja otos paikkakunnalla kasvaneesta ja/tai vaikuttaneesta väestä. Edesmenneen näyttelijä Tarmo Mannin on ikuistanut kankaalle Kaija Väre, Eurooppalainen-näytelmän rooliasussa.
Päivi Meriläinen: Harri Tapper (yksityiskohta)
Päivi Meriläisen upea, värikäs muotokuva kirjailija Harri Tapperista koostuu kolmesta osasta, samoin Meriläisen työ taiteilijakollegasta Harald Karstenista. Näissä töissä on tarinaa. Vaellan valtavan muotokuvajoukon ohitse; huh, onpa näitä paljon!
Muotokuvanäyttelyn loppupuolella ovat pääosassa veistokset. Kain Tapperin Äiti-veistos on eleetön, vakava.
Sen sijaan Äitini, jossa Aino Tapper askeltaa tomerasti, oikean käden lapanen ojossa, on lämpimän hauska!
Entäpä Vihtori - eli Vihtori Tapper, jonka hahmoon Kain Tapper on pelkistänyt isänsä?! Wau! Ja tämä on kuulemma näköinen...
Astun museosta ulos puutarhaan, jossa taiteen tutkiskelua voi jatkaa veistosten parissa. Museon pihaa somistaa myös perinnekasvitarha, jossa kukkivat nyt mahtavasti esimerkiksi sormustinkukat ja ihan kohta avautuu myös joukko komeita pioneja. Kukat ja yrtit on nimetty selkeästi, joten tässä on hyvä tilaisuus opetella muutama uusi kasvin nimi. Ahaa, tuolta näyttää ranskalainen rakuuna. Rantaan rajoittuvalla laitumella ovat kesätöissä museon kolme lammasta.
Hmm, onkohan tämä hauskan mallinen asumus vain taideteos vai ihan oikea ja toimiva, useammallekin pikkulinnulle samaan aikaan käypäinen lintulauta?
Lähden kävelemään museolta takaisin kohti Saarijärven keskustaa, mutta vaihdan Paavontien toiselle puolelle. Pieni polku tuo minut Saarijärven pyhittäjä Arseni Konevitsalaisen tsasounalle ((1989), jonka ovi on tietenkin lukossa. Ortodoksipyhättö olisi muutoin ehkä synkeänkin näköinen, mutta raikkaan sininen väri piristää sitä roimasti. Kun palaan polkua pitkin takaisin kävelytielle, maistan mäntykankaan laidasta ensimmäiset mustikkani - nam.
Saan onneksi kävellä edelleen ilman sateenvarjoa. Saarijärven urheilukentän juoksuratojen väri muistuttaa kaumpaa katsottuna hieman tien toisella puolella olevan kirkon väritystä...
Vai muistuttaako kirkon seinä urheilukentän kilparadan sävyä? No hyvä on, on niissä pieni ero.
Saarijärven käsityökeskuksen pihalla töröttävät hahmot, joita voisi pitää linnunpelätteinäkin, mutta en halua loukata esimerkiksi iloisesti hymyilevää neiti Helemi Orvokkia tällä halventavalla määritelmällä.
Muutama sadepisara, sitten useampi - ja alkaa ihan oikea sade. Olisi pitänyt sittenkin vaihtaa kangastossut vedenpitäviin jalkineisiin. Kirkon pihalla pysähdyn katsomaan, minne väylät pihalta johtavat. Yhden tien päässä odottaa urheilun pyhättö, toinen vie ostostemppeliin. Tässä onkin eräänlainen pyhän kolmijaon kuva ihan fyysisessä muodossa.

Kommentit

  1. On jo pakko pyytää: takaisin Jyväskylään! Kaupungissa tapahtuu vaikka mitä, kohta joutuu itse katsomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt pistit pahan;) Olen vaihteeksi liikuskellut lähinnä tyystin muualla! Ensi viikolla ajattelin pistäytyä Jyväskylässä...

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la