Siirry pääsisältöön

Vaasa - lyhyt kurkistus historiaan

Kysäisen Vaasan torin matkailuinfosta kävelyreittiesitteitä, mutta niitä saakin kuulemma vain "toimistolta" eli Raastuvankadulta; sinne siis. Nappaan toimiston esitehyllystä reittioppaita mukaan ja siirryn tuumaustauolle viereiseen Käsityön talo Loftetiin. Jaahas, neulegraffitin tekijä on merkinnyt talon kulman!
Loftet pitää sisällään puodin lisäksi Konsulinnan kahvihuoneen, jossa on erinomainen teevalikoima. Teeni hautumista valvovat seinältä itse konsulinna Tulla Whittington-Moé sekä hänen poikansa Dick ja Cyril
Kahvihuoneessa on lukuisia kiehtovia yksityiskohtia, kuten ikkunan vierustan koristeltu lasikaappi. Hienoja puusepän tekemiä hyllyjä ympäröi koristeellinen ruskea tapetti, kirjahyllyillä lepää kuin sinne unohtuneena vanhoja romaaneja, esimerkiksi Jane Austenia.
Salin puolella kannattaa kääntää katse kattoon, missä somistuksena ovat tyylikkäät naisia kuvaavat kattomaalaukset. Tilassa on nyt myös Recover-malliston-näyttely: Tina Nylundin 90-prosenttisesta kierrätysmateriaalista tekemiä oivaltavan hauskoja pukuja sekä upeat valokuvat niistä.
Teen kävelyvalintani. Vaasan erikoisuus kävelijälle on mobitour-opastus, joita on tarjolla kaksi vaihtoehtoa. Upcode-koodin avulla avautuva kännykkäsovellus lupaa opastaa minua niin sanoin, kuvin kuin ääniselostuksin. Koodi löytyy useimmista reitin pysähdyskohteista sekä netistä tulostettavasta esitteestä.
Valitsemani Lyhyt kurkistus Vaasan historiaan -kävelyreitti alkaa kauniista Kirkkopuistosta; pienen alkuhämmingin jälkeen kännykästä kajahtaa lyhyesti tarinaa mm. kirkon maalauksista, mutta koska ovi on lukossa, ne jäävät näkemättä. Sen sijaan kakkoskohteessa Luotsipatsaalla (yllä), kirkon sivustalla, ääniopastus pätkii harmittavasti ja tyydyn lukemaan sanallisen kuvauksen.
Kaupungintalolta matka jatkuu kohti Hovioikeudenpuistikon aivan upeaa Kurtenia-taloa, jonka kohdalla tulisi hidastettua askelia aivan ilman reittiopastustakin. Mikä jugendkaunotar!
Jugendtalojen oviaukot ja ovet ovat yleensä aina tosi viehkoja, niin myös Kurtenian. Kruunupäinen kotka vartioi nimikkosisäänkäyntiä, kun taas kulman tammiovissa paistattelevat hauska liskomaiset fantasiaotukset. Talosta löytyy näemmä myös Brasilian kunniakonsuli.
Astun rohkeasti kulmaovista sisälle, vaikka en olekaan aikeissa syödä Il Banco -ravintolassa. Ravintolasalin (entisen pankkisalin) läpi nimittäin kuljetaan ihan oikeaan pankkkin. Ålandsbankenin konttori on aivan  mielettömän hieno! Harjakaton mallinen lasimaalauskatto, koristeelliset pylväät...
...ja ties mitkä muut, mahtavat jugendkoristeet salin seinillä ja katossa. Onneksi uskalsin käydä peremmälle tähän entiseen Vaasan Osake-Pankkiin.
Uloskäyntiä pankista "rumentaa" ainoastaan hätäuloskäynnin vihreä merkkivalo. Kurtenia ei ole mikään hassumpi miljöö ruokailla tai hoitaa pankkiasioita.
Kurteniasta astun leveälle kävelykadulle, jota pitkin marssii myös tämä ryhdikäs parivaljakko. Jostain syystä Erkki Kannoston veistoksen (2006) nimi on Varjoja metsässä, vaikka puita on tässä kävelykatualueella harvakseltaan. Ja siitä huolimatta tuntuu, että teos voisi olla nimeltään ennemminkin Kävelyllä metsässä.
Kävelykadulla on tiheässä hauskoja reilun puolen metrin korkuisia, majakan mallisia katulyhtyjä. Ne näyttävät varmasti mukavilta iltapimeällä.
Torin laidalta, jalkojeni juuresta, löytyvät Vaasan ystävyyskaupunkien laattakivet. Tansanialaiseen Morogoron kaupunkiin on täältä peräti 8000 km, saksalaiset ystävyyskaupungit Kiel ja Schwerin löytyvät alle kahden tuhannen kilometrin päästä. Kävelijän on järkevintä tyytyä läheisempiin kohteisiin, joihin siniset opasteet viittovat. Mobitour-opas vinkkaa katsomaan selän taakse, missä kohoaa graniittihahmoin koristeltu Hartmanin liikepalatsi.
Kävelen vinosti torin poikki; oikealle puolelleni jää arkkitehti Viljo Revellin mukaan nimetty liikekortteli Rewell Center ostoskeskuksineen.  Vaasan kauppahalli on kaunis, kuten vanhat hallit yleensäkin, mutta vaikka sisällä hallin päätyä koristavatkin meri- ja ruoka-aiheiset lasimaalaukset, hätkähdän hieman sisään käydessäni.
Vaasanpuistikon puolelta kauppahalliin astuva ei nimittäin näe ensiksi tätä perinteisen tapaista puotimaailmaa, vaan ensin vastassa on iso vaatekauppa lasiseinineen. Kahville ja herkkuostoksille pääsee kuitenkin hallin perällä. Minua jää askarruttamaan, onko kojussa 60 ollut joskus Pohjanmaan museon puoti vai mitä peruja kyltti oikein on?
Kauppahallin jälkeen lyhyt historiakurkistus on enää paria viimeistä kävelykohdetta vailla. Kävelen Vaasanpuistikkoa pitkin kohti rautatieasemaa, jonka vastapäätä löytyy uusklassinen hotelli Astor. Asemaa ja hotellia enemmän olisi itse asiassa kiinnostanut läheisen kadunkulmauksen tyylikäs tiilirakennus, Vaasan Villatavaratehdas / Wasa Yllevarufabrik. Mikähän sen tarina on?

Mobitour-kokemus

On hauskaa, että Vaasassa on kokeiltu aidosti uutta tapaa kävelyopastukseen, ja "henkilökohtaisen" opastuksen avulla voi mainiosti kulkea omassa tahdissa. Tosin tämän Mobitour-kävelyopastuksen kännykkäsovelluksessa on vielä kehittämisen varaa...

Tykkäisin itse seurata reittiä vähän simppelimmin, vähemmillä painalluksilla (enkä välttämättä annetussa järjestyksessä). Vaikka tekstiä ja kuvaa voikin kännykällä suurentaa, on tylsää joutua toistamaan suurennusta kerta toisensa jälkeen, että pääsisi kävelyn kohdetiedoissa eteenpäin. Niinpä aloin hyvin pian seurata reittiä enemmän tavallisen kartan avulla ja katsoin vain teksti-infot kohteista, koska muutamat kokeilemani ääniselostukset välillä pätkivät.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la