Kysäisen Vaasan torin matkailuinfosta
kävelyreittiesitteitä, mutta niitä saakin kuulemma vain "toimistolta" eli Raastuvankadulta; sinne siis. Nappaan toimiston esitehyllystä reittioppaita mukaan ja siirryn tuumaustauolle viereiseen Käsityön talo
Loftetiin. Jaahas, neulegraffitin tekijä on merkinnyt talon kulman!
Loftet pitää sisällään puodin lisäksi
Konsulinnan kahvihuoneen, jossa on erinomainen teevalikoima. Teeni hautumista valvovat seinältä itse konsulinna
Tulla Whittington-Moé sekä hänen poikansa
Dick ja
Cyril.
Kahvihuoneessa on lukuisia kiehtovia yksityiskohtia, kuten ikkunan vierustan koristeltu lasikaappi. Hienoja puusepän tekemiä hyllyjä ympäröi koristeellinen ruskea tapetti, kirjahyllyillä lepää kuin sinne unohtuneena vanhoja romaaneja, esimerkiksi
Jane Austenia.
Salin puolella kannattaa kääntää katse kattoon, missä somistuksena ovat tyylikkäät naisia kuvaavat kattomaalaukset. Tilassa on nyt myös
Recover-malliston-näyttely: Tina Nylundin 90-prosenttisesta kierrätysmateriaalista tekemiä oivaltavan hauskoja pukuja sekä upeat valokuvat niistä.
Teen kävelyvalintani. Vaasan erikoisuus kävelijälle on
mobitour-opastus, joita on tarjolla kaksi vaihtoehtoa. Upcode-koodin avulla
avautuva kännykkäsovellus lupaa opastaa minua niin sanoin, kuvin kuin
ääniselostuksin. Koodi löytyy useimmista reitin pysähdyskohteista sekä netistä tulostettavasta esitteestä.
Valitsemani
Lyhyt kurkistus Vaasan historiaan -kävelyreitti alkaa kauniista Kirkkopuistosta; pienen alkuhämmingin jälkeen kännykästä kajahtaa lyhyesti tarinaa mm. kirkon maalauksista, mutta koska ovi on lukossa, ne jäävät näkemättä. Sen sijaan kakkoskohteessa
Luotsipatsaalla (yllä), kirkon sivustalla, ääniopastus pätkii harmittavasti ja tyydyn lukemaan sanallisen kuvauksen.
Kaupungintalolta matka jatkuu kohti Hovioikeudenpuistikon aivan upeaa
Kurtenia-taloa, jonka kohdalla tulisi hidastettua askelia aivan ilman reittiopastustakin. Mikä jugendkaunotar!
Jugendtalojen oviaukot ja ovet ovat yleensä aina tosi viehkoja, niin myös Kurtenian. Kruunupäinen kotka vartioi nimikkosisäänkäyntiä, kun taas kulman tammiovissa paistattelevat hauska liskomaiset fantasiaotukset. Talosta löytyy näemmä myös Brasilian kunniakonsuli.
Astun rohkeasti kulmaovista sisälle, vaikka en olekaan aikeissa syödä
Il Banco -ravintolassa. Ravintolasalin (entisen pankkisalin) läpi nimittäin kuljetaan ihan oikeaan pankkkin. Ålandsbankenin konttori on aivan mielettömän hieno! Harjakaton mallinen lasimaalauskatto, koristeelliset pylväät...
...ja ties mitkä muut, mahtavat jugendkoristeet salin seinillä ja katossa. Onneksi uskalsin käydä peremmälle tähän entiseen Vaasan Osake-Pankkiin.
Uloskäyntiä pankista "rumentaa" ainoastaan hätäuloskäynnin vihreä merkkivalo. Kurtenia ei ole mikään hassumpi miljöö ruokailla tai hoitaa pankkiasioita.
Kurteniasta astun leveälle kävelykadulle, jota pitkin marssii myös tämä ryhdikäs parivaljakko. Jostain syystä
Erkki Kannoston veistoksen (2006) nimi on
Varjoja metsässä, vaikka puita on tässä kävelykatualueella harvakseltaan. Ja siitä huolimatta tuntuu, että teos voisi olla nimeltään ennemminkin
Kävelyllä metsässä.
Kävelykadulla on tiheässä hauskoja reilun puolen metrin korkuisia, majakan mallisia katulyhtyjä. Ne näyttävät varmasti mukavilta iltapimeällä.
Torin laidalta, jalkojeni juuresta, löytyvät Vaasan ystävyyskaupunkien laattakivet. Tansanialaiseen Morogoron kaupunkiin on täältä peräti 8000 km, saksalaiset ystävyyskaupungit Kiel ja Schwerin löytyvät alle kahden tuhannen kilometrin päästä. Kävelijän on järkevintä tyytyä läheisempiin kohteisiin, joihin siniset opasteet viittovat. Mobitour-opas vinkkaa katsomaan selän taakse, missä kohoaa graniittihahmoin koristeltu
Hartmanin liikepalatsi.
Kävelen vinosti torin poikki; oikealle puolelleni jää arkkitehti
Viljo Revellin mukaan nimetty liikekortteli
Rewell Center ostoskeskuksineen.
Vaasan kauppahalli on kaunis, kuten vanhat hallit yleensäkin, mutta vaikka sisällä hallin päätyä koristavatkin meri- ja ruoka-aiheiset lasimaalaukset, hätkähdän hieman sisään käydessäni.
Vaasanpuistikon puolelta kauppahalliin astuva ei nimittäin näe ensiksi tätä perinteisen tapaista puotimaailmaa, vaan ensin vastassa on iso vaatekauppa lasiseinineen. Kahville ja herkkuostoksille pääsee kuitenkin hallin perällä. Minua jää askarruttamaan, onko kojussa 60 ollut joskus Pohjanmaan museon puoti vai mitä peruja kyltti oikein on?
Kauppahallin jälkeen lyhyt historiakurkistus on enää paria viimeistä kävelykohdetta vailla. Kävelen Vaasanpuistikkoa pitkin kohti rautatieasemaa, jonka vastapäätä löytyy uusklassinen hotelli Astor. Asemaa ja hotellia enemmän olisi itse asiassa kiinnostanut läheisen kadunkulmauksen tyylikäs tiilirakennus, Vaasan Villatavaratehdas / Wasa Yllevarufabrik. Mikähän sen tarina on?
Mobitour-kokemus
On hauskaa, että Vaasassa on kokeiltu aidosti uutta tapaa
kävelyopastukseen, ja "henkilökohtaisen" opastuksen avulla voi mainiosti kulkea omassa
tahdissa. Tosin tämän Mobitour-kävelyopastuksen kännykkäsovelluksessa on vielä kehittämisen varaa...
Tykkäisin itse seurata reittiä vähän simppelimmin, vähemmillä painalluksilla (enkä välttämättä annetussa järjestyksessä). Vaikka tekstiä ja kuvaa voikin kännykällä suurentaa, on tylsää joutua toistamaan suurennusta kerta toisensa jälkeen, että pääsisi kävelyn kohdetiedoissa eteenpäin. Niinpä aloin hyvin pian seurata reittiä enemmän tavallisen kartan avulla ja katsoin vain teksti-infot kohteista, koska muutamat kokeilemani ääniselostukset välillä pätkivät.
Kommentit
Lähetä kommentti