Hautautumismaa

Ihmettelen punaista sävyä koivujen ja leppien rungoissa Viitaniemen ja Kortesuon välisen pitkospuupolun varressa. Mikähän ihme tuon värin aiheuttaa?

Päivä on ollut vaihtelevan pilvinen, mutta nyt harmaan- ja tummansävyiset pilvet päästävät keväänkirkkaan sinitaivaan esille. On mukava nähdä lisää väriä, myös vastaantulevan valkohiuksisen kävelijättären poskilla, jotka ovat kävelysauvojen auttamasta vauhdista jo punertuneet. Siirryn Viitaniemestä Eeronkadulle, missä hennonvihreä kerrostalo numerossa 7 näyttää tässä valossa erityisen uljaalta.

Kerrostalon rakennutti Mikron konepaja (1939) ja suunnitteli Jussi Paatela, joka käytti hauskasti värejä; ikkunanpuitteet ovat iloisen punaiset, parvekkeet tyylikkään vihreät ja räystäiden alapuolet puolestaan vaaleansiniset.

Jatkan matkaa kävelytietä pitkin kohti Taulumäen kirkkoa. Ortodoksikirkon takana on harjun rinteessä jo ensimmäisiä pälviä - lupaava kevään merkki sekin. Päätän pistäytyä vielä Jyväskylän seurakunnan vanhalla hautausmaalla Puistokadun varressa.

Lumi on peittänyt useimmat hautakivet tyystin. Hmm, haudat ovat siis hautautuneet... Paikoin vain kohoumat hangessa kertovat siitä, että sieltä löytyisi hautakiviä; nyt vanhat, korkeammat muistomerkit auttavat paikantamaan edes hautarivejä. Käyn hautausmaan Tourujoen puoleisella laidalla vilkaisemassa vanhoja hautoja, mutta niitäkin voi tutkailla vain auratuilta väyliltä. Opastetut kävelykierrokset hautuumaalle on todella järkevintä pitää kesällä!

Schildtin perhekunnan haudat kuitenkin erottaa helposti; PIRILAEKAERI (äh, kiven venykekirjoitusta, Schildtin itsensä keksimää, ei voi jäljitellä oikein ilman erikoismerkkejä...) Wolmar Styrbjörn Schildtin ja puolisonsa Mathildan leposijan harmaa hautamuistomerkki näyttää niin hyväkuntoiselta, että se on kenties kunnostettu äskettäin, koska merkkimiehen syntymästä tuli viime vuonna 200 vuotta. Taidan tulla tutkailemaan kivipaasia vähemmän lumen aikaan...

Viereinen Tourujoki on nyt jo ilahduttavasti jäästä vapaa. Yritän muistaa, että tässä kuljetaan kevättä kohti, kun astelen varovasti keskustan kaltevaksi jäätyneitä katuja kohti kotia.