Siirry pääsisältöön

Turku: asennetta ja kupposia

Turun kauppahallissa ei parane nojailla seinään viinapullo takataskussa, sauhutella tai kulkea äreän vahtikoiran kanssa. Koska en tunnista itseäni kielletyistä, oikaisen hallin läpi nuuhkien mausteita, ruoka-aineita, ilmassa leijuvaa kahvin ja eri keittiöiden valmiin ruuan tuoksua. Houkuttelevaa, mutta suuntaan silti ulos kohti Aurajoen rantaa.

Notkahtaneen Myllysillan (1975-2010) seuraajan rakennustyömaan päädyn jättilakana tokaisee kulttuuripääkaupungin hengessä vinkeästi: Eiköhän me kuulkaas hyvällä kulttuurilla päästä tästäkin yli. No, kulttuuripääkaupunkitoimisto-kahvila-lippupisteen ovenkahvaan (kädelle miellyttävä pyöreäpäinen taideteos) tartuttuaan voi varautua lukemaan sisätiloista lisää mainioita lausahduksia, joissa on samaa hilpeää Turku 2011-asennetta.  
Sisällä kannattaa vilkuilla katonrajaan ja poiketa toiletissa. Missä mahtaa lukea: Kulttuuria. Revi siitä... Astun takaisin kadulle jatkamaan matkaa pitkin Aurajoen vartta sataman suuntaan.
Marina Palace-hotellin edessä kimaltelee jää monessa eri muodossa. Jääauto, pingviini (yllä), kokonainen baaritiski ja jääpenkit, tanssiva pariskunta, ties mitä. Hyvä että ehdin tähän ennen kuin aurinko sulatti jäähahmot tunnistamattomiksi!
Koska Aurajokikin on somasti jäässä, en pääsekään ajelemaan joen yli Förillä - se lepää nyt rannassa tois puol jokke. Marssin ensin siltaa pitkin Itäiselle Rantakadulle, sitten laskeudun alas puurappusia, joiden kyltti varoittaa heikosta jäästä. Yllätyn, kun jalkani tavoittaa Aurajoen jään sijasta kahden lankun levyisen "polun". Vaikka reitistä varoitetaan, siitä myös huolehditaan. Hienoa!

Palattuani takaisin ydinkeskustaan kaivan esille Meiju Niskalan ohjeet siitä, miten löytää Pyhän Hengen kappelin Linnankadun 3:n kulmilta. Saan ravintola Paninin baaritiskiltä avaimet ja muistutuksen siitä, että valot pitää sammuttaa kappelista lähtiessä. 
Kuljen lasiovesta portaikkoa pitkin kellariin ja avaan kappelin oven. Yksinkertaiset istuimet, alttariseinän nurkassa piikkilangasta muotoiltu Kristus ristillä ja keskellä, kivenlohkareiden edessä, aura sekä ankkuri. Aika mieletöntä, että täällä toimistotalon alla on ollut kirkko jo 1400-luvulla, samoin se että kirkon jäänteet olivat myöhemmin tietymättömissä satoja vuosia, 1980-luvulle saakka. Sytytän oman kynttiläni Neitsyt Marian patsaan viereen.
On aika huilata. Poikkean läheiseen taideteoksilla koristeltuun Café Artiin, jonka taitava barista viimeistelee kahvijuoman pintaan hienot kuviot. Ja mikä pehmeä maku! Mietin Turkua ja sen kulttuuripääkaupunkiutta. Vaikka täällä paljon erityistä tänä vuonna tapahtuukin, voi kulttuurituristina olosta nauttia myös näin pienillä asioilla. Kävellä ensi kertaa Aurajoen jäällä, käydä maanalaisessa kappelissa, katsella kahvin koristekuviota.

Menisinkö taidenäyttelyyn tai muun valmiimmaksi mietityn kulttuurin ääreen? Kävelen hetken kaupungin jään kyllästämillä kaduilla (on niin liukasta, että se jo hankaloittaa ympäristön havainnointia), kurkkaan kirjaston pihalle, vertaan rantakadun rauhaa ja Aninkaistenkadun liikenteen jylinää. Kurkin Riikka Soinisen maalauksia Auran Gallerian ikkunoista, mutta sitten kahvilakulttuuri vie voiton: sympaattinen Café Voltaire odottaa, bonjour!

Kahvilan oivallinen vihreä tee, puheensorina, leppoisa ranskalainen taustamusiikki ja herkkujen tuoksut rauhoittavat. Selailen kirjahyllystä muutamaa teosta; paikan isäntä Jean-Pierro Frigo tulee rupattelemaan hetkeksi. Turku voi olla myös kohtaamisen kulttuuria.

Kommentit

  1. Törmäsitte siis tosissanne kulttuuriin:-) Turussa ei voi siltä nyt välttyä!
    Kiitos Kauppahallista tuomistanne juustoista: ovat oikein hyviä (vielä on vähän jälellä).

    VastaaPoista
  2. Oih, tuli ikävä Turkuun! Lapset asustelivat siellä aikoinaan, mutta nyt ei ole yhteyksiä. Rakastan Turun kauppahallia...

    VastaaPoista
  3. Turun kauppahalli on tosi mainio ja kaunis. Lähiseudun juustoja lähtee matkaan seuraavallakin kerralla!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva