Sieltä täältä sohjoisiksi pehmenneiden kävelyväylien innoittamana vedän kumisaappaat jalkaan. Auringonvalo lankeaa Korteniitylle vielä alkuillasta, kun ohitan tämän vasta osittain rakennetun alueen. Talotyömaat jatkunevat pitkään. Sitten joskus talojen taakse, rannan puolelle tulee myös kävelypolku, jolta voi nähdä Haukanniemeen.
Ruokkeentieltä näkee näin talviaikaan melkein pilkahduksen Tuomiojärven pohjoispäätä. Siellä sijaitsee
Rantaniemelän tila, johon johtaa komea ja pitkä koivukuja. Tilan ulkoaitauksessa kuljeskelee pari hevosta. Vielä 1970-luvun alkupuolella tilan emäntä, opettaja
Liisa Niemelä käytti alle 2 kilometrin päässä sijaitsevan Keski-Palokan koulun alaluokkalaisia tilalla kevätretkellä toukokuussa. Reitti kulki koululta osittain metsäpolkua, jonka paikalla on nyt asuintaloja ja päiväkoti.
Rantaniemelä oli tuolloin sikatila, jossa koululaiset pääsivät näkemään niin isoja sikoja kuin pieniä porsaita ja kokeilemaan, miltä tuntuu koskettaa sähköaitaa.
Maisema muuttuu Palokassa edelleen. Entinen metsittynyt niitty "Palokanorren" oikealla puolella on täyttynyt valmistumassa olevan Citymarketin valtavasta rakennuksesta. Tien toisella puolella töröttää Prisma, jonka edeltäjä paikalla oli Euromarket. Jyväskylässä alkaa jo olla näitä autoilijoille suunnattuja ostoskolosseja muutaman kilometrin välein. Mistä niihin riittää tarpeeksi asiakkaita? Korppumäen puoleisella töyräällä sinnittelee edelleen viereisen ex-maatilan vanha sauna, vaan kuinkahan kauan...
Palaan Palokasta kaupunkiin vanhaa Saarijärventietä, mutta jo sulana virtaavan Löylyjoen ylitettyäni suunnistan Tuomiojärven jäälle. Lumi upottaa sen verran vähän, että voin kevyesti tehdä oman polkuni järven yli kohti Lehti- ja Koivusaarta. Kuinka hauskaa onkaan potkia kevyttä lunta ja katsella lumen pöllyämistä vastavalossa...
Joutsenpariskunta kirkuu kaarrellessaan Tuomiojärven yllä, mutta Eerolanlahti ei ole vielä sula. Linnut kääntyvät toiveikkaina Palokkajärvelle. Kello lähenee iltaseitsemää, silti uusia hiihtäjiä liukuu vielä ladulle; valoa riittää.
Jälkien määrä järven jäällä kasvaa, mitä lähemmäs Lehti- ja Koivusaarta tulen. Pilkkijä on jättänyt omat pyöreät onkalonsa jäähän. Poikkean vielä pieneen Koivusaareen, mutta eipä tullut eväitä, tulitikkuja ja kirvestä matkaan, jotta olisin voinut tehdä nuotion tulipaikalle. Koivupöllit ja lisäpilkkomista vartovat klapit sekä sytykkeeksi jätetyt Maaseudun tulevaisuudet ja Keskisuomalaiset jäävät siis odottamaan seuraavia kulkijoita.
Kommentit
Lähetä kommentti