Aholansaari

Aamukahdeksan tienoilla Nilsiän Syvärin järven jäällä on vielä hiljaista. Vain pari aamuvirkkua moottorikelkkailijaa päristää Tahkolta horisonttiin, jokunen auto kulkee Aholansaareen menevällä jäätiellä. Talsin lumikengillä Kammonluodolle, missä kesäaikaan voisi pitää vaikka melontaretken paussin. Saaren opastaulusta selviää että vastarannalla edessäni on Aholansaari; sinne siis.

Aholansaaresta tuli 1800-luvulla sinne asettuneen Paavo Ruotsalaisen (1777-1852) myötä herännäisyyden keskeinen paikka. Ruotsalainen teki 1799 pitkän vaelluksen Savosta Jyväskylään seppä Jaakko Högmanin luokse (tämän paja oli ilmeisesti Äijälänjoen rannalla, toisin kuin Jyväskylän vanhan hautausmaan muistomerkissä oletetetaan) ja keskustelut tämän kanssa olivat käännekohta hänen hengellisessä elämässään. Aholansaaren rannasta lyhyen matkan päässä on Paavon pirtti, jonka ovet ovat yllättäen kutsuvasti auki.

Lumisen räystään alta, katon kerrosten välistä kurkottavat sammalet kohti valoa. Harmaahirsinen rakennus on kokenut uudistuksia matkan varrella, mutta siihen kuuluvat edelleen Paavon ja hänen ensimmäisen vaimonsa Riitan kamarit 1830-luvulta. Sisäänkäynnin vasemmalla puolella on seurojen pitämiseen sopiva savutupa, jonka nurkassa on massiivinen vanha kiviuuni.

Huoneen modernit halogeenilamput vaijereissa ovat hämmentävä näky! Harras tunnelma kuitenkin säilyy, kun kiinnittää huomion yksinkertaiseen ja vaatimattomaan. Seinän Kristus-hahmo ristillä on muotoiltu köydenpätkästä.

Pikkuruinen, kolmijalkainen lapsen jakkara Riitan kamarissa on taatusti käsin veistetty. Kamarien vaatimaton kalustus ja seinille ripustetut tarve-esineet ovat osa Paavo Ruotsalaisen kotimuseota. 

Palaan auringonpaisteeseen. Viereisellä kodalla voisi nauttia omia eväitä, mutta koska niitä ei ole matkassa, poikkean Hunajan Pisara -kahvilaan tuoreelle munkille ja teelle; mukin kyljessä on Paavon pirtin kuva. Kesäisin Aholansaareen pääsee vain vesitse, mutta talvijään yli kävelymatka Tahkon hälinästä on tänne ainakin aamulla sekä joutuisa että rauhaisa, jos moottorisoidut kulkijaryhmät eivät satu lähitienoille. Ja ilman lumikenkiäkin hanki kantaa melko hyvin.