Siirry pääsisältöön

Liukkaasti Tourujoen luontopolulla, Jyväskylä



Aurinkoinen iltapäivä johdatti minut kävelemään Jyväskylän keskustasta vaihteeksi eri reittiä kohti kotia. Jotenkin vain askeleeni suuntautuivat Tourujoen rantaan ja hetken mielijohteesta käännyin Tourujoen luontopolulle. Sille, jolla ei tunnetusti ole talvikunnossapitoa...  Ja jonka opastaulun jotkut spray/tussitöhrijät ovat tyhmyyttään käyneet sotkemassa. Kullanmurut, harjoitelkaa tägejänne vaikka kotona paperille älkääkä vedelkö niitä julkisille paikoille opasteisiin. Jos opastetaulut eivät jotakuta kiinnosta, ei niitä ole pakko lukea, mutta antakaa meille muille mahdollisuus käyttää niitä. Please.


En ollut ainoa, joka oli halunnut poiketa Tourujoen luontopolun puolelle, vaikka se liukas onkin - pitäväthän lumista ja jäistä polkua auki vain sillä kulkijat. Edelläni kulkenut henkilö oli istahtanut kaikessa rauhassa joentörmän katselulavan kaiteelle nauttimaan jokimaiseman hiljaisesta rauhasta.

Ohitin katselulavan ja astuin pitkospuille. Onneksi kuljin hitaasti (omalla vastuulla näillä poluilla kuljetaan), sillä ehdin silmäkulmastani havaita liikettä ihan läheltä. Jotain valkoista. Ja nopeaa. Se valkoinen ja nopea pysähtyi tapittamaan minua kaula pitkällä hetkeksi, kunnes sujahti liukkaasti toiselle puolelle pitkospuita. Pysähtyi taas. Ja kipitti sitten lähemmäs joen törmää. Lumikko luontopolulla! 


(Ehkä se hyvällä mielikuvituksella tuosta jotenkin erottuu.. Ei vaan sattunut tulemaan "oikeaa" kameraa matkaan ja kieltämättä ei onnistunut pysyä tämän vikkelän pikkuotuksen liikkeiden perässä.)

Lumoavan lumikkotuokion jälkeen olin aika täpinöissäni. Siitä on aikaa, kun olen tällaisen pikkuotuksen viimeksi nähnyt, ja silloin näkemälläni oli kesäturkki. Näin pienestä voi ihminen innostua - ja luontopolkuretki sai ihan uuden luonteen! Olin valinnut reitin ihan vain Tourujokimaisemien tähden, mutta luonto yllätti iloisesti.


Jatkoin matkaa hissukseen eteenpäin, kuikuilin tummalle, jääreunaiselle joelle, katselin jänöjussien jälkiä lumella ja pohdin joen vastarannan Kankaan aluetta, joka on jo alkanut rakentua uudelleen. Nyt, kun puissa ei ole lehtiä, sekä vanhat että nousemassa olevat rakennukset erottuvat jokitörmän takaa varsin hyvin.


Jatkoin matkaani varovaisin askelin, sillä polku oli sen verran jäinen ja kaareva pinnaltaan, että oli parempi pitää varansa.

Tourujoen maisemat ovat näillä paikkein nyt muutosvaiheessa. Mitenkähän Jyväskylässä miellettäisiin turkulaisittain... Eli kumpi puoli Tourujoesta olisi se vanhempi eli "täl puol jokke", kumpi se uudempi "tois puol jokke"? Jos uutta Kangasta ajatellaan, on se tietenkin tois puol, mutta toisaalta, ehtihän tehdaskin olla Lohikoskella jo 1800-luvun jälkipuoliskolta.


Joen mutkat johdattivat minut yhä lähemmäs Kankaan alueen ensimmäisiä uusia kerrostaloja, jotka jo kohoavat säilytetyn tehtaan piipun tuntumassa. Ensimmäiset asukkaat ovat jo asettuneet taloksi ja 18.2.2017 alueella vietetään Kankaan Talvitupareita ensimmäisten asukkaiden, ensimmäisen leikkipuiston ja toisen (prosentti)taideteoksen kunniaksi. On kyllä hienoa, että Kankaalla toimitaan prosenttikulttuuriperiaatteen mukaisesti eli noin 1% rakentamisen kustannuksista sijoitetaan taiteeseen ja kulttuuritapahtumiin.


Ensimmäisen valmiin asuinkerrostalon takaa tuli esiin toinenkin uusi kerrostalo. Sekä näissä ensimmäisissä taloissa että täällä joen vastarannalla luontopolulla saadaan kyllä kuunnella aika pitkään Kankaan alueen rakentamiseen liittyviä ääniä. Toivottavasti rinnakkaiselo sujuu mukavasti kummallakin puolella jokea.

Kun puut ovat lehdessä, tulevat uudisrakennukset hädin tuskin erottumaan Kankaan puolelta, joten tähän aikaan vuodesta maiseman muutos näkyy mitä parhaimmin.


Huomasin selvinneeni liukastumatta onnellisesti jo tänne luontopolun loppupäähän, josta Tourujoen vesivoimalaitoksen rakenteetkin erottuivat. Onpa tuo kerrostalo muuten lähellä rantaa! Joenrantatalojen ikkunoista tulee olemaan etenkin keväällä ja alkukesästä aivan huimaavan kauniit, vehreät maisemat Tourujoen luonnonsuojelualueelle, tänne luontopolun puolelle, missä luonto on mitä rehevintä.

Toiveikkaana tähysin myös virtaavaan veteen. Olisiko siellä koskikaraa? Ehei, linnun lintua ei vedessä uiskennellut. Ehkä joku toinen kerta. Sitä paitsi, lumikko riitti minulle!


Enää oli jäljellä loivasti nousevia pitkosporrasaskelmia pitkille, suorille rappusille, joita pitkin nousin Tourujoen laaksosta Kankaankadulle. Tuumin siinä ylös astellessani, että olin kulkenut reittiä juuri oikeaan suuntaan: ennemmin nousen liukkaita, jyrkkiä portaita ylös kuin liu'uttelen niitä alas. Keskustan suunnasta tullessa ei reitille osunut kuin muutama askelma alaspäin ja niistä selvisi maltilla astellen, sekä tietenkin kaiteista tukia ottaen. Ei nimittäin sattunut mitään piikkipohjakenkiä jalkaan, vaan olin liikkeellä ihan tavallisissa talvikengissä.

Tourujoen luontopolku osaa yllättää iloisesti myös talvella!

Kommentit

  1. Terve! Lumikko lienee hämmästynyt, kun kuljet sen polulla lumesta piittaamatta. Se on luottanut täysin siihen, että talvikunnossapidon puuttuminen takaa sille rauhaisan talven.
    t.Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan eipä takaa kyltitys rauhaa... Ja on luontopolulla muitakin kulkijoita riittänyt. Ehkä se siis oli citylumikko!

      Poista
  2. Tourujoen luontopolku on IHANA kaikkina vuodenaikoina. Kunpa vaan säilyisi rauhan ja luonnon keitaana, harvinaisuutena kaupungin keskustan tuntumassa. Pois mustat pilvet ja Tuonelan silta -kaavailut. Kunpa ihminen ymmärtäisi kerrankin, ettei hänen kätensä tule tuhota luonnon luomaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luontopolku on onneksi luonnonsuojelualueella, joka ei ole uhattuna. Tourujoen hieno, vehreä laakso on myös uuden Kankaan asukkaille tärkeä henkireikä.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la