Siirry pääsisältöön

Talviretkellä Häähnintuvalla, Hankasalmi


Outdoor Siskot ovat luonnossa liikkujia, jotka järjestävät silloin tällöin toisilleen mm. erilaisia ulkoiluun liittyviä tapahtumia. Yhteydenpito hoidetaan Facebookin kautta. Outdoor Siskojen  keskisuomalaisia jäseniä kutsuivat talviseen tapaamiseen Anne & Anna ja marraskuisen yöretken kohteeksi valikoitui Hankasalmen ihana retkeily- ja levähdystupa Häähnintupa. Tuvalla oli mahdollista halutessaan myös yöpyä - sisällä tai ulkona - mutta oli mahdollista liittyä seuraan vain päivän ajaksi. Saapuessani parkkipaikalle olivat ensimmäiset Siskot olivat jo tarponeet jälkensä lumeen - eikun seuraamaan.


Oletin, että jokaisella (ainakin yöpymään tulevalla) oli mukavasti kampetta matkassa, mutta koska matka parkkipaikalta itse Häähnintuvalle on vain satoja metrejä, ei kukaan ollut joutunut istahtamaan ylämäen levähdyspenkille. Mietin silti, että käveleminen vain muutaman asteen pakkassäällä lumessa oli silti oikeasti raskaampaa kuin paljaalla maalla. Rinkalla oli tietenkin osuus tähän, mutta silti.

Tuvalle saapui vähitellen lisää väkeä ja oli hauska huomata, että vaikka vain harva meistä oli tavannut ketään muista aiemmin, oli Outdoor Siskojen henki paikalla: kaikki olivat aidosti tervetulleita mukaan. Yhteisenä lounassapuskana oli nakkisoppaa ja sen jälkeen siirryimme ulkoilemaan.

Raunio- ja ryteikköretki

Tätä ulkoiluosuutta voi todella parhaiten kuvata termillä raunio- ja ryteikköretki, sillä emme tyytyneet helpoimpaan mahdolliseen reittiin. Olin luvannut luotsata porukkaa Häähnintuvan lähimaastossa, koska olin käynyt maisemissa aiemmin useamman kerran. Vaihtoehtoina olivat Kultavuori, jonne olisi voinut tassutella pääosin teitä pitkin, ja Ison Häähninjärven kierto. Porukkamme valitsi jälkimmäisen.

Seutu oli minulle riittävän tuttua siihen, että tiesin meidän pärjäävän ilman jatkuvaa kartan vilkuilua, mutta koska polut olivat peittyneet lumen alle, rämmimme ensimmäisen pätkän reitistä metsän halki Häähnintuvalta pohjoiseen melko, öh,  vapaamuotoista reittiä. Tulimme kuitenkin tismalleen siihen paikkaan, mihin olin tähdännytkin - entiselle hakkuuaukealle, jonka ylitettyämme pääsimme seuraamaan pikkutietä länteen. Tielle tultuamme näkyi kohta myös sen oikean, Häähnintuvalle johtavan polun pää...


Astelimme pikkutietä alamäkeen, pysähdyimme tien ali virtaavan puron äärelle katselemaan ja kuuntelemaan veden solinaa ja sitten matka jatkui ylämäkeen. Metsä muuttui havupuuvoittoisesta koivikoksi, jonka keskeltä tiesin odottaa autiotaloa.


Kuinka kauan lieneekään siitä, kun täällä metsän keskellä oli viimeinen asukas? Koska tuvan ovi oli auki, kurkkasimme varovasti autiotalon sisällekin.



Tuvan nurkassa seisoivat komean leivinuunin ja muurin jäänteet. Sen verran halkinainen se muuri oli, että minkäänlaista tulta ei pesään kannata enää ikinä tuikata. Myrskylyhtyäkään ei takuuvarmasti ollut sytytetty ikiaikoihin.



Matkamme jatkui vielä tovin pikkutietä ylämäkeen, sitten käännyimme tieltä vasemmalle, laskeutumaan kohti Isoa Häähninjärveä. Metsä oli jalkojen alla märkää, joskin vähälumista. Koska kyseessä oli alas viettävä rinne, sai olla tarkkana, ettei jalka osunut valumavesistä täyttyneeseen uomaan tai kuoppaan. Pian olimme kuitenkin päässeet turvallisesti alas Ison Häähninjärven rantaan ja seurasimme kapeaa polkua järven eteläpäätä kohti.


Tällä puolella järven rantaa ei ole mökkeilty vähään aikaan, minkä näki tämän entisen saunarähjän tilasta. Muistin edellisestä retkestä karvaasti sen, kuinka liukas saunan edustan laituri oli ollut (olin mätkähtänyt rähmälleni), joten tällä kertaa liikuin saunan liepeillä varovaisemmin.  Edellisellä retkellä tammikuussa oli kuitenkin alla ollut sen verran kovia pakkasia, että silloinen retkueemme oli pystynyt ylittämään Ison Häähninjärven sujuvasti jäätä pitkin. Koska se ei ollut tällä kertaa mahdollista, jouduin improvisoimaan.

Häähninjärven eteläpää on ikävä kyllä aika ryteikköistä - vadelmapuskaa sun muuta piisaa - ja maasto purouomien ansiosta kiitettävän märkää, joten hetken aikaa piti hakea kelvollista reittiä järven toiselle puolelle. Edessä oli muutaman ojan yli loikkausta ja kaiken maailman puskien välistä pujottelua, mutta viimein pääsimme Häähninmäen puolelle järveä ja pienen puupujottelun päätteeksi kohtasimme tavoitteena olleen Häähninmäen luontopolun, joka oli johtava meidät takaisin tuvalle.


Sää oli vähitellen käynyt kosteammaksi. Kavutessamme lumista polkua ylös Häähninmäelle ja kohti tupaa alkoi vähitellen myös hämärtää. Pilviseltä taivaalta ei leijaillut alas mitään höttökeveitä lumikiteitä, vaan isoja, raskaita lumihiutaleita, jotka takertuivat märkinä myssyihin ja vaatteisiin heti tilaisuuden tullen. Polku kätki lumipeitteen alle jäälämpäreitä, joten astelimme ylämäkeen rauhallista tahtia, höystettynä muutamilla liukuaskelilla.

Ulkoilutuokion jälkeen osa porukasta lähti kotia kohti, mutta itse olin jäämässä yöpymään ja maltoin tuskin odottaa saunaa. Häähnintuvallahan ei ole peseytymismahdollisuutta, mutta lähistöltä Pekka Rossilta voi tiedustella saunavuoroa.  Illan vilakalla siirryimme nelipyöräisillä saunapaikkaan, sillä vaikka matkaa saunalle ei ollut pitkälti, olisi sinne rymyäminen pimeän metsän halki ollut luultavasti liian jännittävää päiväretken jälkeen...


Saunapaikalla näimme heti olevamme tervetulleita! Ulkotulet valaisivat polun saunatuvalle ja itse saunalle, jossa suloiset löylyt pehmittivät jäsenemme ja sopu sijaa antoi.


Lammen toisellakin puolella hohtivat tunnelmatulet, joten ilmankin otsalamppua näki hyvin suoran reitin laiturille.  Ei voinut muuta kuin olla kiitollinen siitä, että saimme näin hyvää huolenpitoa! Harmittelin vain sitä, etten ollut hoksannut ottaa mukaan lipokkaita, joilla astella luminen polku saunasta laiturin päähän avannolle. Siispä piti olla ripeä askelissaan. Vaikka en mikään avantohirmu olekaan, tekee tuo nopea kastautuminen niin hyvän tunteen kehoon, että käytin mielelläni tilaisuutta hyväkseni, samoin kuin moni muu Siskoista.

Ja sitten takaisin Häähnintuvalle ja unille.


Ne unet olivatkin useimmilla meistä oikein hyvät. Aamu valkeni harmaansävyisenä, mutta muuten kauniina.


Muutama meistä kahdeksasta yöpyjästä nukkui lämpimästi sisätiloissa, mutta ulkona yöpyi kolme telttakuntaa. Kostea lumi oli kuorruttanut teltat komeasti yön aikana.

Yksi telttaan iltamyöhällä mönkineistä oli uskaltautunut ihan ex tempore kokeilemaan ensimmäistä kertaa nukkumista teltassa talvella (haalimme hänelle lainavarusteet), mutta aamun valjettua paljastui, että koko yöksi ei ollut hänellä unta piisannut. Yksi makuualusta ei ollut riittänyt pitämään kylmyyttä loitolla, lämpimästä makuupussista huolimatta, joten yöpyjä oli tehnyt aamukuuden kieppeillä sen ainoan järkevän liikkeen ja siirtynyt sisälle nukkumaan. Ei kannata palelluttaa itseään turhan takia.


Aamiaiset popsittuamme oli aika pakata kamat kasaan ja heittää hyvästit uusille tuttavuuksille. Oli hauskaa olla ryhmällä yöretkellä, ihan kuin silloin ennen partiossa! Jos Outdoor Siskojen jutut kiinnostavat, kannattaa etsiä ryhmä Facebookista ja pistää jäsenpyyntö vetämään. 

Niin, tämä Häähnintupa. Häähnintupaa tituleerataan myös autiotuvaksi, mutta verrattuna näkemiini autiotupiin se on ihan eri sarjassa. Ja siinä paremmassa päässä. Tuvan saivat aikaan Hankasalmen Latu & Polku, Hankasalmen Kameraseura sekä Sirkkamäen kyläyhdistys, joita ei voi kylliksi kiittää.

Tämä reissu toi minut yöpymään tuvalla toista kertaa ja olen aika varma, että ei kahta kolmannetta! Häähninmäki lähialueineen on todella hieno paikka ympäri vuoden, niin päivä- kuin yöretken väärti.

Tarinaa samalta retkeltä Rinkkaputki.com-blogissa

Kommentit

  1. Ihana kertomus meidän retkestä! Meillä oli kyllä mukavaa, heti ensi hetkestä alkaen oli sitä puheenporinaa. Kiitos kun olit mukana!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…