Talviretkellä Häähnintuvalla, Hankasalmi

Outdoor Siskot ovat luonnossa liikkujia, jotka järjestävät silloin tällöin toisilleen mm. erilaisia ulkoiluun liittyviä tapahtumia. Yhteydenpito hoidetaan Facebookin kautta. Outdoor Siskojen  keskisuomalaisia jäseniä kutsuivat talviseen tapaamiseen Anne & Anna ja marraskuisen yöretken kohteeksi valikoitui Hankasalmen ihana retkeily- ja levähdystupa Häähnintupa. Tuvalla oli mahdollista halutessaan myös yöpyä - sisällä tai ulkona - mutta oli mahdollista liittyä seuraan vain päivän ajaksi. Saapuessani parkkipaikalle olivat ensimmäiset Siskot olivat jo tarponeet jälkensä lumeen - eikun seuraamaan.

Oletin, että jokaisella (ainakin yöpymään tulevalla) oli mukavasti kampetta matkassa, mutta koska matka parkkipaikalta itse Häähnintuvalle on vain satoja metrejä, ei kukaan ollut joutunut istahtamaan ylämäen levähdyspenkille. Mietin silti, että käveleminen vain muutaman asteen pakkassäällä lumessa oli silti oikeasti raskaampaa kuin paljaalla maalla. Rinkalla oli tietenkin osuus tähän, mutta silti.

Tuvalle saapui vähitellen lisää väkeä ja oli hauska huomata, että vaikka vain harva meistä oli tavannut ketään muista aiemmin, oli Outdoor Siskojen henki paikalla: kaikki olivat aidosti tervetulleita mukaan. Yhteisenä lounassapuskana oli nakkisoppaa ja sen jälkeen siirryimme ulkoilemaan.

Raunio- ja ryteikköretki

Tätä ulkoiluosuutta voi todella parhaiten kuvata termillä raunio- ja ryteikköretki, sillä emme tyytyneet helpoimpaan mahdolliseen reittiin. Olin luvannut luotsata porukkaa Häähnintuvan lähimaastossa, koska olin käynyt maisemissa aiemmin useamman kerran. Vaihtoehtoina olivat Kultavuori, jonne olisi voinut tassutella pääosin teitä pitkin, ja Ison Häähninjärven kierto. Porukkamme valitsi jälkimmäisen.

Seutu oli minulle riittävän tuttua siihen, että tiesin meidän pärjäävän ilman jatkuvaa kartan vilkuilua, mutta koska polut olivat peittyneet lumen alle, rämmimme ensimmäisen pätkän reitistä metsän halki Häähnintuvalta pohjoiseen melko, öh,  vapaamuotoista reittiä. Tulimme kuitenkin tismalleen siihen paikkaan, mihin olin tähdännytkin - entiselle hakkuuaukealle, jonka ylitettyämme pääsimme seuraamaan pikkutietä länteen. Tielle tultuamme näkyi kohta myös sen oikean, Häähnintuvalle johtavan polun pää...

Astelimme pikkutietä alamäkeen, pysähdyimme tien ali virtaavan puron äärelle katselemaan ja kuuntelemaan veden solinaa ja sitten matka jatkui ylämäkeen. Metsä muuttui havupuuvoittoisesta koivikoksi, jonka keskeltä tiesin odottaa autiotaloa.

Kuinka kauan lieneekään siitä, kun täällä metsän keskellä oli viimeinen asukas? Koska tuvan ovi oli auki, kurkkasimme varovasti autiotalon sisällekin.

Tuvan nurkassa seisoivat komean leivinuunin ja muurin jäänteet. Sen verran halkinainen se muuri oli, että minkäänlaista tulta ei pesään kannata enää ikinä tuikata. Myrskylyhtyäkään ei takuuvarmasti ollut sytytetty ikiaikoihin.

Matkamme jatkui vielä tovin pikkutietä ylämäkeen, sitten käännyimme tieltä vasemmalle, laskeutumaan kohti Isoa Häähninjärveä. Metsä oli jalkojen alla märkää, joskin vähälumista. Koska kyseessä oli alas viettävä rinne, sai olla tarkkana, ettei jalka osunut valumavesistä täyttyneeseen uomaan tai kuoppaan. Pian olimme kuitenkin päässeet turvallisesti alas Ison Häähninjärven rantaan ja seurasimme kapeaa polkua järven eteläpäätä kohti.

Tällä puolella järven rantaa ei ole mökkeilty vähään aikaan, minkä näki tämän entisen saunarähjän tilasta. Muistin edellisestä retkestä karvaasti sen, kuinka liukas saunan edustan laituri oli ollut (olin mätkähtänyt rähmälleni), joten tällä kertaa liikuin saunan liepeillä varovaisemmin.  Edellisellä retkellä tammikuussa oli kuitenkin alla ollut sen verran kovia pakkasia, että silloinen retkueemme oli pystynyt ylittämään Ison Häähninjärven sujuvasti jäätä pitkin. Koska se ei ollut tällä kertaa mahdollista, jouduin improvisoimaan.

Häähninjärven eteläpää on ikävä kyllä aika ryteikköistä - vadelmapuskaa sun muuta piisaa - ja maasto purouomien ansiosta kiitettävän märkää, joten hetken aikaa piti hakea kelvollista reittiä järven toiselle puolelle. Edessä oli muutaman ojan yli loikkausta ja kaiken maailman puskien välistä pujottelua, mutta viimein pääsimme Häähninmäen puolelle järveä ja pienen puupujottelun päätteeksi kohtasimme tavoitteena olleen Häähninmäen luontopolun, joka oli johtava meidät takaisin tuvalle.

Sää oli vähitellen käynyt kosteammaksi. Kavutessamme lumista polkua ylös Häähninmäelle ja kohti tupaa alkoi vähitellen myös hämärtää. Pilviseltä taivaalta ei leijaillut alas mitään höttökeveitä lumikiteitä, vaan isoja, raskaita lumihiutaleita, jotka takertuivat märkinä myssyihin ja vaatteisiin heti tilaisuuden tullen. Polku kätki lumipeitteen alle jäälämpäreitä, joten astelimme ylämäkeen rauhallista tahtia, höystettynä muutamilla liukuaskelilla.

Ulkoilutuokion jälkeen osa porukasta lähti kotia kohti, mutta itse olin jäämässä yöpymään ja maltoin tuskin odottaa saunaa. Häähnintuvallahan ei ole peseytymismahdollisuutta, mutta lähistöltä Pekka Rossilta voi tiedustella saunavuoroa.  Illan vilakalla siirryimme nelipyöräisillä saunapaikkaan, sillä vaikka matkaa saunalle ei ollut pitkälti, olisi sinne rymyäminen pimeän metsän halki ollut luultavasti liian jännittävää päiväretken jälkeen...

Saunapaikalla näimme heti olevamme tervetulleita! Ulkotulet valaisivat polun saunatuvalle ja itse saunalle, jossa suloiset löylyt pehmittivät jäsenemme ja sopu sijaa antoi.

Lammen toisellakin puolella hohtivat tunnelmatulet, joten ilmankin otsalamppua näki hyvin suoran reitin laiturille.  Ei voinut muuta kuin olla kiitollinen siitä, että saimme näin hyvää huolenpitoa! Harmittelin vain sitä, etten ollut hoksannut ottaa mukaan lipokkaita, joilla astella luminen polku saunasta laiturin päähän avannolle. Siispä piti olla ripeä askelissaan. Vaikka en mikään avantohirmu olekaan, tekee tuo nopea kastautuminen niin hyvän tunteen kehoon, että käytin mielelläni tilaisuutta hyväkseni, samoin kuin moni muu Siskoista.

Ja sitten takaisin Häähnintuvalle ja unille.

Ne unet olivatkin useimmilla meistä oikein hyvät. Aamu valkeni harmaansävyisenä, mutta muuten kauniina.

Muutama meistä kahdeksasta yöpyjästä nukkui lämpimästi sisätiloissa, mutta ulkona yöpyi kolme telttakuntaa. Kostea lumi oli kuorruttanut teltat komeasti yön aikana.

Yksi telttaan iltamyöhällä mönkineistä oli uskaltautunut ihan ex tempore kokeilemaan ensimmäistä kertaa nukkumista teltassa talvella (haalimme hänelle lainavarusteet), mutta aamun valjettua paljastui, että koko yöksi ei ollut hänellä unta piisannut. Yksi makuualusta ei ollut riittänyt pitämään kylmyyttä loitolla, lämpimästä makuupussista huolimatta, joten yöpyjä oli tehnyt aamukuuden kieppeillä sen ainoan järkevän liikkeen ja siirtynyt sisälle nukkumaan. Ei kannata palelluttaa itseään turhan takia.

Aamiaiset popsittuamme oli aika pakata kamat kasaan ja heittää hyvästit uusille tuttavuuksille. Oli hauskaa olla ryhmällä yöretkellä, ihan kuin silloin ennen partiossa! Jos Outdoor Siskojen jutut kiinnostavat, kannattaa etsiä ryhmä Facebookista ja pistää jäsenpyyntö vetämään. 

Niin, tämä Häähnintupa. Häähnintupaa tituleerataan myös autiotuvaksi, mutta verrattuna näkemiini autiotupiin se on ihan eri sarjassa. Ja siinä paremmassa päässä. Tuvan saivat aikaan Hankasalmen Latu & Polku, Hankasalmen Kameraseura sekä Sirkkamäen kyläyhdistys, joita ei voi kylliksi kiittää.

Tämä reissu toi minut yöpymään tuvalla toista kertaa ja olen aika varma, että ei kahta kolmannetta! Häähninmäki lähialueineen on todella hieno paikka ympäri vuoden, niin päivä- kuin yöretken väärti.

Tarinaa samalta retkeltä Rinkkaputki.com-blogissa