Shanghain kaduilla

 Shanghain über-välkkyvä valomeri lähes sokaisee kulkijan illan pimetessä, kun luovin Nanjing-kävelykadun väenpaljoudessa. Kiiltäväpintaisten teknotalojen naapureina on siirtomaavallan aikaisia kauniita kivitaloja, joista osa on jo restauroitu, osa taasen on tälläkin hetkellä työmaina kellon ympäri. Remontti- ja rakennusintoa selittää myös pian lähestyvä Expo 2010, jonka otsakiehkuralla varustettu taivaansininen tunnushemmo patsastelee kaikkialla.

Maailmannäyttelyn takia en saanut minäkään kävellä kuuluisan Bundin rantaa kulkevaa kävelytietä, joka jäi Expon rakennustyömaan aidan taakse. Otin vahingon takaisin Jangtse-joen vastarannalla, jonka kävelytieltä puolestaan sain perjantai-iltana tarkastella niin Bundin upeita art deco-rakennuksia kuin niiden takana kohoavia pilvenpiirtäjiä.

Lauantaina oli helpottavaa suunnata modernilta ostoskeskusalueelta etelään, mutta Yuyuanin saavutettuani olin jälleen jalankulkijoiden virrassa, joka kiemurteli Ming- ja Qing-dynastian arkkitehtuuria edustavien, sinänsä hienojen, kapeiden ostoskujien läpi. Yuyuanin suojissa hiljaisempaa oli suitsukkeiden tuoksuisella taolaistemppelin alueella, missä moni kävijä kumarsi valitsemansa alttarin äärellä ja laittoi sitten uhrilahjan astiaan. Teehuonetauon jälkeen jatkoin kuitenkin vielä etelämmäs, missä sai jo kulkea ilman "hello, hello, come"-, "rolex, vuitton"- ja vastaavien huutelijoiden väistelemistä.

Kypäräpäiset miehet kantoivat pitkiä bambutikkaita. Matalien rakennusten ympäröimien kujien yllä kuivuivat pyykit ja laidoilla vaatimattomasti pukeutuneet myyjät istuivat tavaroidensa äärellä: riisisäkkejä, erivärisiä kanan- ja ties minkä linnun munia, kilpikonnia, äyriäisiä, kaikenlaisia kaloja vesisammioissa, vaatteita, peitteitä, pyyhkeitä tai ehkä vain pieni pussillinen kampoja. Eläkeläismiesten ryhmä pelasi korttia kadun varressa. Heillä ei ollut mihinkään kiire.