Siirry pääsisältöön

Yllätysretki Kuhmoisten Linnavuorelle



Olin ajamassa kotiin päin Asikkalan suunnalta ja pysähdyin Kuhmoisissa huoltoasemalle teepaussille. Tuli siinä napattua Jämsän Seutu -paikallislehti eteen ja silmäni osuivat kolumniin, jossa mainittiin lähiseudun luontokohteita. Tajusin, että saatan olla hyvinkin lähellä yhtä jutussa mainittua kohdetta, Kuhmoisten Linnavuorta. Niin olikin: tarkistin Retkipaikan juttuun linkatusta kartasta, että matkaa oli vain vartin ajon verran ja vieläpä kotimatkan varrella. Oli helppo päätös muuttaa kotimatkareittiä pikkiriikkisen verran!


Opasteet Kuhmoisten eli Päijälän linnavuorelle Linnavuorentielle löytyivät helposti ja autokin mahtui hyvin tyhjälle parkkipaikalle. Ei kun kapuamaan ylöspäin. Polku ei ollut järin pitkä, mutta nousua tuli sen verran, että ei päässyt vilu yllättämään. Yksi kuusi oli kaatunut polun poikki, mutta se oli helppo kiertää. Maassa oli vielä hieman valjun näköistä, sillä retkipäivä osui tämän viileähkön kevään toukokuun puolivälin alle.



Siis oikein muinaislinna? Kävin viime kesänä Porvoon Linnamäellä ja jo sen perusteella tiesin olla odottamatta liikoja, eli todennäköisesti kallion laella ei olisi sellaisia rakenteita, mitä tällainen maallikko osaisi tunnistaa muinaislinnan jäänteiksi. Kallioilta löytyi kyllä mustavalkoinen karttapiirros, johon oli merkitty vuorelta tehtyjen löytöjen paikat ja paikkoja, joissa oli ainakin ollut merkittäviä kivikasoja; ehkäpä ne olivat jäänteitä paikalla olleesta linnoituksesta.


Koska en osaa katsoa kiviä ja kallioita arkeologin silmin, päätin tyytyä ihan vain maisemien ja kallioiden katseluun - eiköhän niissä olisi kyllin, kun näin korkealle nyppylälle olin päässyt. Ja niin olikin: kun etenin kallioiden reunaa kohti, alkoi sieltä Saaresjärvi pilkottaa.


Kallioita voi ihan tosissaan katsoa sillä silmällä, että nyt kuljetaan entisen mäkilinnan mailla. Kuhmoisten kotiseutuyhdistyksen oli pystyttänyt hyvän infotaulun vuoren juuren parkkipaikalle ja siinä kerrottiin, että täällä Linnavuorella oli heimosotakaudella 800-1200-luvuilla oltu pakosalla, turvapaikkaa hakemassa. Väki jätti jälkiä: Linnavuorelta on löydetty 1980-luvun kaivauksissa peräti 340 esinettä (muun muassa keihäitä, kirveitä, koruja ja talousesineitä). Itse linnoitus on tiettävästi palanut.


En ollut itse varautunut pienretkelläni evästelemään Linnavuorella, mutta tätä heikkoon kuntoon päässyttä iäkästä pöytä-penkkiyhdistelmää olisi voinut vielä varovasti hyödyntää istumapaikkana...



Kallioilla oli selkeäsanainen varoitus jyrkänteestä, joten lähestyin reuna-alueita varovasti. Aika hienot näkymät, vaikka ihan jyrkänteen laidalle ei turvallisuussyistä uskaltaisikaan astua! Väriäkin maisemaan tulee kesän myötä reilusti lisää...


Kun käväisin kalliojyrkänteen reunalla, odotti sammaleella hätkähdyttävä näky: linnun jalka. Kynsistä päätellen näytti vieläpä siltä, että petolinnun kintusta oli kyse. Mikä lie otus saanut siivekkään saaliikseen? Huh, huh.


Maisemien katselun jälkeen jäi vielä askarruttamaan, miltä kalliot näyttäisivät alhaalta katsottuna ja lähdin hakemaan reittiä alarinteeseen. Kohta törmäsin tähän jännästi kahtia haljenneeseen kiveen. Mikä lie lohkareen halkaissut?

Arvelin, että ihan Saaresjärven rantaan en välttämättä kipittäisi, mutta jospa saisin edes vilauksen jyrkästä kallioseinämästä, jonka päällä olin vastikään maisemia toljotellut.


Linnavuoren kallioseinämien alapuolella on melkoinen määrä kivenlohkareita, joiden välissä ei kulje minkäänlaista polkua. Hyppelin varovasti kiveltä toiselle ja puikkelehdin lohkareiden välistä kuitenkin eteenpäin, koska kivet olivat onnekkaasti kuivia. Märällä kelillä olisin jättänyt hyppelyn suosiolla väliin. Ehkä olisi ollut fiksumpaa tehdä laajempi kaarros sammalmetsän kautta...


Vaan vähä vähältä etenin lähemmäs Linnavuoren jyrkintä seinämää ja järvimaisemakin tuli esiin. Kohta edessä olisi se jyrkänne...


Jihuu, selvisin ehjin nahoin tänne asti! Linnavuoren jyrkistä jyrkin kallioseinämä kertoi hyvin selkeästi sen, että tältä puolelta ei kukaan olisi onnistunut mäkilinnoitukseen hyökkäämään. Tai aikamoinen apina olisi pitänyt olla - ja ylhäältä oli tätä seinämää helppo puolustaa. Linnavuori oli siis mitä oivallisin paikka linnoitukselle.


Pujahtelin jyrkänteen alapuolta samaa lohkarereittiä turvallisesti takaisin sammalkuusikon siimekseen ja nautin vielä hetken tunnelmallisesta metsästä ennen kuin palasin autolle. Kyllä kannatti käydä teekupillisella, vilkaista paikallislehteä, karttaa ja tehdä äkkipäätös yllätysretkestä Päijälän Linnavuoren historiallisiin maisemiin.

Palasin mutkaista pikkutietä pitkin tyytyväisenä takaisin valtaväylälle.

Retkipäivä: 11.5. 2017

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la