Siirry pääsisältöön

Helsinki: Katugalleria VIII Eerikinkadulla

Tuija Markonsalo, Henkioppaita ja ampiaisia
Ilta Helsingin keskustassa, enkä jaksa katettua ostosparatiisihyrinää hetkeä kauempaa. Käännyn vilinästä iltakävelylle väljempiin maisemiin Yrjönkadulle, sitten Eerikinkadulle, päämääränä enintään sopiva vastaantuleva kahvila tai teehuone. Katseeni kääntyy erään sähkönjakokaapin kohdalla vasemmalle. Kai tämä on jo tapa, vilkaista mitä kaapissa on. Ja taideteoshan siitä löytyy, mutta mietin, miksi en muista tätä lainkaan. Olen kuitenkin kulkenut tällä kadulla aiemminkin sähkökaappien taideteoksia katsomassa. Hmm!
Jatkan uteliaana matkaa Eerikinkadun vasenta laitaa eteenpäin ja pian kohtaan toisen samantyylisen taideteoksen. Tyyliteltyä kukkatapettia vasten Green Dayn naamakuvia, älypuhelimia, ihmeellinen internet ja sähköistä hurmiota... Nyt paljastuu näiden töiden tekijäkin: Tuija Markonsalo. Uusi yhteys.

Nyt on jo pakko kaivaa oma viksuvimpain taskusta ja etsiä lisätietoja, minne päin teossarja kenties jatkuu. Saan googlailla jonkin aikaa, kunnes tärppää: kyseessä on Growth / Degrowth -teossarja, jonka teokset ilmestyivät Eerikinkadulle 21.8. 2013. Samalla ratkeaa arvoitus siitä, miksi en näitä teoksia muista, sillä olen aiemmin bongannut Eerikinkadun edellisen taideteossarjan samaisen elokuun alkupuolella. Ilmeisesti taideteokset eivät siis Helsingissä jää paikalleen, kunnes rapistuneisuus ne kaapeista erottaa, vaan tilaa tehdään seuraaville. Jatkan matkaa Eerikinkatua eteenpäin.
Osassa teoksia on vielä tallella tarra, josta näkee paitsi tekijän ja teoksen nimen, myös minikartan, joka kertoo sekä teosten määrän, että missä kohdassa ollaan menossa. Helppoa, kun edetään viivasuoraan! Ja samalla tarrasta näkee senkin, että saman katugalleriasarjan taidetta löytyy myös Fleminginkadulta ja Museokadulta.
Kadun toinen sähkökaappitaiteilija on Ville Räty, joka on myös saanut kuuden teoksen sarjan katugalleriaan. Construction Sight - ei siis rakennustyömaa vaan lähinnä rakennusnähtävyys... Tässä on sitä jotain, joka saa minut pysähtymään pidemmäksi aikaa.
(Ei, tämä ei ole Ville Rädyn teos, vaan tuntemattoman katutaiteilijan kätösistä... ) Mutta kun vertaan nettikarttaa todellisuuteen, löytyy siitä virhe: Rädyn teos numero 7 Night Sight on paikallaan Eerikinkadulla, vaikka kartan mukaan se olisi "uudessa paikassa" osoitteessa Yrjönkatu 25.
Käveltyäni viimeisen Eerikinkadun teoksen luo teen koukkauksen Kalevankadulle, mihin puolestaan on ihan uudelleensijoitettu Ville Rädyn teos 11, The Trial. Näin julisteryppään vierestä teosta ei välttämättä niin helposti ehkä ohikulkeissaan muuten huomaa, joten kiitän nyt nettikarttaa. Lisäksi saan hyvän syyn palata kiertokautta vielä takaisin Eerikinkadun toiseen päähän, jotta näen huomaamatta ohittamani katugallerian pari ensimmäistä työtä.
No niin, miksiköhän satuin kävelemään epähuomiossa tämän Tuija Markonsalon Rakkauden puutarhan ohitse? Siksi, että joku neropatti oli keksinyt peittää työn tapahtumajulisteilla. Pientä kunnioitusta! Olkaapa siis jatkossa kilttejä sähkökaappien taideteoksia kohtaan ja liimatkaa julisteet toisaalle.
Katugallerian jälkeen käännyn Annankadulle, missä tulee vastaan toisenlaista kadunpiristystaidetta Annantalon taidetalon aidanpätkän muodossa. Ajattelen jostain syystä katkaistuja suksia, jotka on nostettu aitaa vasten ja maalattu kesän tullen riemukkain värein. Vaikkapa tämän menneen, vähälumisen talven takia.
Samassa melkein kävelen seuraavan taideteoksen ohitse. Mistä näitä taidekaappeja oikein tulee? Nyt jätän uudet googlailut sikseen, sillä on aika säätää katse iltapalapaikan etsintään. Tai muuten saan talsia katuja aina uusien katugallerioiden perässä koko illan ;)

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva