Helsinki: Katugalleria VIII Eerikinkadulla
Tuija Markonsalo, Henkioppaita ja ampiaisia |
Jatkan uteliaana matkaa Eerikinkadun vasenta laitaa eteenpäin ja pian kohtaan toisen samantyylisen taideteoksen. Tyyliteltyä kukkatapettia vasten Green Dayn naamakuvia, älypuhelimia, ihmeellinen internet ja sähköistä hurmiota... Nyt paljastuu näiden töiden tekijäkin: Tuija Markonsalo. Uusi yhteys.
Nyt on jo pakko kaivaa oma viksuvimpain taskusta ja etsiä lisätietoja, minne päin teossarja kenties jatkuu. Saan googlailla jonkin aikaa, kunnes tärppää: kyseessä on Growth / Degrowth -teossarja, jonka teokset ilmestyivät Eerikinkadulle 21.8. 2013. Samalla ratkeaa arvoitus siitä, miksi en näitä teoksia muista, sillä olen aiemmin bongannut Eerikinkadun edellisen taideteossarjan samaisen elokuun alkupuolella. Ilmeisesti taideteokset eivät siis Helsingissä jää paikalleen, kunnes rapistuneisuus ne kaapeista erottaa, vaan tilaa tehdään seuraaville. Jatkan matkaa Eerikinkatua eteenpäin.
Osassa teoksia on vielä tallella tarra, josta näkee paitsi tekijän ja teoksen nimen, myös minikartan, joka kertoo sekä teosten määrän, että missä kohdassa ollaan menossa. Helppoa, kun edetään viivasuoraan! Ja samalla tarrasta näkee senkin, että saman katugalleriasarjan taidetta löytyy myös Fleminginkadulta ja Museokadulta.
Kadun toinen sähkökaappitaiteilija on Ville Räty, joka on myös saanut kuuden teoksen sarjan katugalleriaan. Construction Sight - ei siis rakennustyömaa vaan lähinnä rakennusnähtävyys... Tässä on sitä jotain, joka saa minut pysähtymään pidemmäksi aikaa.
(Ei, tämä ei ole Ville Rädyn teos, vaan tuntemattoman katutaiteilijan kätösistä... ) Mutta kun vertaan nettikarttaa todellisuuteen, löytyy siitä virhe: Rädyn teos numero 7 Night Sight on paikallaan Eerikinkadulla, vaikka kartan mukaan se olisi "uudessa paikassa" osoitteessa Yrjönkatu 25.
Käveltyäni viimeisen Eerikinkadun teoksen luo teen koukkauksen Kalevankadulle, mihin puolestaan on ihan uudelleensijoitettu Ville Rädyn teos 11, The Trial. Näin julisteryppään vierestä teosta ei välttämättä niin helposti ehkä ohikulkeissaan muuten huomaa, joten kiitän nyt nettikarttaa. Lisäksi saan hyvän syyn palata kiertokautta vielä takaisin Eerikinkadun toiseen päähän, jotta näen huomaamatta ohittamani katugallerian pari ensimmäistä työtä.
No niin, miksiköhän satuin kävelemään epähuomiossa tämän Tuija Markonsalon Rakkauden puutarhan ohitse? Siksi, että joku neropatti oli keksinyt peittää työn tapahtumajulisteilla. Pientä kunnioitusta! Olkaapa siis jatkossa kilttejä sähkökaappien taideteoksia kohtaan ja liimatkaa julisteet toisaalle.
Katugallerian jälkeen käännyn Annankadulle, missä tulee vastaan toisenlaista kadunpiristystaidetta Annantalon taidetalon aidanpätkän muodossa. Ajattelen jostain syystä katkaistuja suksia, jotka on nostettu aitaa vasten ja maalattu kesän tullen riemukkain värein. Vaikkapa tämän menneen, vähälumisen talven takia.
Samassa melkein kävelen seuraavan taideteoksen ohitse. Mistä näitä taidekaappeja oikein tulee? Nyt jätän uudet googlailut sikseen, sillä on aika säätää katse iltapalapaikan etsintään. Tai muuten saan talsia katuja aina uusien katugallerioiden perässä koko illan ;)
Kommentit
Lähetä kommentti