Siirry pääsisältöön

Helsinki: Haagan alppiruusupuistossa

On lämmin alkukesän ilta, ilma huokuu kosteutta, vaikkei taivaalta enää pisaroi. Olen kääntynyt Etelä-Haagassa sijaitsevalta Paatsamatieltä metsän keskeltä kuiskuttelevan kukkameren keskelle. Voiko tämä olla totta? Unohdan saman tien viehkoa tuoksuaan levittäneet lilat syreenit ja ronskimmin nenää kutitelleet pihlajan kukinnot, kun näen rhodot.
Vuonna 1975 perustetussa alppiruusupuistossa kasvaa tuhansia rhododendroneja viiden hehtaarin laajuisella alueella. Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteilijät ahkeroivat erilaisten risteytysten parissa useita vuosia, tavoitteenaan talvenkestävät ja värikkäät lajit, jotka selviäisivät Suomen ilmastossa. Huikean hienot tulokset sitkeästä työstä ovat edelleen kaikkien ihailtavina ja parhaimmillaan juuri nyt, kesäkuun alussa. Ei muuta kuin aidattuja polkuja kiertelemään...
Näin ensimmäisen kerran näin kookkaiksi pensaiksi ryöpsähtäneitä rhododendroneja monta vuotta sitten Irlannissa ja olin silloinkin äimänä valtavan hienoista kukinnoista. Täytyy myöntää, että tämä päihittää silloin näkemäni rhodot 6-0. Kuinka monia kymmeniä tuhansia kukkia täällä täytyykään olla!
Leveät hiekkapintaiset polut, lankkupolut ja lankuin päällystetyt leveämmätkin väylät kuljettavat hitaasti kukkasilta toisten luo, kamerat nousevat esiin, tuntemattomat kulkijat vaihtavat iloisia kommentteja toistensa kanssa siitä, miten hienoa täällä on.
Alppiruusujen ohella puistossa tapaa myös edustavan kokoelman atsaleakaunottaria, mitä upeimmissa väreissä. Silmänkantamattomiin!
Mutta kyllä sieltä keltahehkun keskeltä erottaa myös jalostamatonta kukkaiskantaa. Suopursut kukkivat ylpeinä atsaleapensaiden vieressä, kenties hieman näpäyttävät jalompia naapureitaan pistävänsorttisella tuoksullaan. Ai niin, tässähän on lähellä Laajasuontie - siis tässä lienee ollut suo. Antaa kaikkien kukkien kukkia...
... kunkin omissa väreissään.
Mikä hieno, jostain syystä erittäin viipyilevin askelin edennyt iltakävely! Kaikesta tästä huolimatta puutarhakärpänen ei puraise minua vieläkään, sillä minulle riittää että saan ihailla näitä osaavampien käsien hoivaamia alppiruusuja kaikessa kauneudessaan ainakin tämän kerran. Suosittelenko visiittiä? No kyllä!

Kommentit

  1. Pilvinen, kostea päivä on ollut hyvä rodojen kuvaamiseen. Värit tulevat paremmin esiin. Minä olen vasta menossa Haagan rodopuistoon viikonloppuna. Toivottavasti kukkivat vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siellä varmasti vielä kukkijoita riittää viikonloppuna.

      Poista
  2. Olipas häkellyttävän kaunis kuvaelämys! Tämän puiston kukkakuvia vilahti hetki sitten jossain toisessakin blogissa, mutta ei niistä saanut käsitystä kuinka suuresta kokonaisuudesta on kyse. Kiitos! Kyllä tuli taas sellainen fiilis että ei sitä tarvitsisi lähteä merta edemmäs kalaan nähdäkseen jotain hienoa ja kaunista, erikoistakin. Suomessahan on vaikka mitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittämättömän hieno paikka tuo puisto onkin. Ja hauskaa, ettei kukkameri ole missään nurmikkopuistossa vaan metsikössä :)

      Poista
  3. Upeaa! Harmittaa, kun en pääse tuonne, vaikka olen Hesassa käymässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi vuonna sitten ;) Tuonne pääsee muuten näppärästi ja nopeasti lähijunalla, Huopalahden asema on tosi lähellä puistoa.

      Poista
  4. Hienoja!
    Kävin kauan sitten kesäkuun alussa Kööpenhaminan kasvitieteellisessä ja rodot olivat silloin parhaimmillaan. Nyt olen muutaman saanut selviämään täällä keskisessäkin Suomessa. Pari vuotta sitten istutetut ovat juuri puhjenneet kukkaan. Kotimaisista taimista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tutkimistyö alppiruusupuistoissa on auttanut kotimaista jalostusta, että tulee niitä kestäviä taimia :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la