On lämmin alkukesän ilta, ilma huokuu kosteutta, vaikkei taivaalta enää pisaroi. Olen kääntynyt Etelä-Haagassa sijaitsevalta Paatsamatieltä metsän keskeltä kuiskuttelevan kukkameren keskelle. Voiko tämä olla totta? Unohdan saman tien viehkoa tuoksuaan levittäneet lilat syreenit ja ronskimmin nenää kutitelleet pihlajan kukinnot, kun näen rhodot.
Vuonna 1975 perustetussa
alppiruusupuistossa kasvaa tuhansia rhododendroneja viiden hehtaarin laajuisella alueella. Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteilijät ahkeroivat erilaisten risteytysten parissa useita vuosia, tavoitteenaan talvenkestävät ja värikkäät lajit, jotka selviäisivät Suomen ilmastossa. Huikean hienot tulokset sitkeästä työstä ovat edelleen kaikkien ihailtavina ja parhaimmillaan juuri nyt, kesäkuun alussa. Ei muuta kuin aidattuja polkuja kiertelemään...
Näin ensimmäisen kerran näin kookkaiksi pensaiksi ryöpsähtäneitä rhododendroneja monta vuotta sitten Irlannissa ja olin silloinkin äimänä valtavan hienoista kukinnoista. Täytyy myöntää, että tämä päihittää silloin näkemäni rhodot 6-0. Kuinka monia kymmeniä tuhansia kukkia täällä täytyykään olla!
Leveät hiekkapintaiset polut, lankkupolut ja lankuin päällystetyt leveämmätkin väylät kuljettavat hitaasti kukkasilta toisten luo, kamerat nousevat esiin, tuntemattomat kulkijat vaihtavat iloisia kommentteja toistensa kanssa siitä, miten hienoa täällä on.
Alppiruusujen ohella puistossa tapaa myös edustavan kokoelman atsaleakaunottaria, mitä upeimmissa väreissä. Silmänkantamattomiin!
Mutta kyllä sieltä keltahehkun keskeltä erottaa myös jalostamatonta kukkaiskantaa. Suopursut kukkivat ylpeinä atsaleapensaiden vieressä, kenties hieman näpäyttävät jalompia naapureitaan pistävänsorttisella tuoksullaan. Ai niin, tässähän on lähellä Laajasuontie - siis tässä lienee ollut suo. Antaa kaikkien kukkien kukkia...
... kunkin omissa väreissään.
Mikä hieno, jostain syystä erittäin viipyilevin askelin edennyt iltakävely! Kaikesta tästä huolimatta puutarhakärpänen ei puraise minua vieläkään, sillä minulle riittää että saan ihailla näitä osaavampien käsien hoivaamia alppiruusuja kaikessa kauneudessaan ainakin tämän kerran. Suosittelenko visiittiä? No kyllä!
Pilvinen, kostea päivä on ollut hyvä rodojen kuvaamiseen. Värit tulevat paremmin esiin. Minä olen vasta menossa Haagan rodopuistoon viikonloppuna. Toivottavasti kukkivat vielä.
VastaaPoistaKyllä siellä varmasti vielä kukkijoita riittää viikonloppuna.
PoistaOlipas häkellyttävän kaunis kuvaelämys! Tämän puiston kukkakuvia vilahti hetki sitten jossain toisessakin blogissa, mutta ei niistä saanut käsitystä kuinka suuresta kokonaisuudesta on kyse. Kiitos! Kyllä tuli taas sellainen fiilis että ei sitä tarvitsisi lähteä merta edemmäs kalaan nähdäkseen jotain hienoa ja kaunista, erikoistakin. Suomessahan on vaikka mitä!
VastaaPoistaKäsittämättömän hieno paikka tuo puisto onkin. Ja hauskaa, ettei kukkameri ole missään nurmikkopuistossa vaan metsikössä :)
PoistaUpeaa! Harmittaa, kun en pääse tuonne, vaikka olen Hesassa käymässä.
VastaaPoistaEnsi vuonna sitten ;) Tuonne pääsee muuten näppärästi ja nopeasti lähijunalla, Huopalahden asema on tosi lähellä puistoa.
PoistaHienoja!
VastaaPoistaKävin kauan sitten kesäkuun alussa Kööpenhaminan kasvitieteellisessä ja rodot olivat silloin parhaimmillaan. Nyt olen muutaman saanut selviämään täällä keskisessäkin Suomessa. Pari vuotta sitten istutetut ovat juuri puhjenneet kukkaan. Kotimaisista taimista.
Tämä tutkimistyö alppiruusupuistoissa on auttanut kotimaista jalostusta, että tulee niitä kestäviä taimia :)
Poista