Siirry pääsisältöön

Savonlinna: Sulosaari ja Lettukahvila

Millaista on olla kätketty helmi? Sen tietänee suloinen Sulosaari, joka on ovelasti piilossa Savonlinnan keskustan pohjoispuolella sijaitsevan Kasinonsaaren takana. Olen aiemminkin käynyt Kasinonsaarella, mutta en ole edes huomannut, että hotellirakennusten oikealta puolelta kaartaa Haapaveden rantaan soma kävelytie.
Kävelytie jatkuu valkoisen kävelysillan kautta Hopeasalmen keskellä olevalle minisaarelle ja siitä jälleen toisen sillan kautta Sulosaarelle, jossa voi nauttia luonnon rauhasta kävelemällä tai pyöräilemällä ulkoilualueen polkuja pitkin. Olisikohan tänne matkaa peräti kilometrin verran Savonlinnan torilta... Eli todella lyhyt kävelymatka, oli keli mikä hyvänsä.
Kasinonsaaren ja Sulosaaren välisellä Hopealuodolla on kiveen kiinnitetty laatta, jossa Helmi Auvisen runon säkeet hellivät kaunista järvimaisemaa:

Keskellä suurten Saimaan vetten / Luoja on luonut kauneintaan
Heittänyt saarten heleät helmet / syliin aaltojen uinumaan
siintävät selät, soiluvat salmet / kalliokaaret korkeat on
pyhäinen valkeus rannoilla päylyy / korpien rauha on koskematon

Haapavesi ympäröi kävelijää, oikealla Runolahden rannassa nousevat harmaat kalliot ja edessä siintävät kauniit saarimaisemat. Savonlinnan ohitustie on kauempana vasemmalla, mutta autojen ääni ei ainakaan nyt kantaudu tänne saakka. 
Juhannuspäivänä on harva paikka auki, mutta Lettukahvila pitää lupauksensa siitä, että on avoinna ihan joka päivä avoinna (2014: 10.8. saakka). Siksi silta kannattaa ylittää koleallakin säällä, vaikkei aikoisikaan kiertää ulkoilusaaren polkuja.
Kalliolinna, Sulosaari, Savonlinna
Sillan jälkeen polku kaartaa ylös oikealle, kallion laelle, missä töröttää sievä vaaleanpunainen huvila, Kalliolinna, jossa Lettukahvila Kalliolinna pitää majaansa. Kalliolinna on peräisin 1800-luvun lopulta ja se oli lehtileikkeiden mukaan käytössä aina 1970-luvun lopulle saakka, minkä jälkeen huvila jätettiin rapistumaan ja se oli ajalle tyypilliseen tapaan pitkään purku-uhan alla ja vandaalien kourissa. Saman kohtalon olivat kokeneet huvilan monet lajitoverit kylpyläkaudelta, eivätkä kaikki sinnitelleetkään tähän päivään saakka. Onneksi Kalliolinna selvisi hengissä, se korjattiin ja näyttää olevan nyt hyvissä voimissa.
Kahvilaan voi nousta useita eri rappusia pitkin - kolmesta suunnasta! Jo kuistilta syntyvä ensivaikutelma on positiivinen, sillä puiset kalusteet ovat kerrassaan kauniita. Umpipuisissa ja  uniikeissa käsin tehdyissä tuoleissa, sohvissa ja pöydissä on fiilistä.

Lettukahvilan ykkösjuttu ovat suolaiset ja makeat letut ja täytevaihtoehtoja molempiin on kivasti. Tuotteissa suositaan kasviksia ja reilua kauppaa. Enää on valittava, ottaako suolaista vai makeaa.
Vaan niinhän siinä käy, että kokeilen molempia! Alkuun pesto-aurinkokuivattu tomaatti-lättyä, joka katoaa lautaselta todella nopeasti, sitten makeampana maapähkinävoi-banaani-täytteinen, jonka mauista pähkinä hyppää banaanin yli, eikä kokonaisuus olekaan niin makea kuin ensin luulin. Ei haittaa.
Niinpä saan hyvän syyn maistaa makeaksi lopuksi tummasuklaisen Rocky Road-herkun, joka on oikea nam-päätös lettuvisiitille Kalliolinnaan. Toivottavasti pääsen Lettukahvilaan vielä uudelleen tänä kesänä, sillä ensi kerralla tekisi mieli vaahterasiirappi-banaani-lettua.  Letut ovat kivan ohuita - ne onkin paistettu samanlaisella pyöreällä paistolevyllä, jolla Ranskassa paistetaan krepit.

Lettukahvila toimii Suvisaaressa kolmatta kesää, mutta tämänvuotiset opiskelijayrittäjät ovat ensimmäistä kesää kahvilan puikoissa. Lettukahvilaa ennen huvilassa on joskus aiemmin ollut mm. hyvällä säällä auki ollut baari. Itseäni miellyttää tämä joka sään kahvila jo ajatuksena huomattavasti enemmän.
Jussi Tukiainen - Kansankynttilä
Kalliolinnassa saa nauttia lettujen ohella myös taiteesta: kahvilan huoneiden seinillä on esillä usean eri taiteilijan teoksia, esimerkiksi Tuulikki Tukiaisen maalauksia.  Jussi Tukiaisen Kansankynttilä (yllä) on yksinkertaisesti hurmaava. Vanha mustekynäteline, karttakeppi, antiikkinen tapetti, saksenterävät silmät...
Juho Sihvosen pleksille teipatuista Pop-töistä löytyy tuttuja kasvoja - Bob Dylanin ja Lemmyn lisäksi mm. Elvis ja Tom Waits.

Kasinonsaaria on joskus kutsuttu Onnellisten saariksi, aikana jolloin täällä toimi tunnettu Savonlinnan Kylpylaitos. Kävijöille ei suoraan luvattu romantiikkaa, mutta lehtileikkeen mukaan kylpylaitoksen esitteessä vihjattiin, että moni lempi on leimahtanut ja monet ikuiset liitot lyöty lukkoon Onnellisten saarten rannoilla. Aijai! Näinköhän lempi leiskuu Sulosaarenkin rannoilla myös tänä suvena?
Heitämme hyvästit kahvilalle ja käymme katsomassa maisemia rantakallioilta. Suvisaaresta löytyy tilaa myös omien retkieväiden nauttimiseen. Esimerkiksi läheiselle laavulle voi istahtaa tauolle nauttimaan edessä avautuvasta järvimaisemasta ja tehdä tulet. Yöretkestä haaveilevan tulee kuitenkin muistaa, että saaressa on telttailu kielletty.

Toivottavasti Savonlinnan kaupunki ehtii vielä korjata Sulosaareen johtavan kävelysillan pienen vaurion. Aiemmin kesällä, juuri ennen Lettukahvilan avajaisia, meinasi nimittäin käydä köpelösti. Puinen silta syttyi tuntemattomasta syystä tuleen (kenties sähköjohdoista tai jonkun älykääpiön sytyttämänä) ja jolleivat siivoojat olisi oikeaan aikaan astuneet sillalle ja sammuttaneet palon alkua, olisi kahvilaan kulku tällä hetkellä ehkä venekyydin varassa.

Iloista lettukesää Sulosaareen!

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…