Savonlinna: Sulosaari ja Lettukahvila

Millaista on olla kätketty helmi? Sen tietänee suloinen Sulosaari, joka on ovelasti piilossa Savonlinnan keskustan pohjoispuolella sijaitsevan Kasinonsaaren takana. Olen aiemminkin käynyt Kasinonsaarella, mutta en ole edes huomannut, että hotellirakennusten oikealta puolelta kaartaa Haapaveden rantaan soma kävelytie.

Kävelytie jatkuu valkoisen kävelysillan kautta Hopeasalmen keskellä olevalle minisaarelle ja siitä jälleen toisen sillan kautta Sulosaarelle, jossa voi nauttia luonnon rauhasta kävelemällä tai pyöräilemällä ulkoilualueen polkuja pitkin. Olisikohan tänne matkaa peräti kilometrin verran Savonlinnan torilta... Eli todella lyhyt kävelymatka, oli keli mikä hyvänsä.

Kasinonsaaren ja Sulosaaren välisellä Hopealuodolla on kiveen kiinnitetty laatta, jossa Helmi Auvisen runon säkeet hellivät kaunista järvimaisemaa:

Keskellä suurten Saimaan vetten / Luoja on luonut kauneintaan

Heittänyt saarten heleät helmet / syliin aaltojen uinumaan

siintävät selät, soiluvat salmet / kalliokaaret korkeat on

pyhäinen valkeus rannoilla päylyy / korpien rauha on koskematon

Haapavesi ympäröi kävelijää, oikealla Runolahden rannassa nousevat harmaat kalliot ja edessä siintävät kauniit saarimaisemat. Savonlinnan ohitustie on kauempana vasemmalla, mutta autojen ääni ei ainakaan nyt kantaudu tänne saakka. 

Juhannuspäivänä on harva paikka auki, mutta Lettukahvila pitää lupauksensa siitä, että on avoinna ihan joka päivä avoinna (2014: 10.8. saakka). Siksi silta kannattaa ylittää koleallakin säällä, vaikkei aikoisikaan kiertää ulkoilusaaren polkuja.

Sillan jälkeen polku kaartaa ylös oikealle, kallion laelle, missä töröttää sievä vaaleanpunainen huvila, Kalliolinna, jossa Lettukahvila Kalliolinna pitää majaansa. Kalliolinna on peräisin 1800-luvun lopulta ja se oli lehtileikkeiden mukaan käytössä aina 1970-luvun lopulle saakka, minkä jälkeen huvila jätettiin rapistumaan ja se oli ajalle tyypilliseen tapaan pitkään purku-uhan alla ja vandaalien kourissa. Saman kohtalon olivat kokeneet huvilan monet lajitoverit kylpyläkaudelta, eivätkä kaikki sinnitelleetkään tähän päivään saakka. Onneksi Kalliolinna selvisi hengissä, se korjattiin ja näyttää olevan nyt hyvissä voimissa.

Kahvilaan voi nousta useita eri rappusia pitkin - kolmesta suunnasta! Jo kuistilta syntyvä ensivaikutelma on positiivinen, sillä puiset kalusteet ovat kerrassaan kauniita. Umpipuisissa ja  uniikeissa käsin tehdyissä tuoleissa, sohvissa ja pöydissä on fiilistä.

Lettukahvilan ykkösjuttu ovat suolaiset ja makeat letut ja täytevaihtoehtoja molempiin on kivasti. Tuotteissa suositaan kasviksia ja reilua kauppaa. Enää on valittava, ottaako suolaista vai makeaa.

Vaan niinhän siinä käy, että kokeilen molempia! Alkuun pesto-aurinkokuivattu tomaatti-lättyä, joka katoaa lautaselta todella nopeasti, sitten makeampana maapähkinävoi-banaani-täytteinen, jonka mauista pähkinä hyppää banaanin yli, eikä kokonaisuus olekaan niin makea kuin ensin luulin. Ei haittaa.

Niinpä saan hyvän syyn maistaa makeaksi lopuksi tummasuklaisen Rocky Road-herkun, joka on oikea nam-päätös lettuvisiitille Kalliolinnaan. Toivottavasti pääsen Lettukahvilaan vielä uudelleen tänä kesänä, sillä ensi kerralla tekisi mieli vaahterasiirappi-banaani-lettua.  Letut ovat kivan ohuita - ne onkin paistettu samanlaisella pyöreällä paistolevyllä, jolla Ranskassa paistetaan krepit.

Lettukahvila toimii Suvisaaressa kolmatta kesää, mutta tämänvuotiset opiskelijayrittäjät ovat ensimmäistä kesää kahvilan puikoissa. Lettukahvilaa ennen huvilassa on joskus aiemmin ollut mm. hyvällä säällä auki ollut baari. Itseäni miellyttää tämä joka sään kahvila jo ajatuksena huomattavasti enemmän.

Kalliolinnassa saa nauttia lettujen ohella myös taiteesta: kahvilan huoneiden seinillä on esillä usean eri taiteilijan teoksia, esimerkiksi Tuulikki Tukiaisen maalauksia.  Jussi Tukiaisen Kansankynttilä (yllä) on yksinkertaisesti hurmaava. Vanha mustekynäteline, karttakeppi, antiikkinen tapetti, saksenterävät silmät...

Juho Sihvosen pleksille teipatuista Pop-töistä löytyy tuttuja kasvoja - Bob Dylanin ja Lemmyn lisäksi mm. Elvis ja Tom Waits.

Kasinonsaaria on joskus kutsuttu Onnellisten saariksi, aikana jolloin täällä toimi tunnettu Savonlinnan Kylpylaitos. Kävijöille ei suoraan luvattu romantiikkaa, mutta lehtileikkeen mukaan kylpylaitoksen esitteessä vihjattiin, että moni lempi on leimahtanut ja monet ikuiset liitot lyöty lukkoon Onnellisten saarten rannoilla. Aijai! Näinköhän lempi leiskuu Sulosaarenkin rannoilla myös tänä suvena?

Heitämme hyvästit kahvilalle ja käymme katsomassa maisemia rantakallioilta. Suvisaaresta löytyy tilaa myös omien retkieväiden nauttimiseen. Esimerkiksi läheiselle laavulle voi istahtaa tauolle nauttimaan edessä avautuvasta järvimaisemasta ja tehdä tulet. Yöretkestä haaveilevan tulee kuitenkin muistaa, että saaressa on telttailu kielletty.

Toivottavasti Savonlinnan kaupunki ehtii vielä korjata Sulosaareen johtavan kävelysillan pienen vaurion. Aiemmin kesällä, juuri ennen Lettukahvilan avajaisia, meinasi nimittäin käydä köpelösti. Puinen silta syttyi tuntemattomasta syystä tuleen (kenties sähköjohdoista tai jonkun älykääpiön sytyttämänä) ja jolleivat siivoojat olisi oikeaan aikaan astuneet sillalle ja sammuttaneet palon alkua, olisi kahvilaan kulku tällä hetkellä ehkä venekyydin varassa.

Iloista lettukesää Sulosaareen!