Siirry pääsisältöön

Helsinki: Eerikinkadun sähkökaappitaidetta

Olen Eerikinkadun alkupäässä. On päätettävä, kumpaa puolta lähteä kävelemään Järjestys - Epäjärjestys -katugallerian Eerikinkadun kahdentoista työn kokoelmaa. Valitsen kadun eteläpuolen - ainahan sitä kadun yli pääsee, jos ensimmäinen työ onkin toisella puolella.
Osuin kuitenkin oikeaan: Päivi Koskisen Mikko löytyy heti läheisestä sähkönjakokaapista samalta puolelta katua. Voi Mikko-parkaa! Toivottavasti kyseessä ei ole jääkylmä suihku. Ainakin hän hallitsee muotokuvassa ilmeensä täydellisesti.
Marja-Elina Uusituvan sähköinen valokuva Intiasta sopii erinomaisesti sähkökaappiin, Laurene Bois-Mariagen hienosti valaistu, jännittävä asetelma panee miettimään, kuinka pitkään ylinnä keikkuva kananmuna pysyi eheänä. Vai oliko se keitetty?
Entäpä Susanna Aution riemastuttavat eläinpalapelityöt... Niiden edessä on parasta kokea oivaltamisen ilo eikä lukea välittömästi teoksen nimeä! Hihityttää.
Harri Hemmilän Unheimlich II on saanut alkuperäisen yksinkertaisuutensa keskelle ohikulkijalta tussilisäyksenä toivorikkaan viestin: hope. Aprikoin mielessäni, mitä Unheimlich tarkoittaa. Kielisivistykseni ei riitä ja vasta jälkikäteen selviää, että työn nimi tarkoittaa esimerkiksi outoa, myös epämiellyttävällä tavalla.
Mutta voi! Taika Ilolan Naarasuimari II on ryöstetty tai tuhottu. Sen paikalla on vain töhry harmaassa sähkönjakokaapissa. Ikävä teko :(
Nähdessäni Taika Ilolan Naarasuimari-työn harmittelen vielä enemmän sitä, että toinen tästä kuvaparista puuttuu. Olisi ollut tosi mukava nähdä ne molemmat. Sorsa polskii huiman värimaailman keskellä.

Eerikinkadun loppupää alkaa jo häämöttää, joten olen melkein Hietalahdessa. Jäljellä on enää kaksi taideteosta, mutta jostain syystä Laurene Bois-Mariagen toinen työ joko hulahtaa silmieni ohi huomaamatta tai sitten sekin on kadonnut katukuvasta.
Marja-Elina Uusituvan toinen sähköinen maisemakuva eli Electrical landscape: Lithuania, Baltoji Voke päättää Helsingin Energian sähkökaappitaidegallerian (vuosimallia 2011) taidekävelyni. Ja eiköhän joku tussinikkari ole sähköhirvitysten vieressä laiduntavan lehmäpolon kylkeen taas piirrellyt. Olisi mukavaa jos nämä teokset saisivat elellä sellaisina, kuin tekijät ne tarkoittivat, ilman päälle liimattuja tai raapusteltuja viestejä.

Kiitos katugallerian aikaan saaneille ja erityisesti taiteilijoille kadun mittaisista taide-elämyksistä!

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la