Siirry pääsisältöön

Potkurihurmaa Kallavedellä Kuopiossa


Aurinkoinen pakkaspäivä, aurattu jäärata ja potkuri alle? Kyllä! Lukuisissa paikoissa on tänä talvena päässyt luonnonjäille liikkumaan luistimilla ja potkukelkalla, eikä vain suksilla tai kävellen. En ole itse aikoihin luistellut, mutta potkurilla potkuttelu viehättää aina!


Suuntasimme potkuriretkelle Kuopiossa, missä luonnonjääluistinrataa riittää aivan mahtavasti. Ilmankos täällä järjestetään vuosittain Finland Ice Marathon. Kuopion matkustajasatamasta alkavan luistelubaanan kierto on kokonaisuudessaan peräti 12,5 km, mutta siitä voi luistella tai potkutella myös erimittaisia, lyhyempiä pätkiä. Lyhimmät kierrokset (1 km ja 2 km) sopivat pienemmillekin. Itse silmäilin jäälle pystytetystä luistinratakartasta reittiä, joka olisi jotain siltä väliltä.



Ensin piti kuitenkin vuokrata välineet jäällä liikkumiseen. Siis potkurit. Välinevuokraus (mm. luistimet, potkurit, nastat ja tykötarpeet - myös villasukat löytyvät luistimiin tarvittaessa) löytyi satamalaiturin laivasta, joka palvelee talviliikkujia myös kahvilana. Nielin urhoollisesti sen, että ainoat sillä hetkellä vapaana olevat potkurit olivat kirkkaan pinkkejä...


Vei hetken totutella potkurilla potkimiseen ja vauhdissa ohjaamiseen, mutta vähitellen se alkoi sujua. Railot kun eivät potkurilla lykkijää haittaa. Ohitimme Rönöön johtavan sillan ja kuin huomaamatta ohjasimme itsemme Kuopionlahden lenkille (7,5 km), joka kaartaa Väinölänniemen kärjestä oikealle.


Leveälle jääradalle mahtui sulassa sovussa sekä meitä potkurilla potkivia että hitaasti ja vauhdikkaammin eteneviä luistelijoita. Olen viime aikoina vain kävellyt jäällä, joten oli hauskaa liikkua vaihteeksi pikkuisen vauhdikkaammin.



Kallavedellä riittää tilaa! Kun käännös Kuopionlahden pohjukassa oli tehty, jäi kaupunkimaisema taakse ja edessä oli lähes silmänkantamattomiin lumista, jäätynyttä järvenselkää. Tsuih, tshuih, sanoivat ohikiitävien luistinten terät, ja siivittivät kulkua eteenpäin. Vaikka aurinko lämmittikin mukavasti, tuntui viima kasvoilla ja piti vetää huppu päähän tuulensuojaksi.

Rönön sillan alituksen kohdalla oli varoitus hiekasta. Ei sen tähden, että rataa hiekotettaisiin, vaan siksi, että yläpuolella olevalta sillalta saattoi lennähtää aurauksen yhteydessä myös hiekkaa jäälle. 


Väliaikojen sijaan olimme seuranneet matkalla kilometrikylttejä. Kuuden kilometrin kyltti oli jo ohitettu, enää loppusuora (mutkineen) jäljellä. Kuopion siluetti kera Puijon antoi osviittaa siitä, että kohta olisi kaakaon aika.


Toiveikkaina kurvasimme Vasikkasaaren laavu-tulipaikalle. Olisiko siellä kenties taukoevästä myynnissä? Taisivat olla kunkin omia makkaroita tulilla ja termokset omista repuista kaivettuja...


Olisi siis pitänyt älytä ottaa omat eväät repussa mukaan; sitten olisimme voineet pitää aurinkoisen evästauon vaikka tässä Vasikkasaaren tuulimyllyn juurella.

Palasimme satamaan tismalleen tunnissa potkurivuokrauksen alkamisesta, joten ei tarvinnut kaivaa kukkaroa toisesta tunnista :) Entä mitä seuraavaksi? No tietysti jotain lämmintä apetta ulkoilun jälkeen.


Minne lämmittelemään? Toki olisimme voineet jäädä satamaankin, mutta päätimme siirtyä keskustaan ja johonkin Kuopion mukavista kahviloista, vähintäänkin kuuman juoman äärelle. Valinta osui yhteen suosikeistani eli Kahvila Kaneliin, missä oli tarjolla myös lounasta. Tarrasin heti mitä ihanimpaan vaihtoehtoon: riisipuuroon kanelin kera. Loistava päätös päivän ulkoilulle!

Kommentit

  1. Moi Upe! Potkukelkka on niin nostalginen mööpeli, että se ansaisisi oman patsaansa.
    t.Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Tiina! Kannatan :) Kun Kuopiossa lykin potkuria eteenpäin, muistelin mummon ihanaa oranssia potkuria, jossa oli kauniit kippurakärkiset jalakset.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la