Potkurihurmaa Kallavedellä Kuopiossa

Aurinkoinen pakkaspäivä, aurattu jäärata ja potkuri alle? Kyllä! Lukuisissa paikoissa on tänä talvena päässyt luonnonjäille liikkumaan luistimilla ja potkukelkalla, eikä vain suksilla tai kävellen. En ole itse aikoihin luistellut, mutta potkurilla potkuttelu viehättää aina!

Suuntasimme potkuriretkelle Kuopiossa, missä luonnonjääluistinrataa riittää aivan mahtavasti. Ilmankos täällä järjestetään vuosittain Finland Ice Marathon. Kuopion matkustajasatamasta alkavan luistelubaanan kierto on kokonaisuudessaan peräti 12,5 km, mutta siitä voi luistella tai potkutella myös erimittaisia, lyhyempiä pätkiä. Lyhimmät kierrokset (1 km ja 2 km) sopivat pienemmillekin. Itse silmäilin jäälle pystytetystä luistinratakartasta reittiä, joka olisi jotain siltä väliltä.

Ensin piti kuitenkin vuokrata välineet jäällä liikkumiseen. Siis potkurit. Välinevuokraus (mm. luistimet, potkurit, nastat ja tykötarpeet - myös villasukat löytyvät luistimiin tarvittaessa) löytyi satamalaiturin laivasta, joka palvelee talviliikkujia myös kahvilana. Nielin urhoollisesti sen, että ainoat sillä hetkellä vapaana olevat potkurit olivat kirkkaan pinkkejä...

Vei hetken totutella potkurilla potkimiseen ja vauhdissa ohjaamiseen, mutta vähitellen se alkoi sujua. Railot kun eivät potkurilla lykkijää haittaa. Ohitimme Rönöön johtavan sillan ja kuin huomaamatta ohjasimme itsemme Kuopionlahden lenkille (7,5 km), joka kaartaa Väinölänniemen kärjestä oikealle.

Leveälle jääradalle mahtui sulassa sovussa sekä meitä potkurilla potkivia että hitaasti ja vauhdikkaammin eteneviä luistelijoita. Olen viime aikoina vain kävellyt jäällä, joten oli hauskaa liikkua vaihteeksi pikkuisen vauhdikkaammin.

Kallavedellä riittää tilaa! Kun käännös Kuopionlahden pohjukassa oli tehty, jäi kaupunkimaisema taakse ja edessä oli lähes silmänkantamattomiin lumista, jäätynyttä järvenselkää. Tsuih, tshuih, sanoivat ohikiitävien luistinten terät, ja siivittivät kulkua eteenpäin. Vaikka aurinko lämmittikin mukavasti, tuntui viima kasvoilla ja piti vetää huppu päähän tuulensuojaksi.

Rönön sillan alituksen kohdalla oli varoitus hiekasta. Ei sen tähden, että rataa hiekotettaisiin, vaan siksi, että yläpuolella olevalta sillalta saattoi lennähtää aurauksen yhteydessä myös hiekkaa jäälle. 

Väliaikojen sijaan olimme seuranneet matkalla kilometrikylttejä. Kuuden kilometrin kyltti oli jo ohitettu, enää loppusuora (mutkineen) jäljellä. Kuopion siluetti kera Puijon antoi osviittaa siitä, että kohta olisi kaakaon aika.

Toiveikkaina kurvasimme Vasikkasaaren laavu-tulipaikalle. Olisiko siellä kenties taukoevästä myynnissä? Taisivat olla kunkin omia makkaroita tulilla ja termokset omista repuista kaivettuja...

Olisi siis pitänyt älytä ottaa omat eväät repussa mukaan; sitten olisimme voineet pitää aurinkoisen evästauon vaikka tässä Vasikkasaaren tuulimyllyn juurella.

Palasimme satamaan tismalleen tunnissa potkurivuokrauksen alkamisesta, joten ei tarvinnut kaivaa kukkaroa toisesta tunnista :) Entä mitä seuraavaksi? No tietysti jotain lämmintä apetta ulkoilun jälkeen.

Minne lämmittelemään? Toki olisimme voineet jäädä satamaankin, mutta päätimme siirtyä keskustaan ja johonkin Kuopion mukavista kahviloista, vähintäänkin kuuman juoman äärelle. Valinta osui yhteen suosikeistani eli Kahvila Kaneliin, missä oli tarjolla myös lounasta. Tarrasin heti mitä ihanimpaan vaihtoehtoon: riisipuuroon kanelin kera. Loistava päätös päivän ulkoilulle!