Jyväskylä: kaupungintalon kierroksella

Astun sisään Poliisikamarin ovesta. En poliisilaitokselle, vaan Jyväskylän kaupungintaloon, jonka kaupunginteatterin puoleisen sivuoven yllä oleva teksti muistuttaa rakennuksen monipuolisesta historiasta. Alkamassa on opastettu kierros talon uumenissa ja olen onnekas: saan loppuun varatulta esittelykierrokselta peruutuspaikan.

Vuonna 1899 valmistunut, lääninarkkitehti Reiniuksen piirtämä Kunnallistalo on ollut varsinainen monitoimitalo. Rakennuksessa on ollut valtuuston kokoontumistilan ohella vuosien saatossa mm. poliisikamari, huutokauppakamari, rahatoimikamari, ravintola, kirjasto ja lukusali. Taloa oli aiemminkin korjattu, mutta isoin remonttiurakka oli äskettäin eli vuosina 2010-2012 toteutettu mittava peruskorjaus. Siihen yhtenä syynä olivat armottoman tutut sisäilmaongelmat.

Kulttuuriluotsi Maija lähtee luotsaamaan ryhmää kaupungintalon pohjakerroksen käytävällä eteenpäin. Alakerrassa on kokoustilojen ohella ruokailutila, joka on edustuskäytössä - ja täältä löytyy myös nykydesignia... Sekä taidetta, esimerkiksi Kuutti Lavosen työ Esse Delendam. Taideteosten vierestä löytyy aina QR-koodi, jonka avulla älypuhelimen haltijat voivat saada netistä lisätietoa.

Jykevien pilarien ympärille on laitettu nerokkaasti puupenkit, jotta tilaa säästyisi myös pöydille. Selkänojallisia tuoleja onkin sitten jännästi vain toisella puolella pöytää!

Tilan perällä on vihreä ovi, jonka luukku paljastaisi ilman tekstiäkin, mistä on kyse. Vankityrmästä.

Tyrmän raskaan metallioven taakse kätkeytyy nyt neuvotteluhuone, jonka moderniin tekniikkaan tuovat kontrastia kaksi tiiliseinälle ripustettua, karheaa Kain Tapperin työtä: Keltainen reliefi I ja Keltainen reliefi II. Näinköhän kokouskahvit ojennetaan oven luukusta?

Täällä alakerrassa on sijainnut aikoinaan huutokauppakamari. Emme kurkistele enää muihin huoneisiin ennen kapuamista ylös, mutta alakerran käytävältä löytyy muuta katsottavaa, kuten tämä Tuula Ollikaisen aurinkoisin sävyin harmaata seinää piristävä Hallitsijapari, kuningas ja kuningatar, joka tilattiin alun perin Nisulan päiväkotiin. Hmm, miksiköhän se tuotiin tänne?

Portaikossa tulee vastaan tuttu puuveistos, jonka muistan Jyväskylän taidemuseon taannoisesta näyttelystä. Kirsi Tapperin Hevonen ja pienet pellot (2012) ei jätä kylmäksi!

Kieltämättä tämän paikan kyllä tunnistaa jyväskyläläiseksi maisemaksi, jos on osunut Tourujoen suiston rantamaisemiin, vastapäätä Schaumanin linnaa... Koirien uimapaikan ranta (2009) on Eila Kinnusen kätten työtä.

Nousemme katutasoon, kaupungintalon aulatiloihin. Täällä on hempeämpi tunnelma kuin alakerrassa, missä ensivaikutelmaksi jäi nykypäivän läsnäolo erityisesti taiteen kautta.

Koristeellisuutta löytyy niin lattiasta...

...seiniltä...

...kuin katosta. Jokaisesta omalla tavallaan. Ja huomattavasti koristeellisempiakin kattoja täältä löytyy. Käymme tutustumassa viereisiin saleihin - lisää hienoja taideteoksia kaupungin kokoelmista - ja astumme seuraavaksi huoneeseen, johon voi virastoaikana poiketa miltei asiattakin.

Kaupungintalon neuvonnassa voi piipahtaa paitsi kysymässä neuvoa (ja ihailemassa samalla yhtä kaupungin hienoimmista työhuoneista), myös melkoisen turvallisen näköisen tietokonekaapin yleisöpäätteellä.

Jos on asiaa Kirjaamoon, voi samalla bongata seinältä Urho Lehtisen tallentaman näkymän naapurista ennen mm. kaupunginteatteria: Kilpisenkatu (1959).

Vaan sitten sekä askel että katse ylöspäin! Romanttinen fresko toiseen kerrokseen johtavan portaikon katossa pompauttaa ajatukset nykypäivästä hyvin kauas. Lintuset leikkivät taivaalla; ylläni on kaunis kesäpäivä.

Kaupungintalossa työskentelee nyt noin 30 henkilöä, mutta valtuuston kokoontuessa talossa on vielä enemmän väkeä, kun komean valtuustosalin tuolit täyttyvät. Parvelle ei yleisö enää pääse, ikävä kyllä! Täällä on juhlava tunnelma; saliin on helppo kuvitella myös hienoimpiinsa tälläytyneitä juhlavieraita. Voi ei, meidän pitää kiiruhtaa jo eteenpäin, eikä tässä ehdi jäädä tutkimaan kattomaalauksia tai muita yksityiskohtia...

Vapaudenkadun ja Gummeruksenkadun kulmahuoneessa eli Naisten huoneessa kun sattuu olemaan esillä muutama Pekka Salojärven kokoelmasta Jyväskylään deponoitu työ: mm. Helene Schjerfbeckin Onkiva tyttö  ja Albert Edelfeltin Ompelijattaret. Aika todellakin loppuu kesken, sillä meidän käsketään jo kipittää takaisin alakertaan, jotta seuraava opastettu kierros pääsee alkamaan ajallaan. Kaupungintalolla vierähtäisi sekä rakennusta että taideteoksia tutkiessa iloisesti pidempikin tovi, joten ehkä pitää pyrkiä kierrokselle joskus uudestaan...