Siirry pääsisältöön

Kemin LumiLinnassa

Häikäisee. Huikaisevasti. Kemin valo on veitsenterävän kirkasta ja kuulun Lumilinnan muodotkin ovat kuin veitsellä leikattuja; tarkkaa ja siistiä jälkeä. Astun puiston laidasta meren rantaan ja kuljen lumimuurin vartta kohti fantasiahirviön kitaa, jonka suu on sisäänkäynti Lumilinnan lipunmyyntikojulle ja edelleen ulkoilmarakennuksen uumeniin.
Lumilinnan sisällä on rauhoittava tunnelma, etenkin kun vierailu ei osu vilkkaimpaan vierailuaikaan. Lumen ja jään maailma vangitsee heti LumiKappelissa, jonka kattoon on ripustettu perinteiseen rannikko- ja saaristolaistyyliin purjelaiva.
Kappelin penkkien päitä koristavat kirkkaan jääpylväät. Tällaisessa paikassa vihittävät hääparit seurueineen pääsevät siis kertomaan että häissä oli sekä hyytävä että lämmin tunnelma samaan aikaan!
Viereisessä salissa voi nauttia kupposen kuumaa tai kylmää ja istahtaa alas pitkien jääpöytien ääreen. Sekä katossa että seinissä riittää taidokasta tarkasteltavaa...
Talven 2013 teemana on fantasia, mikä näkyy niin lumilinnan ihmis- kuin eläinhahmoissa.
Henkevien neitojen ja fantasiaeläinten ohella seiniltä voi bongata myös leppoisan, joskin hyvin kookkaan hirviösedän, joka katsoo ihaillen jääneitoa.
Jääneito ei ole tilanteesta moksiskaan vaan suhtautuu komeaan kosijaansa kylmän viileästi.
Vaellan salista toiseen ja tunnelmat elävät. Avaruusgalleriassa yön sininen hämy laskeutuu, taivaalla leijuvat himmeät tähdet ja planeetat sekä hiljaiset, mutta jostain syystä niin vihaiset linnut.
Jos ulkona ei olisi niin hillittömän kirkas päivä ja olisi oikeasti ilta, ehkä sitten houkuttaisi enemmän käydä taloksi Lumilinnaan ihan yöksi, kellahtaa taljoille
ja nukahtaa lumihotellihuoneeseen, viimeisenä silmissä katon lumitaideteos jääkarhuineen...
Auringonvalon kutsu vie kuitenkin voiton ja lähden astelemaan hitaasti kohti uloskäyntiä. Matkan varrella ehtii tervehtiä niin jääpingviinejä kuin esimerkiksi lumikettua, joka on juuri onnistunut taikomaan hatusta kanin!
Kapuan vielä katsomaan Kemin merenrantamaisemia lumilinnan muurilta. Hiihtäjät nauttivat säästä jäällä, pienet mäenlaskijat linnan omasta liukumäestä, joka on näemmä ehdoton osa kunnon lumilinnarakennelmaa. Ainakin näillä leveysasteilla. Näin ensi kertaa paikalla käyneenä voin rehellisesti sanoa, että Kemin lumilinna on visiitin väärti.

Kommentit

  1. IHANA! Miten voikin lumesta tehdä noin mahtavia elementtejä!? Varsinkin tuo herttainen lumihirviö ja jääprinsessa olivat upeita. Niin paljon kauniita yksityiskohtia. Häitä kappelissaan viettävät saavat todella nauttia ainutlaatuisuudesta. Kauniisti kiiltää jää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä oli paljon muitakin tosi hienoja lumi-jää-hahmoja :)

      Poista
  2. Kiva katsella sinun kuvia lumilinnasta. Olen myös käynyt samaisessa linnassa ja olihan kaunista katsottavaa ja kuvattavaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja täytyy vain ihailla niitä taitureita, jotka ovat nuo kevään myötä katoavat taideteokset tehneet!

      Poista
  3. Taidokasta muotoilua ja hyvä kuvakerronta. Kiitos kiertokäynnistä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la