Siirry pääsisältöön

Lumiveistoksia Galleria Beckerillä

Astun jo hiljenneeseen Galleria Beckerin pihaan (Seminaarinkatu 28) hieman liukasta pihatietä. Täällä pitäisi olla lumiveistoksia; Jyväskylän Taiteilijaseurasta on esitetty kutsu piha- ja lähipiirin väelle osallistua lauantai-iltapäivän ratoksi lumiveistostapahtumaan. Kauko Sorjonen naapurista Hämeenkadulta on huolehtinut siitä, että pihassa on sopivat lumikeot veistosten tekemiseen. Kolmeen asti iltapäivällä oli tarjolla myös kuumaa juotavaa - myöhästyin vajaalla tunnilla.
Ensimmäisenä minua tervehtii isokokoinen lumipää; kalju herra, jolla on reilunkokoiset korvat. Onkohan joku ollut lumitaiteilijoiden mallina vai ihanko tämä omasta päästä...?
Tekijäryhmiä on ollut neljä. Arvaan että tämän lumiveistoksen on työstänyt Jyväskylän Taiteilijaseuran joukkue. Hieno veistos vain muutamassa tunnissa!
Lumipään vieressä, portaiden tuntumassa, lepäilee sironokkainen lumilintu. Tämä lienee osoitteessa Seminaarinkatu 28 myöskin majaansa pitävän Keski-Suomen Popjazzopiston porukan tuotos. Svengaava kaupunkipulu?
Entä millainen on seuraava lumiveistos? Tästä suunnasta lähestyttäessä saan helposti selville sen, että kyseessä on Teatterikoneen teos...
Teatterikoneen lumilohkareesta on muotoiltu pyöreä pönttö, jonka kyljessä on tekijöiden tekstin lisäksi ainakin ilmeitä. Tai naamoja.
Aidan takaa Kirjailijatalolta saapuneiden Keski-Suomen Kirjailijoiden lumiveistoksessa yhdistyvät jalustalla seisova pata ja linnan vallihaudan sakarat. Kun kurkistan "padan" sisään, sieltä löytyy vielä sytyttämätön ulkoroihu. Tämä on siis tavallaan suuri kynttilälyhty.

Galleria Becker sai tästä pihalleen pop up-ulkoilmagallerian. Niin kauan kuin kelejä riittää!

Kommentit

  1. Kiva tempaus. Meillä oli aikoinaan edellisen koulun aikaan Kuopion IceMaratonin varrelle suunniteltuja lumiveistoksia. Isolla ryhmällä niitä oli kiva toteuttaa. Ryhmähenki ja yhdessä tekeminen oli mukavampaa kuin itse lopputulos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että jäämaratonreitillä on ollut myös lumiveistoksia, lisänä vakiomaisemille. Hyvä idea ja olisi mahtavaa jos siitä olisi tullut (tai tulisi) peräti perinne!

      Ulkopuuhailussa yhdessä tekeminen onkin se juttu. Eikä kilpaileminen.

      Poista
  2. Pitäisikö sittenkin asua kaupungissa ja kävellä iltaisin / päivisin ja kokemassa enemmän.
    Täällä joskus tulee uudet jäljet lumelle...metsän elävät. Onni tulee täällä vastaan pienin askelin. Onneksi on nää blogit että pääsee näkemään kaupungin tapahtumat täältä. Nautin siitäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemuksia saa kävelyllä ihan missä vaan. Kaupungissa on omat juttunsa, kaupungin ulkopuolella omanlaisensa.

      Itse iloitsin sekä tänään että eilen siitä, että sain sekä katsella metsän elävien tekemiä jälkiä puhtaalla lumella kauniissa maisemassa että jättää sinne omat lumikenkäjälkeni, peittymään seuraavassa lumisateessa.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la