Jyväsjärven jäällä

Lämpötila on täydellinen talvikävelyyn, vaikka aurinko ei jostain syystä yllä tänään eteläistä Suomea ylemmäs (siellä nautitaan kirkkaasta sinitaivaasta...). Rantaraitti vetää ensin puoleensa, mutta - sehän on aina siinä. Siis jäälle! Valitsemme Lutakosta lähtiessä polun, joka vaikuttaa johtavan mahdollisimman pitkälle vastarannalla. Ensimmäisenä "poikkeamana" vastaan tulee neliskanttinen avanto, joka ei vaikuta pilkkiavannolta, mutta on liian yksinäinen ollakseen talviverkkoja varten sahattu. Lankkuihin on kiinnitetty lämiskät, joista toisessa on kryptinen numerosarja, toisessa puhelinnumero. Mysteeri. Avantotutkimusasema?

Jatkamme matkaamme keskemmäs Jyväsjärveä. En ole tullut koskaan käyneeksi Jyväskylän yliopiston tutkimuslautta Ainon luona, vaikka se on hoitanut tutkimustehtäväänsä paikassa jo useita vuosia. Aino on automatisoitu järvimittausasema, joka tarkkailee säätä ja vettä jatkuvasti. Katsoa saa, mutta ei koskea.

Jäällä kävely ei ole tähän aikaan talvea välttämättä loistoajatus, sillä vaikka lunta on mukavan vähän, solahtaa kenkä jo usein sohjoon eikä jalanjälki takanani ole lumenvalkoinen vaan tumma, paljastaen jäälle nousseen veden. Olemme aluksi aikoneet tehdä oman polkumme vastarannalle, mutta hetken kulkeminen selventää, että on parempi mennä kipin kapin jollekin valmiille ja osittain jäätyneelle uralle, jotta kengät eivät kastu. Onneksi sellainen polku löytyy ja pääsemme kuivia jääpolkuja pitkin vastarannalle Ruulahteen.

Ruulahdesta on Rantaraittia pitkin lyhyt matka Kuokkalan kartanolle, jonne on mukava poiketa lämpimälle juomalle ja välipalalle. Vastaanotto on ystävällinen ja herkkuja riittää vitriinissä.

Ellen Favorinin maalaukset pitävät meille seuraa nauttiessamme teestä, kaakaosta ja mitä maistuvimmista kakkupaloista. Näiden jälkeen onkin syytä jatkaa matkaa jalkaisin!