Rotkoretki vai tornituokio?

Julkaistu
Kun maass' on hanki, järvet jäässä ja aletaan mennä hissukseen kevättä kohti, tulee väliin jokunen lauhempi päivä ja kenties aurinkokin jaksaa laiskasti raottaa sammuneita silmiään. Metsien kätköissä kalliorotkojen rinteillä jäämassat kasvavat. Niin kirkkaat kuin sameat jääpuikot lisääntyvät ja keräävät kokoa sekä pituutta. Jos luonnon jäämuodostelmat viehättävät, mikä onkaan parempi aika kuin helmi-maaliskuu tehdä pieni retki johonkin läheiseen rotkolaaksoon!
Jyväskylän lähitienoilta kalliorotkoja löytyy useitakin, esimerkiksi Laukaan Hitonhauta tai vähän pohjoisempaa Sumiaisten Hitonhauta. Retkellä pärjää parhaiten lumikengillä, mutta Laukaan Hitonhaudan polku pysyy joskus auki myös talvella, jos kävijöitä riittää paljon. Entä Jyväskylästä etelään? Jämsän Synninlukko on vähemmän tunnettu rotkolaakso, mutta visiitin väärti, äskettäisen retken perusteella.
Jos mielii korkeammalle, upeita maisemia löytyy Unescon maailmanperintökohde Struven ketjuun kuuluvia kohteista. Korpilahden Puolakassa sijaitseva Oravivuori on yksi Struven ketjun suojelluista kohteista, jonka maisemat huikaisevat myös talvella. Etenkin kun siellä on myös näkötorni, jolta pääsee tähyilemään Päijänteen maisemia 200 metrin korkeudella meren pinnasta! Multamäen laella ei ole näkötornia, mutta mukava kota ja näköalatasanne.

Nyt kun vielä ehtii nauttia lumesta, suosittelen ulkoilua... Talvinen päiväretki luontoon piristää :)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cotswold Way: Cleeve Hill - Leckhampton Hill

Julkaistu
Kuva
Cotswold Wayn kolmaskin talsimispäivä valkeni häkellyttävän aurinkoisena, joten kyllä kelpasi lähteä jatkamaan matkaa reitin korkeimman kukkulan eli Cleeve Hillin rinteessä sijaitsevasta majapaikastani! Olin edellisenä päivänä kävellyt hieman aikomaani pidemmälle, jotta aamu alkaisi jyrkän nousun sijasta loivalla, ja näin sain vähempien hikipisaroiden aloituksen päivälle. Yläilmoista näki taasen kauas, vaikka ihan pilvetön päivä ei ollutkaan. Cleeve Hillillä ei näin aamutuimaan ollut juuri muita kulkijoita, olihan viikonloppu ohi. Kun välillä tähysin alas tasaisemmalle maalle ja kohti Cheltenhamia, erotin yhä paremmin Cheltenham Racecoursen, yhden Britannian kuuluisimmista laukkaradoista. Polun varressa tuli mastojen alla vastaan Prestbury Hillin luonnonsuojelualue, jonka erikoisuutena ovat muun muassa pari harvinaista orkidea- sekä perhoslajia, jotka viihtyvät kalkkikivinummella. Kumpienkin bongailu olisi vaatinut tarkempaa lajituntemusta ja ainakin orkideoiden osalta myös ...
Lue lisää »

Kolinpolku: Uuro-Urkkalampi

Julkaistu
Kuva
Kolinpolku on yksi Pohjois-Karjalan pitkistä vaelluspoluista, jolla voi nauttia luonnon rauhasta useamman päivän ajan merkittyä reittiä tarpomalla. Reitillä on mittaa 63 km, tai jotain sinne päin. Esimerkiksi Uuro-Urkkalampi -välin pituudeksi ilmoitetaan vaellus.info-sivustolla 20 km, mutta paikan päällä ensimmäisessä vastaan tulleessa maasto-opasteessa 22 km. Jäin bussista pois Uuron rampin pysäkillä, mistä käväisin viereisellä huoltoasemalla, Kolinpolun lähtöpaikassa. Parkkipaikan laidan opastaulut olivat vielä luettavassa kunnossa, joskin hieman kulahtaneita. Kolinpolun reitin pituudeksi ilmoitettiin siinä karttakuvassa 70 km - taas uusi lukema. Ota näistä nyt selvä. Ihan alkumatkan sinisin maalitäplin merkitty reitti seurasi kuutostien laitaa, kunnes polku kääntyi loittonemaan tiestä hiekkakuopan vieritse, ylitti pienen suon ennen kuivaa kangasta ja toi sitten kapealle soratielle. Heti alkumatkasta oli yhden männyn juurella ollut kasa vanhoja vaatteita polun varressa, pik...
Lue lisää »

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Julkaistu
Kuva
Eilisen kova tuuli on laantunut, tilalla on tasaisesti pisaroiva sade. Kömmin ulos makuupussista ja laavusta ja tyydyn valmistamaan aamiaisen trangialla; Kaunisjärvi on harmaa ja levollinen. Saan vain aavistuksen mahtavan kirkasvetisen Kaunisjärven viehkeydestä, kun katson sen aaltojen poimuttamaa, tasaista hiekkapohjaa. Miltä mäntykankaan keskellä sijaitsevalla järvellä näyttääkään auringonpaisteessa? Sonnustaudun sadeasuun, nostan rinkan selkääni ja kävelen takaisin hiekkatielle, jota pitkin tämän päivän Susitaival alkaa. Päässäni laulaa kävelyrytmiä edelleen Juicen Ilomantsi , kuten edellisinä päivinä... Kangasmaaston jälkeen ylitän lankkusiltaa pitkin kapean uoman ja säikäytän vesilinnun tiehensä, astelen jälleen välillä suomaisemissa, kunnes saavun mitä vehreimmälle harjanteelle lampien väliin. Vaikka sataa edelleen, lähes häikäistyn alkukesän viherloiston kirkkaudesta. Pisarat ropsahtelevat polkua ympäröivien lampien pintaan. Joutsenpariskunta lepäilee mättäiden suoj...
Lue lisää »