Siirry pääsisältöön

Taivalkosken kulttuuripolulla

Jos Taivalkoskesta saattaakin tulla ensimmäisenä mieleen kirjailija Kalle Päätalo, moni tietää sieltä myös Jalavan kaupan. Vaan lumikasan keskeltä tuon vanhan kauppapuodin parkkipaikan luota löytyi ihan sattumalta tarinakyltti. Olisiko täällä jalkaisin kulkijalle siis kulttuuripolku? Kyllä vain!
Mutta ensin astuimme Jalavan kauppaan, jonka kunniakas historia yltää peräti vuoteen 1883 - kyseessä on siis Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva kauppa. Edelleen ryhdikäs puutalo pitää sisällään kauppapuodin lisäksi kahvilan, josta saa kahvileivonnaisten ohella myös lounasta. Kaupan valikoimista löytyy kaikenmoista tavaraa moneen makuun, iloisesti esillä aidon museotavaran keskellä.
Miten olisi Metsätyömiehen tehopakkaus tai komeat, uudenkarheat jatsarit? Entä pehmoinen flanellipaita tai unta suojelemaan mahtavan pitkä ja lämmin flanelliyöpaita? Jos tulisi normaalisti nukuttua viileämmässä tuvassa, yöpaita voisi hyvinkin lähteä matkaan! Yhdet hankasalmelaisen Ylösen suksitehtaan kauniit puusuksetkin nojailivat hyllyä vasten.
Kahvilan puolella oli seinälle ripustettu Suomen kartta, johon oli kiinnitetty paikkakuntien kohdalle niihin liittyviä tulitikkurasioiden etikettejä. Pohjoisen Keski-Suomen kohdalta huomioni kiinnittivät kartalla hienot Saarijärven Seurahuoneen, Konginkankaan Kömi-höyrylaivan ja Äänekosken Auto-Hirven etiketit. Ja toki myös Jyväskylän kaupunginhotellin - nykyisen Nikolainkulman - tikkuaskin etiketti. Jalavan kaupasta löytyy paitsi ostettavaa, myös paljon mielenkiintoista tutkittavaa, joten siellä kannattaa kulkijan ehdottomasti pysähtyä.

Kulttuuripolun osaksi tulkitsemamme kyltti seisoi lähellä Kauppatien ja Talonpojantien risteystä (teksti viittasi Neljäntien risteykseen, mikä jäi hieman hämäräksi, koska valokuva aiheesta oli lumen peitossa), joten siinä kohdassa piti hetki miettiä, mihin suuntaan lähteä etsimään mahdollista jatkoa. Hetken tähyilyn jälkeen havaitsimme seuraavan kyltin Jalavan kaupan kohdalta Kauppatien puolella. Ahaa, Jalavan kaupalla on voinut ennen muinoin myös yöpyä!
Seuraavallekaan kulttuurikohteelle ei ollut montaa askelta. Jalavan kaupan kilpailijaksi ryhtyneen Rovalan kauppakartanon (1889) historia päättyi 1970-luvulla rakennuksen purkamiseen ja sen tilalle nousi sittemmin modernimpi liikehuoneisto. Siinä tällä hetkellä vielä majaansa pitävä Halpa-Halli Juusolat Ky lopettaa liiketoimintansa Taivalkoskella keväällä 2015; loppuunmyynti oli parhaillaan käynnissä. Jos ennen olikin tarkkaa, miltä kylältä asioitiin missäkin Taivalkosken kaupassa, lienee hinta nykyään vahvin kaupan valintaperuste.
Jos kohta Kauppatie ei maaliskuisena, pilvisenä päivänä plussakelissä näyttänyt huikaisevan houkuttelevalta, tältä eri kylänraiteilla kevään korvalla usein kuitenkin näyttää. Silloin kannattaa kelistä valittamisen sijaan kokeilla, löytyisikö tien varrelta silti jotain kiinnostavaa. Mitä muutoksia on tapahtunut Taivalkosken kauppahuoneissa? Vasemmalla pilkotti S-ryhmän "kauppahuone", jota ei ainakaan kulttuuripolun plakaattien mukaan rakennettu minkään entisen merkittävän kaupan paikalle. Sen sijaan marketin ja torin kohdalla kerrottiin tarina Joki-Jussista ja hänen kuuluista suolakaloistaan.
Toria reunustaa Kalle Päätalon muistomerkki (Kirja, 2005, Arja Renell), joka levittäytyy harvinaisen laajalle. Ensimmäisenä vastaan tuli itse Kallen hahmo, kauempana aukion toisessa päässä ruosteen patinoiman veistoksen muu osa. Vai onko myös tämä välissä oleva tila osa teosta? Katseleeko Päätalo rajan yli hahmoja ja näiden elämää?
Kun pääsimme veistoksen toiseen osaan, vaati lähempi tarkastelu sekä teoksen kiertämistä että lumikasoille kapuamista. Sen verran tehokkaasti olivat kinokset saartaneet tämän ympäristötaideteoksen. En ole itse lukenut Päätaloa (tiedän, aukko sivistyksessä!), mutta oletin heti että näissä "varjokuvissa" on Iijoki-teossarjan hahmoja.
Seuraavaa kulttuuripolun kylttiä ei torin kupeesta näkynyt, mutta sen saattoi arvata: takuuvarmasti kirkko. Oikeaan osuimme, sillä kirkon vierestä löytyi jälleen lainaus Kalle Päätalon tekstistä sekä valokuva vanhasta kirkosta. Tämä pyhättö on ollut paikallaan vasta vuodesta 1933, sillä edellinen samassa paikassa sijainnut kirkkorakennus paloi salamaniskun aiheuttamassa tulipalossa. 
Sitten olimmekin ymmällämme. Jatkuuko kulttuuripolku vielä jonnekin? Käväisin vielä kunnantalolla (yllä), mistä sain ystävällisesti Taivalkosken kartan, mutta kulttuuripolun karttoja ei varastosta löytynyt. Ja torin laidan kyltin alla ollut kulttuuripolun karttojen laatikkokin oli tyhjä. Päätin vielä jatkaa matkaa jalkapatikassa kohti kirjastoa, mistä reittikarttoja kuulemma saattaisi löytyä.

Kävelin takaisin alas Kauppatietä ja käännyin neljän tien risteyksestä vasempaan, Talonpojantielle. Pian oikealla vastaan tulleen punatiilirakennuksen seinän vierustalta löytyi jälleen yksi kulttuuripolun taulu; huomasin olevani entisen apteekin talon paikalla. Itse Kalle Päätalokin oli ollut harmissaan alkuperäisen rakennuksen purkamisesta, sillä hän oli ollut Vanhaa Apteekkia rakentamassa.
Kävelin viisaasti Talonpojantien oikeaa laitaa kohti Taivalkoskea, sillä juuri sillä puolella sattuivat olemaan nämä kulttuuripolun kohteet. Sekä pari komeaa punamultamaalattua hirsirakennusta, joukossaan tämä lumivallin takaa erottunut, kylmillään oleva talo. Kapusin jälleen lumivallin päälle ja paljastui, että kyseessä oli taas yksi kulttuuripolun rasti: Vanha mylly. En kuitenkaan lähtenyt kahlaamaan opasteelle saakka, kun ei tullut pitkävartisia saappaita jalkaan...

Vain muutaman askeleen päässä Vanhalta myllyltä kohisi itse Taivalkoski. Vesi näytti hyvinkin hyiseltä, vaan aprikoin, että vastarannalla näytti häämöttävän avanto. Näinköhän avannosta erottuva kuohu oli kosken pärskettä eikä mitään vesipumpun aiheuttama pyörre?

Sillalta ei tältä puolelta pystynyt näkemään toisella puolen koskessa olevaa veistosta, joten sen tutkailu jäi lähemmin tekemättä. Jatkoin matkaa kosken ylitse vastarannalle ja sieltä, melontakeskuksen rannasta, pilkotti todennäköisesti kulttuuripolun viimeinen rasti - siitä päätellen, että senkin ohessa oli karttalaatikko. Joskin lumivallin takana... Niinpä jouduin tihrustamaan Iijoen koskenlaskutarinaa jälleen vähän kauempaa. Seudulla harrastettiin aikoinaan koskenlaskua miehekkäästi jopa tukilla, mutta sittemmin moiset urheilusuoritukset kiellettiin.
Kulttuurikävelyn lopuksi kävin vielä kokeilemassa Päätalokeskuksen ovea, mutta harmittavasti se oli ehtinyt juuri mennä kiinni. Että pitikin olla tiistai ja lyhyempi aukioloaika. Näkemättä jäi kirjasto, Kalle Päätalon työhuoneen replika ja hänestä kertova näyttely, mutta ehkä joskus toisen kerran. Jälkikäteen selvisi, että Taivalkosken kulttuuripolulla on 10 kohdetta ja onnekkaasti olin osunut niistä useimpiin; polun ensimmäinen kohde on reitilleni osuneista viimeinen eli sijaitsee Melontakeskuksen rannassa; toinen pää löytyy Kauppatien alkupäästä. Kulttuuritoimistosta kerrottiin, että polun karttoja laitetaan polun varrella oleviin laatikoihin kulkijoiden saataville jälleen keväällä. Iloinen yllätys tämä polku oli joka tapauksessa.

Kommentit

  1. Kulttuuripolulta voi poiketa myös Satupolulle:

    "Satupolku on noin kilometrin pituinen luontoreitti, joka lähtee Hotelli Herkon pihasta.

    Astu Jättilaisten maailmaan, lähde seuraamaan Kultaista hevosta ja selvitä Noidan iso salaisuus. Lähde seikkailemaan "Maailman pisimmän satukirjan sivuille" luontoon ja nauti Päätalo-Instituutin Napero-Finlandia-sadunkirjoituskilpailun saduista, istahda syömään eväitä Seitsemän karhun eväspöytään."

    http://www.taivalkoski.fi/Resource.phx/sivut/sivut-taivalkoski/paatalokeskus/kulttuuripalvelut/nahtavyydet/nahtavyydet.htx

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että Taivalkoskella on tällaisia! Törmäsin itse siellä kuljeskellessa kulttuuripolun ohella myös koululaisten tekemiin lumiveistoksiin, joista osa oli onneksi vielä ehjiä.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la