Siirry pääsisältöön

Isle of Wightin kävelyfestivaalilla: Yar-joen vartta ja rannikkomaisemia


Ai miksikö olin Wightsaarella? Kotopuolessa oli huhtikuun lopussa kevät vasta alussa, maasto märkää ja suuri sinikelloikävä iski voimalla. Sattumalta netissä tuli vastaan myös saarella keväisin järjestettävä kävelyfestivaali. Ja minulla oli mahdollisuus pitää pieni lomanen...

Wightsaaren kävelyfestivaali eli Isle of Wight Walking Festival on järjestetty jo kaksikymmentä kertaa. Tapahtuma kestää kaksi viikkoa ja siihen kuuluu lukuisia opastettuja kävelyretkiä ympäri saarta, mukaan lukien Mountbattenin jaarlin hyväntekeväisyyskävely saaren halki.

Toinen vasemmalta, sinisessä takissa:Will Ainsley (Isle of Wight Walking Festivalin organisoija), oikealla puolellaan punaisessa takissa Mark Rowe, BBC Countryfile Magazine

Ilmoittauduin itse BBC Countryfile Magazine -lehden toimittaja Mark Rowen vetämälle kävelyretkelle, joka suuntautui saaren itäosaan, Bembridgen ja Sandownin väliselle alueelle. Koska ryhmä oli suuri ja retki avasi kävelyfestivaalin, toiseksi oppaaksi lähti saarelainen Will Ainsley, joka on kävelyfestivaalin pääjärjestäjä ja pyörittää myös kävelylomia toteuttavaa yritystä.


Kävelyn aloituspaikka oli Bembridgen museoitu tuulimylly, jonka luona Mark kertoi reitistä, ennen kuin lähdimme sekalaisessa jonossa talsimaan niityn laitaa pitkin kohti kapeampia polkuja.


Meitä kävelijöitä oli parisenkymmentä. Jutellessa selvisi, että kaukaisin osallistuja oli Malesiasta ja meitä ulkomaalaisia oli muutenkin useampi - esimerkiksi kaksi muuta suomalaista naista. Saarelaisten osallistujien lisäksi moni oli tullut mantereen puolelta, sekä lähiseudulta rannikolta että  Lontoon läheltä.


Alkumatkasta kuljimme kosteikolle, jossa linnut lauloivat keväisissä merkeissä.


 Minä innostuin tietysti heti reitistä lisää, kun polun varressa tuli vastaan sinikelloja...


...ja kauniisti kukkivaa karhunlaukkaa. Useimmilla kävelijöillä oli jalassa kosteaakin kestävät vaelluskengät tai lenkkarit, mutta muutama oli lähtenyt matkaan kevyemmillä jalkineilla, mikä aiheutti hieman loikkimista polun mutaisimmissa paikoissa, edellisyön sateet kun olivat pehmittäneet polkua.


Itäinen Yar-joki mutkitteli kapeana Brading Marshes -luonnonsuojelualueella, jonka kautta reittimme kulki. Mark-oppaamme kertoi, että joki oli aikanaan levittäytynyt huomattavasti laajemmalle alueelle.



Nousimme Bradingin kylän vastapäiselle rinteelle pitämään evästauon. Sekä kävellessä että istuskellessa puheensorina raikasi sekä tuttujen että tuntemattomien kesken.


Matkan aikana tuli muutenkin rupateltua aika monen kävelylle osallistujan kanssa. Juttuseura saattoi vaihtua esimerkiksi silloin, kun paikka jonossa muuttui pysähdyksen yhteydessä tai kun väylää mahtui kulkemaan toisinaan rinta rinnan.



Brading Marshes -alue on sen verran märkää, että jouduimme hetkittäin hakemaan niityltä kuivempaa kävelyväylää. Mark oli edellisenä päivänä kävellyt testimielessä suunnittelemansa reitin ja silloin tehnyt pienen muutoksen (ettei yksi viljelijä varmasti hermostuisi pitkästä kävelijäletkasta), mutta vielä silloin reitti oli ollut aivan kuiva. Niin ne olosuhteet voivat muuttua hetkessä!


Kostean, jopa suomaisen niityn ylitettyämme reitti nousi vähitellen kukkulalle, jolta laskeuduimme mutkien ja metsiköiden kautta Sandownin pohjoispuolitse meren rantaan.

Sandownin rantahiekkaa laskuveden aikaan

Vasemmalla Mark Rowe
Moni kävelijä käytti Sandownissa hyväkseen rantakioskia (kuumaa teetä ja kahvia tarjolla!) ja wc:tä, niinpä tauko hiekkarannan edessä vähän venähti.


Edessämme oli sitten nousu Culver Cliffille, jo aiemminkin Shanklinin suunnasta näkemilleni vaaleille liitukivikallioille. Aivan huippumaisemat, vaikka olikin pilvistä!


Culver Downin kukkulan silmiinpistävin rakennelma on Yarborough-monumentti, joka on korkein koko Wightsaarella. Muistomerkki on pystytetty Yarborough'n jaarlin (1781-1846) kunniaksi. Monumentti oli aiemmin viereisen Bembridge Downin huipulla, mutta se siirrettiin tähän 1860-luvulla, jotta Bembridgen linnoitus sai otollisemman paikan.


Maisemassa ei ainakaan ollut vikaa! Pysähdyimme monumentin juurelle porukalla toiselle evästauolle. Ovelimmat kävivät hakemassa viereisestä pubista juotavaa; itse kaivoin repusta esille muhkean viipaleen omenakakkua, jonka olin ostanut aamulla torilta. Muutama porukasta päätti lopettaa kävelyretken tähän ja siirtyi suosiolla istumaan pubin terassille auringon lämpöön.


Me loput lähdimme sitten taivaltamaan viimeisiä kilometrejä eli palaamaan takaisin Bembridgen tuulimyllylle. Culver Downin huipulta laskeuduimme rinnettä alas Whitecliff Bayn maisemiin, missä töyrään päällistä maisemaa hallitsevat pysyvässä parkissa olevat caravan-loma-asunnot.


Vaan mikäs on kalliotöyräältä merimaisemaa katsellessa!

Jäljellä oli enää lyhyt matka metsän- ja pellonreunapolkuja pitkin Bembridgeen, jonka tuulimylly tupsahti eteen melkein liian pian; sen verran mukava tämä seurallinen kävelypäivä oli ollut. Koska useimmiten taivallan kävelyretkilläni yksin, oli tämä kävelyfestivaalin retki hauskaa vaihtelua, erittäin mukavan kävelijäporukan seurassa. Voisin hyvin kuvitella osallistuvani muihinkin kävelyfestareihin, tämän ihka ensimmäisen kokemuksen jälkeen.

Eikä kävelyfestivaali omalta osaltani loppunut vielä tähän: saman päivän iltana Mark Rowe esiintyi vielä newportilaisessa kulttuurikeskuksessa ja kertoi sekä haastattelijan johdattelemana että upeiden kuvien kera omista kävelyreissuistaan, erityisesti Outer Hebrides-saarille, joista hän on kirjoittanut opaskirjan. Sen sijaan en jaksanut nousta sunnuntaiaamun klo 4:30 alkaneelle ensimmäiselle kävelylle...

Iso kiitos, Isle of Wight: tosi hieno kävelyfestivaali!

Muita retkiäni Wightsaarella:
Vihreitä rinteitä ja rotkoretki Shanklin Chineen
Aurinkokävely Isle of Wightilla
Sinikelloja jahtaamassa

Kommentit

  1. Moi Upe!
    Jälleen kiitän Upeista Britannian jutuista.
    Ehkäpä joskus sinne itsekin eksyn...
    t.Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina! Brittipolut ovat aivan ihania, suosittelen kyllä lämpimästi 😀

      Poista
  2. Oi kuinka tuli ikävä saarivaltioon, pari vuotta sitten kävelin Dorsetissa kymmenkunta päivää ja siellä pidin eniten kaikesta! :D

    VastaaPoista
  3. Nämä ovat niin inspiroivia, että nautinto lukea! Kiitos!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…