Siirry pääsisältöön

Kävelyloma - vastuullista ja trendikästä?


Kävelyloma voi kuulostaa yksinkertaisesti hassulta. Eikös jokseenkin jokainen kävele lomallaan jonkin verran, joten kai sitä jotain muutakin voisi lomalla tehdä? Ai että lähteä lomareissulle, jonka pääjuttu onkin kävellä, patikoida tai vaeltaa, eli edetä omin jaloin ja useimmiten maastossa, eikä vain kaupunkimaisemissa? Yllättävän monesta se onkin ihan kiinnostavaa. Sitä paitsi, kävelyloma ei ole pahimmasta päästä, jos mietitään vastuullista matkailua.

YK:n matkailujärjestö UNWTO:n määritelmän mukaan vastuullinen matkailu ottaa huomioon sen nykyiset, tulevat, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset, huomioiden matkailijoiden, matkailualan, ympäristön ja kohdeyhteisöjen tarpeet.

Se on aika isosti sanottu. Kun mietin kävely-, patikointi- ja vaellusmatkailua, sen voi ensi kuulemalta ajatella olevan aika vastuullista. Kävelijä ei todennäköisesti mieti lähtökohtaisesti ympäristövaikutuksiaan, mutta jalkaisin liikkuvan matkailijan teot puhuvat puolestaan.

Paitsi että käveleminen on ihanaa, on se lähtökohtaisesti ympäristöystävällinen tapa liikkua. Hiljainenkin - ääntä kun syntyy lähinnä toisten kanssakulkijoiden kanssa rupattelusta, ja tänä hälyn täyttämänä aikana on yksinkertaisesti taivaallista saada taivaltaa vain luonnon äänien keskellä.

Jos kohta jalanjälkiä maastoon jääkin, on kävelymatkailijan hiilijalanjälki liikkumismuodon osalta pieni.

Jalkaisin liikkuva matkailija voi osoittaa vastuullisuuttaan myös käyttämällä matkansa varrella monipuolisesti paikallisia palveluita, jotka tuovat toimeentuloa alueelle. Eikä vastuullinen kävelymatkailija tietenkään roskaa, vaan tuo mahdolliset jätteensä repussa pois luonnosta ja retkikohteeseen sekä sieltä pois kuljetaan mieluusti julkisilla liikennevälineillä (olisipa se aina mahdollista, nimim. liftaus ja taksit tulleet tutuksi).

Kävely - trendikästä? Ihan oikeasti?


Ilahduin aika lailla siitä, että jopa Booking.com on nostanut kävelyn (sisältää myös patikoinnin tai vaeltamisen) yhdeksi vuoden 2018 yhdeksi kahdeksasta isoimmasta matkailutrendistä. Hyvinvointimatkailun (johon kävely-, patikointi- ja vaelluslomat voidaan luokitella kuuluvan) arvioidaan lähes kaksinkertaistuvan viime vuoteen verrattuna. Booking.com ennustaa, että uusi kävelijäsukupolvi kiristää kengännauhansa vuonna 2018 ja peräti 56% matkailijoista tekisi kävely- tai patikointireissuja. Miksipä ei, sillä...
There’s no better way of getting into the fabric of a wonderful part of the world than by feeling its earth under your feet, its slopes in your legs, its sun on your skin and the prospect of its gastronomy at the end of your day."
Vastuullisuus ei tarkoita vain ympäristön suojelemista, vaan myös paikallisten yhteisöjen huomioimista, muistutetaan Trekksoftin yhdeksää keskeistä matkailualan trendiä listaavassa katsauksessa. Patikoija harvemmin kohtaa overtourism-ilmiötä, vaikka Camino de Santiagon pyhiinvaellusreitillä yhä enemmän kulkijoita onkin. Ainakin Suomen pitkien vaellusreittien syrjäisillä poluilla saa useimmiten tarpoa omassa rauhassaan jopa useita päiviä peräjälkeen. Pieni Karhunkierros (12 km, Suomen suosituin retkeilyreitti!) on ainoa omalle kohdalleni osunut retkipolku, jolla jouduin osan matkaa astelemaan jonossa. Siis osan matkaa.

Entä mitä ovat parhaat matkailukokemukset vuonna 2018? Trekksoftin Travel Trend Report 2018-raportin mukaan myös matkavarauksissa heijastuvat tänä vuonna kokemukset, joista useimmat voi liittää (myös) kävelyyn. Ykkösenä listalla on luonnossa latautuminen, kakkosena kokemus jota et voi saada muualla (niitä patikoija kyllä löytää, vaikkapa huikeista korpikohteista!) ja kolmosena kävelykierros kulttuurikaupungissa. Kävelylomaa voi siis hyvinkin pitää jopa trendikkäänä. Haa, voi siis reissata trendikkäästi ja vastuullisesti samaan aikaan!

Onko kävelyloma aina vastuullista?


Jos ajatellaan, että jalkapatikkaa pääasiallisena liikkumismuotona lomalla pitävä reissaa täysin vastuullisesti, siinä ollaan ikävä kyllä väärässä. Esimerkiksi Britanniassa on pitkään myyty ja markkinoitu walking holiday-lomia paitsi kotimaahan, myös eri puolille maailmaa, joten vaikka kohteessa jalkaisin liikutaankin - ja useimmiten jätetään rahaa matkan varrella juuri paikallisille pienille yrityksille - matkustetaan sinne kaukokohteeseen useimmiten lentäen. Vaellusloma Aasiassa tai Etelä-Amerikassa voikin olla hiilijalanjälkensä osalta massiivinen.

Moottoritta pääsee harvoin lomakohteeseen, ainakaan ympäristöystävällisesti. Sitä mukaa kuin ulkomaanlentojen hinnat ovat tulleet alas (verrataanpa lentolippujen hintoja vaikkapa junalippujen normaalihintoihin Suomen sisällä), on reissaaminen kaukomaille lisääntynyt, vaikka lähempääkin löytyisi hienoja lomakohteita. Vaikka lentohinnat eivät muodostakaan kuin osan ulkomaanloman kustannuksista, vaikuttavat pilettien kustannukset merkittävästi matkakohteen valintaan. Tunnistan tämän myös omalla kohdallani.



Kolikolla on myös toinen puoli: jalkapatikassakin liikkuva matkailija voi jättää rahaa reittinsä varrelle käyttämällä paikallisia palveluita: majoituspaikkoja, ravintoloita, kahviloita, tavarankuljetuspalveluita, mitä nyt kohdekulttuurista riippuen onkin tarjolla. Suomessa tämä ei ole aina retkeilyreiteillä helppoa, sillä ne vähäiset tai ei-helposti-löydettävät palvelut saattavat jäädä jalan liikkuvalle turhan kauas reitistä. Tällöin on turvauduttava oman rinkan mukana kuljetettuihin antimiin ja mukavuuksiin.

Patikoijan vastuullisin lomakohde löytyy yleensä aina kotimaasta tai julkisilla liikennevälineillä, muuten kuin lentäen tavoitettavista paikoista. Jos ulkomaille kaihoaa tallaamaan, ovat harvoin tehdyt, pidemmät reissut ekologisempia kuin lyhyet pyrähdykset.

Vaeltaminen - jotain muutakin kuin rinkkanääntymistä?

Meikäläisittäin patikoimaan tai vaeltamaan lähdetään lähinnä periaatteella, jonka mukaan kaikki kamat on kannettava selässä koko matkan ihan itse ja yöpymisen luksusta vaelluksella on lähinnä autiotupa (ai niin, lasken luksukseen kyllä myös laavut ja huussit), jossa pääsee kuivaamaan läpimärät kamat kolmen päivän sateen jälkeen. Elämysmatkailua se on joka tapauksessa, sanan kaikenlaissa merkityksissä!


Niinpä omat kokemukseni polkujen tarpomisesta Britanniassa ja Ranskassa saivat minut ensi alkuun jopa noloksi. Siis en roudaisi kaikkea selässäni itse ja nukkuisin mukavasti sisällä? Ihan oikeasti? Vielä pahempaa oli, että nautin retkeilymaja-, vuoristomaja- ja bed & breakfast -yöpymisistä suuresti. Pääsin ihan peseytymään, sain popsia valmista ruokaa ja nukuin mukavasti joka yö. Voiko moista millään ilveellä kutsua vaeltamiseksi? Hmm, onko sillä mitään väliä?!

Se, että olen nauttinut rinkka tai kevyt reppu selässä kulkemisesta "lakanoista lakanoihin", ei ole saanut minua kuitenkaan luopumaan perinteisestä rämpimisestä yksin korvessa. On mahtavaa, että voin päästä kävellen reissuun kummallakin tavalla. Tosin valinnanvaraa sillä mukavuuspuolella on kotimaassa vielä rajusti vähemmän.

Autiotupa- ja telttailukulttuurissa on oma hyvä puolensa: yksinkertaiset ilot, pieni kuormitus ja paikallisten luonnonvarojen säästeliäs käyttö. Se on sitä vastuullisuutta, jolle matkailutulojen laskijat eivät pysty laskemaan aitoa hintaa.

Kävelijän patikointipaketti?


Monissa muissakin maissa luontomatkailuun kuuluu luonnollisena osana sellainenkin patikkaturismi, että jopa omatoimimatkailija (= ilman opasta liikkuva) voi nauttia valmiiksi paketoiduista reittiretkistä, jotka voi varata yksinkertaisesti verkosta. Vastaavan paketin voi rakentaa ja varata eri palveluntuottajilta myös itse, mutta helpoimmalla pääsee, jos varaa kävelymatkailuun erikoistuneen yrittäjän kautta valmiin kokonaisuuden, joka sekin on räätälöitävissä. Hintavaihtoehdot ovat paketeissa selkeästi näkyvissä, eikä reissun hinta selviä vain tarjouspyynnön kautta.

Varaisinko pelkän majoituksin ja jos niin millaisen? Bed & breakfast vai hotelli? Entä ruokailut? Tavarankuljetus päivittäin? Karttapaketti kuuluu hintaan ilman muuta, samoin yhteystiedot toimistoon, josta annetaan apua tarvittaessa. Ja jos majapaikka ei ole polun vieressä, pakettiin kuuluvat kuljetukset polulta majataloon ja sieltä takaisin polulle. Sekä majoituksen että muut palvelut tarjoavat paikalliset pienyritykset.

Rakkaasta kotimaastamme ei helposti voi ostaa patikointi- tai vaelluslomaa, etenkään palvelukokonaisuuden sisältävää omatoimireissua mukavasti majoittuen. Tarjonta on niukanpuoleista ja lähinnä tarjolla on opastettuja vaelluksia, joista useimmat on tilattava omalle ryhmälle.

Rinkkaputki-blogin Anne penkoi juuri netistä tämänhetkistä tarjontaa postaukseensa Vaelluksen sietämätön keveys. Reittejä on, matkailupalveluiden tarjoajia on, mutta osataanko niitä yhdistellä ja tuoda tykö meille luontomatkailijoille?

Valmiita, kevyemmin kantamuksin askellettavia vaelluspaketteja on vielä tarjolla Suomessa rajallisesti, mutta uskon, että tarjonta kasvaa. Meitä enemmänkin "luksusta" sisältävään patikointiin tottuneita on varmasti tulevaisuudessa yhä enemmän. Eikä se johdu vain siitä, että laiskuus kasvaa iän myötä...

Minkälainen kävelymatkailija olen itse?

Kotimaassa matkaillessani teen kävelyretkiä niin urbaaneissa ympäristöissä kuin luonnossa. Vaelluskohteisiinkin matkustan ehdottomasti mieluiten julkisilla - niin lähelle kuin suinkin on mahdollista päästä - ja ostan tuoreet retkieväät mahdollisimman läheltä lähtöpaikkaa ja lähituottajien valikoimista. Olen kantanut repussa niin kalakukkoa kuin piirakkapussillisia ja teen niin vastakin.



Tunnustan, että reissaan kävelyn / patikoinnin merkeissä edelleen myös ulkomailla. Ja käytän lentokonetta esimerkiksi päästäkseni minulle rakkaaksi käyneen Britannian poluille, minne kaihoan  keväällä, kun maa ei ole meillä vielä vihreä. Lontoosta siirryn varsinaiseen kohteeseen bussilla tai junalla; perille päästyäni en juuri muita kulkuneuvoja käytä kuin omia jalkojani.

Oli kohde missä hyvänsä, iloitsen jo etukäteen siitä, että saan matkan varrella ruokailla sekä yöpyä persoonallisissa paikoissa ja näin matkailuroposenikin jäävät pienille paikallisille yrityksille. Reissuni vastuuttomin osa on lentomatka, jos se matkaan kuuluu.

Paketoidulle vaelluslomalle Keski-Suomessa?

Taas tullaan yhteen lempiaiheistani eli entiseen Keski-Suomen maakuntauraan, joka oli huikea reittikokonaisuus koko maakuntamme halki: Jämsästä Korpilahden, Jyväskylän, Laukaan, Äänekosken (Suolahden) ja Saarijärven kautta aina Viitasaarelle / Kannonkoskelle ja siitä matkan varrelta Petäjäveden kautta Keuruulle ja Multialle.

1970-luvulla alkunsa saanut Keski-Suomen maakuntaura -reitistö kehitettiin sekä matkailijoiden että paikallisväestön tarpeisiin (hiihto, patikointi) ja ainakin hiihtäjille oli jopa valmiita hiihtovaelluspaketteja myynnissä, sisämajoituksineen kaikkineen. Reitistön huippukausi päättyi 1980-luvulla ja silloisista polusta osa on jo ehtinyt kasvaa umpeen. Olen tutkiskellut reittiä myös maastossa viime vuodet ja haaveillut sekä salaa että julkisesti, että olisipa reitistö taas hengissä ja jopa matkailukäytössä. Ai niin, ne korpihotellit ja kylpylät ovat jo lopettaneet, mutta onhan siellä vielä mahtavia pienyrityksiä reitin varrella!

Tällä hetkellä Keski-Suomesta löytyy pääasiassa lyhyempiä merkittyjä, edelleen aktiivisessa käytössä olevia patikointipolkuja, joista suuri osa on viidessä kansallispuistossamme. Pisin vaeltajien suosima polku löytyy pohjoisesta Keski-Suomesta, missä Peuran polku (115 km) kulkee osan matkaa myös Keski-Pohjanmaan alueella.

Niinpä. Olisiko nyt aika herätellä henkiin entisen maakuntauran parhaita paloja ja tehdä vaelluslomasta tässä ihanassa Järvi-Suomessa tarjolle myös nykymukavuuksia sisältävä palvelupaketti? Sellainen, jonka myötä kulkija voisi halutessaan varata maaseutuyrityksistä sisämajoitukset, saunomiset, ruokailut ja eväspaketit matkalle, ehkä jopa raskaimpien kantamusten siirtämisen seuraavaan yöpaikkaan? Lähtöpaikkaankin kun voisi päästä sujuvasti julkisilla kulkuneuvoilla (junalla tai bussilla) ja kokea reitin varrella paitsi upeaa luontoa, myös paikallista vieraanvaraisuutta - vastuullisen matkailun hengessä. Maakuntaura taisi olla peräti edellä aikaansa, kun se olisi nyt jopa trendikäs!

Kommentit

  1. Seurasin jo Englannin patikointireissuasi ... ja nyt luin filosofiaasi patikoinnin vastuullisuudesta.... Kävellen näkee maailmaa ihan toisenlaisin silmin kuin moottoritietä kiitävän auton ikkunasta. Tai siis ylipäätään näkee. Miten maisemat on rakentuneet, mihin kylät ovat muodostuneet, miten talot on rakennettu, millaiset katot niissä on, minkälaisessa häkissä kukko kiekuu pihalla, millaiseen liekaan koira on laitettu, minkälaisia kärryjä aasi vetääkään ..... Sykemittaria ei saa ottaa mukan ! Omien kengänkärkien katsominen on pääosin kielletty ( paitsi missä on katsottava turvallisuuden nimissä mihin askeleet sijoittaa ). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirta, juuri tuohan siinä viehättää - kävellessä on aikaa havainnoida ja kokea ihan eri tavalla. Siinä yksinkertaisesti ehtii nähdä ja käyttää kaikkia muitakin aistejaan niin maisemaympäristön kuin yksityiskohtien tarkkailuun. Olla läsnä. Pidän myös etäisyyksien hahmottamisesta paikasta toiseen - "lähellä" ja "kaukana" saavat vähitellen ihan erilaisia merkityksiä.

      Patikointi on mitä parhainta slow travelia.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…