Siirry pääsisältöön

Hanko on helmi

 Hanko on ollut minulle pieni tuntematon. Kesäkaupunki rannikolla. Tilanne on muuttumassa, sillä kävelen perjantaina lähes kevättalvisen kirkkaassa auringonpaisteessa kohti Hangon edustalla vapaana lainehtivan meren rantaa. Bulevardin laidalla rannan tuntumassa kaunis sininen puutalo on autiona paraatipaikalla. Menen teekupilliselle sen takana olevaan valkoiseen Villa Orrmaniin, missä Alans Cafe pitää majaansa antikvariaatin ja käsityöpuodin kanssa. Suklainen kääretorttu maistuu taivaalliselta. Siitä saa sopivasti virtaa ulkoiluun tässä lukuisien huviloiden kaupungissa.
Villa Tellina, Appelgrenintie
Itälahti on sillä puolella kaupunkia, johon veneetön ja autoton luultavasti astelee ensimmäisenä, kun pyrkii rantamaisemiin. Kävelen Appelgrenintietä kohti talveksi hiljennyttä Casinoa (hetkonen -  savukiehkura nousee piipusta?!). Kun seison sen edessä rannalla, tuntuu jo kuin olisin ulkomailla. Casinoa vastapäätä loiskivat aallot. Hiekkaranta on nyt lumen ja jään peitossa, mutta silti veden rajassa kuulen, kun pikkuruiset kivet ropisevat aaltojen liikkeiden mukana.
Seuraan koiranulkoiluttajan tekemiä jälkiä Puistovuorille, Rakastavaisten polulle. Välillä lumi on kinostunut niin, että jälkiä tuskin erottaa, mutta seuraan niitä parhaani mukaan. Mataliksi jääneitä mäntyjä, kantikkaita pieniä jäälauttoja helisemässä toisiaan vasten lahdenpoukamassa, kaarevia linnoitusten jäänteitä ja edessä välkkyvä meri. En lähde paikantamaan hiidenkirnua, etten astu lumisella kalliolla harhaan.

Bellevuen uimarannan kyltti ohjaa eteenpäin. Långsandaa pitkin voi kävellä puolisentoista kilometriä nyt aurattua kävelytietä, jolta voi ihailla niin puurajan tuntumassa olevia huviloita kuin lumipeitteistä hiekkarantaa ja talvensinistä merta. Täällä on rauha. Vastaani tulee vain yksi lastenvaunuja työntävä ulkoilija, kun astelen tuttuun tapaan talveksi ovensa sulkeneelle Neljän tuulen tupa -kahvilalle Lilla Tallholmenissa. Mannerheim innostui kahvilasta niin, että osti sen ja antoi kahvilalle tämän nimen. Hän omisti kahvilan parikymmentä vuotta. Tuijotan mykistyneenä sen viereiseltä kalliolta veteen laskeutuvaa puista kaidetta, joka on aaltojen vedestä tyystin valkoiseksi jäätynyt.

Kun kävelen huvila-aluetta myötäillen takaisin kohti Hangon keskustaa, puhaltaa tuuli vilpoisammin kasvoilleni. Käännyn Kaivokadun kohdalta oikealle puistoon ja kahlaan hangessa Parkdammenin vieritse puiston halki. Joku on kirjoittanut kävellen töpöttämällä sanoja pallokentän lumeen. Lukeeko tuossa hästen?
Nousen Vartiovuorelle ihmettelemään jyhkeää mutta siroa vesitornia, jonka okranvärinen seinä hohtaa tavallistakin kirkkaampana jo laskevan auringon kajossa. Taivas punertuu meren yllä ja alkaa hämärtää. Itäsatamassa pyöräilijäneitopatsas katsoo kaihoten merelle ja auringon viime säteisiin. 
Kun hämärä on muuttunut pimeydeksi, palaan ystävälliseen matkailuinfoon nauttimaan glögin, jota on tarjolla kirjailijavierailun kunniaksi. Pia-Maria Lehtola esittelee valokuvaaja Tomi Parkkosen kanssa tekemäänsä teosta Talviunelmia, joka kertoo Hangosta. Ymmärrän nyt jotain siitä, mistä kirja kertoo.

Tunnen talvisen Hangon lumon.

Kommentit

  1. Voih,olipa ihana teksti. En ole koskaan Hangossa käynyt,mutta nyt heräsi kiinnostus. Todella upeita kuvia,kiitos niistäkin.
    Kuinka hankit tietoa vieraassa paikassa kulkiessasi?

    VastaaPoista
  2. Hienoja kuvia jälleen kerran! Suosikkini on tuo lumisena auringossa kimalteleva kaide. Vaikka olen asunut Helsingissä ja etelärannikolla viisi vuotta, on monet paikat silti vielä jääneet vaille vierailua. Kävelysi Porvoossa ja nyt tämä Hangosta kertova tunnelmapala herättivät todella kiinnostukseni. Ensi kesänä teen rannikkomatkan!

    Helsingistäkin olisi vielä niin paljon näkemättä. Omiin uriinsa on liian helppo juuttua.

    Kiitos, taas kerran. :)

    VastaaPoista
  3. hietzu: nyt sain lämpimän vastaanoton, kartan ja infoa Hangon matkailutoimistossa (sinne löysin i-kyltin avulla). Onneksi saavuin arkipäivänä!

    hietzu & anonyymi: tack, jäin Hangosta ihan fiiliksiin. Sinne tekee mieli uudestaan ja edelleen ei-sesonkina. Jos kuvat houkuttavat, miettikää miltä näyttää paikan päällä :)

    VastaaPoista
  4. Alan's Cafe-sta saa myös hyviä gluteenittomia leivonnaisia, noin vaan vinkkinä....

    VastaaPoista
  5. Ihana kirjoitus! Kävin ensimmäistä kertaa Hangossa viime vuonna ja menetin sille sydämeni kertaheitosta. Olen sen jälkeen nähnyt Hangon tämän vuoden aikana kaikkina vuodenaikoina ja vielä erikseen jouluisena, ja aina vaan jaksan lumoutua siitä uudelleen. Suosittelen eksymään tuohon lumottuun pikkukaupunkiin useamminkin.

    VastaaPoista
  6. oi kaunista. minä kävin Harrin kanssa Hangossa ensimmäistä kertaa puolitoistavuottasitten loppukesällä, ja ihastuimme siellä kaikkeen.
    sinne menemme vielä uudestaan.

    VastaaPoista
  7. Mietin itsekin tänään, josko maalis- tai huhtikuussa...

    VastaaPoista
  8. Hei, ihana kertomus ja kuvaus talvisesta Hangosta. Vaikka itse olenkin asunut täällä yli 40 vuotta, en aina näe tätä kaikkea ts. pidän joitakin asioita itsestään selvyytenä.Pitääpä taas avata silmänsä kun tuo aurinkokin taas alkaa paistaa.

    VastaaPoista
  9. Hanna, lähellä olevia asioita ei aina samalla tavalla huomaa, kun ne ovat siinä koko ajan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la