Keljotus

Kävelen Länsi-Päijänteentien laitaa kohti Keljoa. Oikealla puolella Kannaksenkadun puoleisen omakotialueen pihat ja talot väikkyvät puhdaslumisten puiden oksien välistä. Kun hidastan vauhtia, häiriintyvät koivuissa pelmahtelevat harakat sen verran, että yksi niistä käy kuin kiusallaan pösäyttämässä kävelytien ylle kaartuvilta oksilta lunta niskaani.

Juuri ennen supervaloheittimien koristamaa liikenneympyrää vilkaisen vasemmalle, Keljonkeskuksen puolelle. Hämmästyttävää kyllä, aivan tien laidassa kiinni sitkittelee vielä punainen navetta ja sen vieressä entisen maalaistalon sinapinkeltainen päärakennus. Tämä on ihme siksikin, että kerrostalojen puristus niiden ympärillä tuntuu tiivistyvän hetki hetkeltä.

Talon pihaa vartioi toisella puolella jykevä halkopino. Näky tuntuu ihmeelliseltä, sillä matkaa Jyväskylän keskustaan on vain kolmisen kilometriä. Muistelen, että kaupunginarkkitehti Ilkka Halinen on jossain lehtijutussa äskettäin lausunut, että näiltä nurkilta puretaan joku vanha talo / pihapiiri jälleen uuden kerrostaloryppään tieltä. Puolen kilometrin päässä on toinen vanha maalaistalon pihapiiri kauniine päärakennuksineen. Alan olla huolissani, sillä nämä sitkeät yksilöt olisi paljon hienompaa säilyttää, vaikka vieressä tornitaloja töröttäisikin. Rinnakkaiselokin voi toimia. Tästä kaupungista on purettu aivan liian paljon iäkkäitä rakennuksia.

Käännyn takaisin kaupunkiin päin Keljon markettien tuntumasta ja mietin - enkä ensimmäistä kertaa - miltä puolelta suorin kävelyväylä keskustan suuntaan menikään. Osun onneksi oikeaan kun valitsen vasemmalle kaartavan Pengertien; sieltä pääsee tutulle Korkeakoskentielle. Ohitan Hovilantien punaiset taiteilijatalot ja Keljon koulun, sitten pysähdyn tarkastelemaan hauskoja kuusia tien poskessa.

Ovatpa nämä havupuut hoikkia ja ylväitä, kun vertaa matalaan ja leveämpihelmaiseen kollegaan niiden juurella...

Tallustelen vielä katselemaan kaupungin talvimaisemia Ylistönrinteen kampukselta ja laskeudun sieltä Rantaraitille. Alas Mattilanniemeen johtavan kävelytien kyltti on muuten kätketty oikeasti pusikon keskelle, pois tien laidasta, mutta tarkasti katsomalla sen saattaa joten kuten havaita.

Aurinko ei paista, mutta Jyväsjärven jään luistinradalla näkyy myös liikkuvan tyytyväistä talvikansaa. Käyn vielä glögillä Aalto-museon kahvilassa ennen pientä kierrosta kampuksella, missä Villa Ranan kupeessa on edelleen freestyle-hyppyri paikallaan. Huimaa. Mutta nyt jalat hetkeksi ylös ja lepo. Onnellista uutta kävelyvuotta!