Siirry pääsisältöön

Keljotus

Kävelen Länsi-Päijänteentien laitaa kohti Keljoa. Oikealla puolella Kannaksenkadun puoleisen omakotialueen pihat ja talot väikkyvät puhdaslumisten puiden oksien välistä. Kun hidastan vauhtia, häiriintyvät koivuissa pelmahtelevat harakat sen verran, että yksi niistä käy kuin kiusallaan pösäyttämässä kävelytien ylle kaartuvilta oksilta lunta niskaani.
Juuri ennen supervaloheittimien koristamaa liikenneympyrää vilkaisen vasemmalle, Keljonkeskuksen puolelle. Hämmästyttävää kyllä, aivan tien laidassa kiinni sitkittelee vielä punainen navetta ja sen vieressä entisen maalaistalon sinapinkeltainen päärakennus. Tämä on ihme siksikin, että kerrostalojen puristus niiden ympärillä tuntuu tiivistyvän hetki hetkeltä.
Talon pihaa vartioi toisella puolella jykevä halkopino. Näky tuntuu ihmeelliseltä, sillä matkaa Jyväskylän keskustaan on vain kolmisen kilometriä. Muistelen, että kaupunginarkkitehti Ilkka Halinen on jossain lehtijutussa äskettäin lausunut, että näiltä nurkilta puretaan joku vanha talo / pihapiiri jälleen uuden kerrostaloryppään tieltä. Puolen kilometrin päässä on toinen vanha maalaistalon pihapiiri kauniine päärakennuksineen. Alan olla huolissani, sillä nämä sitkeät yksilöt olisi paljon hienompaa säilyttää, vaikka vieressä tornitaloja töröttäisikin. Rinnakkaiselokin voi toimia. Tästä kaupungista on purettu aivan liian paljon iäkkäitä rakennuksia.

Käännyn takaisin kaupunkiin päin Keljon markettien tuntumasta ja mietin - enkä ensimmäistä kertaa - miltä puolelta suorin kävelyväylä keskustan suuntaan menikään. Osun onneksi oikeaan kun valitsen vasemmalle kaartavan Pengertien; sieltä pääsee tutulle Korkeakoskentielle. Ohitan Hovilantien punaiset taiteilijatalot ja Keljon koulun, sitten pysähdyn tarkastelemaan hauskoja kuusia tien poskessa.
Ovatpa nämä havupuut hoikkia ja ylväitä, kun vertaa matalaan ja leveämpihelmaiseen kollegaan niiden juurella...

Tallustelen vielä katselemaan kaupungin talvimaisemia Ylistönrinteen kampukselta ja laskeudun sieltä Rantaraitille. Alas Mattilanniemeen johtavan kävelytien kyltti on muuten kätketty oikeasti pusikon keskelle, pois tien laidasta, mutta tarkasti katsomalla sen saattaa joten kuten havaita.
Aurinko ei paista, mutta Jyväsjärven jään luistinradalla näkyy myös liikkuvan tyytyväistä talvikansaa. Käyn vielä glögillä Aalto-museon kahvilassa ennen pientä kierrosta kampuksella, missä Villa Ranan kupeessa on edelleen freestyle-hyppyri paikallaan. Huimaa. Mutta nyt jalat hetkeksi ylös ja lepo. Onnellista uutta kävelyvuotta!

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la