Siirry pääsisältöön

Kramsunkadun tuntumassa

Lähden yliopiston kampukselta alas Kramsunkadulle. Heti kadun yläpäästä käännyn kerrostalon jälkeen oikealle, vilkaisemaan mitä on numero viitosessa. Kramsunkatu 5 onkin iso ja avara pihapiiri, jonka läpi ei saa kävellä. Paikassa toimii Jyväskodit Oy:n palvelukoti, joten suotakoon asukkaille rauha.
Pihapiirin vanhan päärakennuksen (jota on jatkettu lisäsiivellä) edustavan puolen näkee paremmin alapuoliselta Alvar Aallon kadulta - näin talviaikaan, kun lehtipuut eivät estä näkyvyyttä. Palaan kuuliaisesti Kramsunkadulle, oikomatta laittomasti numero viitosen pihan läpi. Kerrostalon kiertämällä pääsee omakotitalojen Mattilankadulle, jolta poikkean heti vasemmalle, Mendelininkadulle. Sitten olenkin jo Kramsunkatu viiden pihapiirin tällä puolella, mistä näkee soman, arvaukseni mukaan empireä henkivän vanhan talon. Keltaiseen vaakalaudoitukseen on maalattu hauskasti valkoisella ulkoseinää rytmittävät "pylväät".

Lehtisenkuja viettää jyrkästi alaspäin. Kuja oli aiemmalta nimeltään Oksalankuja, mutta vuoden 2009 alusta nimi muutettiin kuntaliitosten (Jyväskylä, Jyväskylän mlk, Toivakka, Korpilahti, Muurame) tultua voimaan. Lyhyen kujan varrella on punainen yksityistalo, Karpion huvila, jonka muutostyöt suunnitteli Alvar Aalto 1923. Tästä tulee mieleen  Nuoran talo Taulumäellä, jonka muutostöitä Aalto työsti samoihin aikoihin. Kummassakin on samaa henkeä ja jotain italialaista.
Lehtisenkujalta näkee nyt loistavasti myös avaran lehtimetsikön takana kohoavan vihreäkoristeisen Karpion talon.
Karpion talo, Kramsunkatu 1, on nykyisin Jyväskylän kaupunginjohtajan virka-asunto. Markku Anderssonia ennen siinä asui Pekka Kettunen, joka päätti ottaa tämän jyväskyläläisittäin harvinaisen eli ei-puretun vanhan ja kauniin rakennuksen kaupunginjohtajan residenssiksi. Ennen tätä rakennukseen pääsi noin 1980-luvulta alkaen tavallinenkin tallaaja, kun talossa piti majaansa ainakin valokuvagalleria Fotokram. Valokuvagalleria muutti Kramsunkadulta Halosen taloon 1995, tehdäkseen Kettuselle tilaa.

Laskeudun alas Mattilanniemeen ja kierrän Jyväsjärven lahden pohjukan. Kun palaan kävelysiltaa Mattilanniemeen, näkyy jo avatulla retkiluisteluradalla kohtuullisen monia luistelijoita, useimmilla menoa vauhdittavat sauvat käsissään. Taidan pysytellä terättömässä liikkumisessa...Mutta nyt lämmittelemään Aalto-museon kahvilaan, on glögin aika.

Kommentit

  1. Onpa mukavaa lukea rakennusten historiaa ja Jyväskylän menoa muutenkin. Itse kun on muuttanut muualta niin paikoista ei kovin tiedä.

    VastaaPoista
  2. Joka kaupungista löytyy juttuja ja paikkoja, joita tai joista ei tiedä tai joita ei ole huomannut, vaikka kyse olisi kotipaikkakunnasta. Siksi onkin kiva tehdä paikallisia tutkimusmatkoja :)

    VastaaPoista
  3. Ennen tuossa Kramsunkadun keltaisessa talossa toimi pitkäaikaishoidon osasto, jossa äitini oli töissä. Kävelin usein soittotunnin jälkeen konservatoriolta kampuksen poikki äidin työpaikalle tapaamaan erästä vanhaa rouvaa, jolla oli upeat, melkein vyörätölle asti ulottuvat hopeanharmaat hiukset. Niitä hiuksia kampasin ja letitin samalla, kun rouva kertoi tarinoita omasta lapsuudestaan.

    Tästä blogista on kyllä löytynyt todella paljon mukavia tiedonmurusia Jyväskylästä ja useasti nämä kengän merkinnät tuo mieleen kivoja muistoja. Tätä nykyä Jyväskylässä käydessä tulee katsottua monia asioita ihan uudella tavalla. Ja eiköhän paluumuuttokin vielä tule mulle ajankohtaiseksi. :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos - myös täydennyksestä! Ja hyvää paluumuuton suunnittelua ;-)

    Muistosi on tosi kiva. Voi kuvitella miten iloinen pitkähiuksinen rouva on ollut kun on saanut sekä hoivaa että kiinnostuneen kuuntelijan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la