Lähden yliopiston kampukselta alas Kramsunkadulle. Heti kadun yläpäästä käännyn kerrostalon jälkeen oikealle, vilkaisemaan mitä on numero viitosessa. Kramsunkatu 5 onkin iso ja avara pihapiiri, jonka läpi ei saa kävellä. Paikassa toimii Jyväskodit Oy:n palvelukoti, joten suotakoon asukkaille rauha.
Pihapiirin vanhan päärakennuksen (jota on jatkettu lisäsiivellä) edustavan puolen näkee paremmin alapuoliselta Alvar Aallon kadulta - näin talviaikaan, kun lehtipuut eivät estä näkyvyyttä. Palaan kuuliaisesti Kramsunkadulle, oikomatta laittomasti numero viitosen pihan läpi. Kerrostalon kiertämällä pääsee omakotitalojen Mattilankadulle, jolta poikkean heti vasemmalle, Mendelininkadulle. Sitten olenkin jo Kramsunkatu viiden pihapiirin tällä puolella, mistä näkee soman, arvaukseni mukaan empireä henkivän vanhan talon. Keltaiseen vaakalaudoitukseen on maalattu hauskasti valkoisella ulkoseinää rytmittävät "pylväät".
Lehtisenkuja viettää jyrkästi alaspäin. Kuja oli aiemmalta nimeltään Oksalankuja, mutta vuoden 2009 alusta nimi muutettiin kuntaliitosten (Jyväskylä, Jyväskylän mlk, Toivakka, Korpilahti, Muurame) tultua voimaan. Lyhyen kujan varrella on punainen yksityistalo, Karpion huvila, jonka muutostyöt suunnitteli Alvar Aalto 1923. Tästä tulee mieleen Nuoran talo Taulumäellä, jonka muutostöitä Aalto työsti samoihin aikoihin. Kummassakin on samaa henkeä ja jotain italialaista.
Lehtisenkujalta näkee nyt loistavasti myös avaran lehtimetsikön takana kohoavan vihreäkoristeisen Karpion talon.
Karpion talo, Kramsunkatu 1, on nykyisin Jyväskylän kaupunginjohtajan virka-asunto. Markku Anderssonia ennen siinä asui Pekka Kettunen, joka päätti ottaa tämän jyväskyläläisittäin harvinaisen eli ei-puretun vanhan ja kauniin rakennuksen kaupunginjohtajan residenssiksi. Ennen tätä rakennukseen pääsi noin 1980-luvulta alkaen tavallinenkin tallaaja, kun talossa piti majaansa ainakin valokuvagalleria Fotokram. Valokuvagalleria muutti Kramsunkadulta Halosen taloon 1995, tehdäkseen Kettuselle tilaa.
Laskeudun alas Mattilanniemeen ja kierrän Jyväsjärven lahden pohjukan. Kun palaan kävelysiltaa Mattilanniemeen, näkyy jo avatulla retkiluisteluradalla kohtuullisen monia luistelijoita, useimmilla menoa vauhdittavat sauvat käsissään. Taidan pysytellä terättömässä liikkumisessa...Mutta nyt lämmittelemään Aalto-museon kahvilaan, on glögin aika.
Lehtisenkuja viettää jyrkästi alaspäin. Kuja oli aiemmalta nimeltään Oksalankuja, mutta vuoden 2009 alusta nimi muutettiin kuntaliitosten (Jyväskylä, Jyväskylän mlk, Toivakka, Korpilahti, Muurame) tultua voimaan. Lyhyen kujan varrella on punainen yksityistalo, Karpion huvila, jonka muutostyöt suunnitteli Alvar Aalto 1923. Tästä tulee mieleen Nuoran talo Taulumäellä, jonka muutostöitä Aalto työsti samoihin aikoihin. Kummassakin on samaa henkeä ja jotain italialaista.
Laskeudun alas Mattilanniemeen ja kierrän Jyväsjärven lahden pohjukan. Kun palaan kävelysiltaa Mattilanniemeen, näkyy jo avatulla retkiluisteluradalla kohtuullisen monia luistelijoita, useimmilla menoa vauhdittavat sauvat käsissään. Taidan pysytellä terättömässä liikkumisessa...Mutta nyt lämmittelemään Aalto-museon kahvilaan, on glögin aika.
Onpa mukavaa lukea rakennusten historiaa ja Jyväskylän menoa muutenkin. Itse kun on muuttanut muualta niin paikoista ei kovin tiedä.
VastaaPoistaJoka kaupungista löytyy juttuja ja paikkoja, joita tai joista ei tiedä tai joita ei ole huomannut, vaikka kyse olisi kotipaikkakunnasta. Siksi onkin kiva tehdä paikallisia tutkimusmatkoja :)
VastaaPoistaEnnen tuossa Kramsunkadun keltaisessa talossa toimi pitkäaikaishoidon osasto, jossa äitini oli töissä. Kävelin usein soittotunnin jälkeen konservatoriolta kampuksen poikki äidin työpaikalle tapaamaan erästä vanhaa rouvaa, jolla oli upeat, melkein vyörätölle asti ulottuvat hopeanharmaat hiukset. Niitä hiuksia kampasin ja letitin samalla, kun rouva kertoi tarinoita omasta lapsuudestaan.
VastaaPoistaTästä blogista on kyllä löytynyt todella paljon mukavia tiedonmurusia Jyväskylästä ja useasti nämä kengän merkinnät tuo mieleen kivoja muistoja. Tätä nykyä Jyväskylässä käydessä tulee katsottua monia asioita ihan uudella tavalla. Ja eiköhän paluumuuttokin vielä tule mulle ajankohtaiseksi. :)
Kiitos - myös täydennyksestä! Ja hyvää paluumuuton suunnittelua ;-)
VastaaPoistaMuistosi on tosi kiva. Voi kuvitella miten iloinen pitkähiuksinen rouva on ollut kun on saanut sekä hoivaa että kiinnostuneen kuuntelijan.