Tammisaaren joulumarkkinoilla

Lauantaina Tammisaaressa ei tarvitse miettiä, missä tapahtuu; sen kun seuraa ihmisvirtaa Kuninkaankadulle, jossa tulevat vastaan ensimmäiset myyntikojut ja joulukuusikauppiaat. Nämä ronskin kokoiset joulupukit, jotka eivät shetlanninponin rinnalla pahasti kalpene, odottavat pääsevänsä uusiin koteihin.

Saan kouraani ruotsiksi glögiä SFP:n (Svenska Folkpartiet) pahvimukissa. Tack! Menossa ovat Tammisaaren vanhanajan joulumarkkinat, joilla ilahduttavasti tuntuu olevan pääosin lähialueen myyjiä ja itsetehtyjä tuotteita. Esimerkiksi saaristolaisleipää ja muita leivonnaisia, kalasäilykkeitä, joulukoristeita, huolellisesti koristeltuja piparitaloja ja monensorttista villatuotetta.

Tungos tiivistyy, kun pääsen Raatihuoneentorille saakka. Toripöydille ja markkinakansan päälle yhtä lailla tuiskuava lumisade ei ota laantuakseen. Siirryn vaivihkaa helinästä ja helskeestä Tammisaaren kirkon taakse, paljon elämää nähneiden Vanhan kaupungin pikkukujien rauhaan. Vanhan oikeudet eivät kaikkeen riitä; Tammisaari sai kaupunkioikeudet peräti 1546, mutta niin vain naapurikuntien yhdistämisessä siitä tuli 2009 virallisesti vain osa Raaseporin kaupunkia.

Kinokset nousevat jo korkealle kapeilla, puhtaanvalkoisilla kujilla, joilla ei ole ylimääräistä tilaa lumivalleille. Kivaa, potkurinjälkiä! Todella monessa ikkunassa on koristeita, joko joulutunnelmaa tai merellistä - purjeveneen pienoismalli, puinen lintu. Kvarteret Sillen (korttelit on täällä nimetty kalojen mukaan) houkuttaa luokseen opastein, mutta iltakahvila aukeaisi vasta viideltä ja Brittiskt julcafé med Carols and Readings on viikon päästä sunnuntaina.

Siispä menen Cafe Gamla Staniin, jonka pihapiirin naapurirakennuksen lasikuistilla on Eija Porkolan vanhan ajan joulua muisteleva tonttunäyttely, tomteutställning.

Kahvilassa on tunnelmaa; pienen kahvituvan kolme pöytää ovat tupaten täynnä, mutta saan onnekkaasti istumapaikan. Takassa roihuaa elävä tuli ja pöydissä keskustellaan niin suomeksi kuin ruotsiksi.

Satulasepänkatu, Hansikkaantekijänkatu, Liinakankurinkatu, Saunakatu. Entä mikä on tämä tuoksu, joka leijailee kadulla nenääni? Ihan selvästi saunavasta! Taloissa näkee koristeellisia yksityiskohtia, rapisevaa maalia, hellää huolenpitoa. Yhdessä on huonekalut peitetty vanhaan tapaan talveksi valkoisilla lakanoilla. Kaikki eivät taida asua täällä ympäri vuoden.

Rantatieltä kuuluu aisakellojen helkkää, kun joku ottaa hevoskyytiä. Palaan lumen vaimentamilta kujasilta takaisin markkinatorille. Kuusipukit tähyävät toiveikkaina, josko niillekin löytyisi ottajia. Tammisaari / Ekenäs, tack och god jul!