Siirry pääsisältöön

Turun adventtisunnuntai

Kolmannen adventtisunnuntain kunniaksi Turussa on kuulas sää ja kävelijän virkeänä pitävä pakkanen. Kapuan Aurajoelta Samppalinnan vuorelle, jolta on mainiot näkymät kuin silmänkantamattomiin jatkuvan kaupungin yli. Lasten leikkipuiston alapuolella, puolikaaren muotoisella näköalatasanteella värjöttelevät Äiti ja lapsi (Felix Nylund, 1914/1915) ovat saaneet harteilleen lumihuovan.

Laskeudun Samppalinnanpuistosta Mustainveljestenkujan graniittiportaille. Portaiden viereiset talot näyttävät ensin puutaloilta, mutta alemmas laskeutuessa näkyy kivijalassa anno 1908; taitavat olla talotkin kuorensa alla jyhkeämpää tekoa. Mustat veljekset kujan nimessä puolestaan viittaavat munkkeihin.
Ylitän kadun Vartiovuoren puolelle, missä huomion varastaa hulppea, joskin hieman kulmikkaan oloinen Hjorten-jugendtalo - yli satavuotias sekin. Harmi, että sen ikkunoissa olevia lasimaalauksia ei voi ihailla ulkoa, toisin kuin oviaukkoa.

Vartiovuoren huipulla siintää Engelin suunnittelema tähtitorni (1819), joka on nyt Åbo Akademin lipun alla. Sen huipulla olevassa pallossa kimaltelevat kultatähdet. Viereinen pikkurakennus ei kuitenkaan ole uusklassismia vaan jugendia ja sen katon nurkissa aukovat suutaan ärjyn oloiset kalat.
Tuntuu ihmeelliseltä, että mäen korkeimmalla kohdalla pieni kyltti todistaa merenpinnan olleen 5000 eKr näin ylhäällä! Nyt vesi peittää mäen vain lumipeitteenä. Harmi, ettei ole pulkkaa matkassa, kuten jäljistä päätellen monella on ollut... Tästä saisi tosi hyvät vauhdit alemmas puistoon.

Viereisen Luostarinmäen käsityöläismuseon alueella on tupien välissä kulkemisen jälkiä, mutta laiskuuttani en kierrä etsimään avointa porttia toiselta puolelta. Sen sijaan Kotikadun jugendtalon edessä on pakko pysähtyä ihastelemaan yksityiskohtia, kuten ulkoseinien koristekuvioita.
Uudenmaankatu johdattaa minut takaisin Aurajoen tuntumaan, Brinkkalan vanhan ajan joulutorille. Täälläkin on mukavan leppoisa tunnelma, eikä muovikrääsää näy. Myynnissä on enemmänkin kädentaitajien tuotteita. Maistuisiko jouluisilla mausteilla ryyditetty joulumakkara? Itse valitsen lounaaksi partiolaisten reilulla kauhalla puurotykistä annosteleman maukkaan joulupuuron.
Entä mitä olisikaan Suomen joulukaupungiksi julistautunut Turku ilman joulupukkia, joulupukin muoria ja siellä täällä päivystäviä, hiippalakkisia tonttuja...

Kommentit

  1. Ihanaa,tässä alkaa olla ihan innoissaan tulevasta joulusta. :) Kauniita kuvia jälleen.

    VastaaPoista
  2. Kivaa kun pääsee välillä ottamaan kuvia ns. oikealla kameralla eikä vain kännykällä :)

    VastaaPoista
  3. Eksyin tänne sun blogiin ku etin tota kotiosotetta googlesta, sieltä kun sattuu löytymään kuvia meiä talosta joten oli pakko tulla kommentoimaan, etttä hyvän kohteen oot valinnut! :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva