Siirry pääsisältöön

Hanko: kevään merkkejä

Perjantaina Hanko hymyilee edelleen kuten kuuluisa keksinsä. Kävelen Appelgrenintielle ja pysähdyn tenniskenttien jälkeen nauttimaan kevään ensimmäisistä sinivuokoista. Vähitellen yhä useammat kukat kurkottavat valoa kohti puiden suojasta. Yritän olla astumatta kukkamättäiden päälle, kun lähden kohti meren rantaa.
Kolaviken paistattelee jälleen auringossa eikä tässä päässä pitkää hiekkarantaa edes juuri tuule. Joutsenet lipuvat ohi hiljaa. Astelen sileillä ja karheilla rantakallioilla, takanani Villa Familiaris (1883), jonka omistaa nykyisin Ehrnroothin perhe. Rantakallioilta löytyy useita kaiverruksia eri vuosikymmeniltä. Jotkut haluavat aina jättää jälkensä.
Kohta jalkojeni alla rasahtaa. Hiekalle on ajautunut simpukoita, pieniä, somia ja hienostuneissa sävyissä. Kierrän yksityisaluerannan ja kävelen Bellevuen ja Långsandan hiekkarannan vieritse aidosti tuuliselle Tuulentuvalle, jossa vielä kunnostetaan kesäkahvilaa alkavalle kaudelle. Palaan Casinon tuntumaan huvila-alueen kautta mutkitellen.
Huvilat näkyvät tässä vaiheessa kevättä loistavasti, kun puissa ei ole vielä lehtiä. Muutamat pihat ovat jo nyt uskomattoman hienoja, kun skillat kukkivat niissä valtavina mattoina. Kaipaan kuitenkin jo evästaukoa, joten lähden takaisin kohti rantaa.
Nousen kylpyläpuistosta Puistovuoren kallioille johtavalla Rakkauden polulle, jonka reitillä on myös kaiteella suojattu, rauhoitettu hiidenkirnu. Seuraan kallioon maalattuja valkoisia nuolia, mutta poikkean sitten polulta toisen maailmansodan aikaisen tykkiaseman tuntumaan.
Istahdan suojaisaan kallionrinteeseen katselemaan, kuuntelemaan ja tuntemaan merimaisemaa. Kyllä tässä kelpaa levähtää, popsia eväitä ja lueskella! Vesiltä kantautuu alusten ääniä vain harvakseltaan, sillä huviveneilijät eivät ole vielä liikenteessä.

Rakkauden polku polveilee metsäisessä kalliomaastossa, jossa viihtyvät eritoten käkkäräoksaiset männyt ja sitkeät katajat. Reitillä on yksi puusilta ja siellä täällä myös kiviportaita helpottamassa kulkemista. Käyn vielä katsomassa aiemmin kulkemaani Långsandan rantamaisemaa kalliolta; Tammisaaren suunnassa taitaa sataa - näen jopa pienen sateenkaaren.
On aika palata takaisin Casinon puolelle Puistovuorta. Polulle opastaa kävelytien merkki, joka on vanhempaa mallia. Harmi, että en yllä puhdistamaan viehättävää merkkiä talven jäljiltä... Onkohan tällaisella kulkijapariskunnalla varustettuja kylttejä enää jäljellä muualla? Liekö kyltin naisella yllään kävelypuku...

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la