Siirry pääsisältöön

Aaltostelua

Hieno, aurinkoinen sää johdattaa kulkemaan kaupungin halki Alvar Aalto -museolle. Seminaarinkadulla sepeli rahisee vielä jalkojen alla, mutta lähiaikana yhä useampi katu siirtynee jo puhtaaseen kesäasuun. Aalto-museon ulkovalaisimesta näkyy iän rasitus: arvatenkin lipan kiinnikkeiden kohdat paljastuvat ruostetäplistä.
Kierrän kurillani Aalto-museon takapihalle, mistä naapurin Keski-Suomen museo näyttää aivan erilaiselta kuin Ruusupuiston puolelta, mistä museon normaalisti näkee maastoa myötäilevänä. Tältä sivustalta paljastuu museorakennuksen todellinen korkeus.
Aalto-museo itsessään ei näytä "takapuolelta" rakennuksena erityiseltä... Mutta valkoisten ulkoseinäpintojen yksinkertaisissa koristeissa ja eräissä rakennuksen kulmissa on jujua, pitää vain katsella rakennusta eri kulmista. Siirryn sisälle museon Café Alvariin, missä on tavalliseen tapaan vaikea valita, minkä herkun ottaisi; päädyn muhkeaan marjaisaan kääretorttuun. 
Kahvilatilan aiempi nimi, Café Belvedere, on sinänsä hupaisa, koska tämä "näköalapaikka" on aina sijainnut pohjakerroksessa! No, näkeehän siitä pihan vesialtaalle, jahka altaan päältä sulavat lumet...
Palaan keskustaan päin Vapaudenkatua, missä numerossa 12 (Lounaispuiston lavaa vastapäätä) on Alvar Aallon varhainen työ, oliivinvihreä Casa Laurén (1925-28). Taloa on Alvar Aalto -säätiön mukaan muunneltu sen verran 1950-luvulla, että maestron kädenjäljistä ei ole mitään jäljellä, mutta julkisivun sisäänkäynnissä on kuitenkin - näin maallikon silmin -  jotain aaltomaista. Casa Laurénin välitön ympäristö tulee kokemaan rajuja muutoksia, kunhan alueen arkkitehtuurikilpailun voittanut Noste-ehdotus toteutetaan Vapaudenkadun, Hämeenkadun ja Hannikaisenkadun rajaamassa korttelissa.

Kommentit

  1. KIITOS!! Olen siitä asti kun opiskelemaan tänne muutin (viime syksynä) miettinyt mikä on tuo koulun varrella sijaitseva vihreä talo. Joku siinä minuun vetoaa. Ja olisihan se pitänyt arvata, Aaltoa :P Harmillista että Aallon varsinaista kädenjälkeä ei ole säilytetty. Tiedätkö vielä mitä talo pitää sisällään? Ovatko ne jotain ykistyisasuntoja vai jotain toimistoja? Itse en ole uskaltanut sisälle kurkistaa...

    Mukavaa että Sinun kauttasi saan pikkuhiljaa tutustua uuteen kotikaupunkiin. Eihän ne rakennukset itse kerro mitään, pitäisi kysellä tai etsiä tietoa. Schaumanin linnasta kyselin tietoa talvella siellä pyöräillessäni vastaan tulleelta ystävälliseltä mummelilta :)

    VastaaPoista
  2. kaunis kiitos hietzu :)

    Casa Laurén on VAPOn omistama (Keskisuomalainen 13.3.2011). Ohikulkeissani olen päätellyt, että se on luultavasti ihan asuinkäytössä.

    Schaumanin linnasta ilmestyi muuten Maria Pecoraron kirja taannoin, siitä löytyisi tarinaa ja vanhoja hienoja kuvia. Linnaan olisi kiva päästä joskus visiitille ja unelmani on etenkin päästä vintille pelaamaan tennistä!

    VastaaPoista
  3. Joo,taisin sen Schaumanin linna kirjan nähdä Keski-Suomen museokaupassa.

    VastaaPoista
  4. Toimistokäytössä se taitaisi olla, tämän sivun mukaan ainakin, jolla tietoa Aallon Jyväskylän rakennuksista muutenkin:
    http://www.alvaraalto.fi/info/opas/jyvaskyla.htm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä - sivulla tosin on aika niukat tiedot, jos on yhtään uteliaampi rakennuksista ;-)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva