Siirry pääsisältöön

Säästöpankin talo ja taidevessoja

Ruskeat, rutikuivat lehmuksen lehdet kieppuvat tuulen mukana Kauppakadulla, kun saavutan palmusunnuntaikävelyllä Kirkkopuiston ja Kilpisenkadun. Puiston kulmauksessa toimii Säästöpankki Optia talossa, jonka suunnitteli arkkitehti Oiva Kallio (1929). Alkuperäisen Jyväskylän Säästöpankin perusti 1842 piirilääkäri Wolmar Styrbjörn Schildt ja paikalla oli tuolloin puuempirerakennus, jossa Schildt myös asui. Silloin rahayksikkö oli vielä rupla. Pankista tuli 1972 Keski-Suomen Säästöpankki, joka liittyi 1990-luvun alussa Suomen Säästöpankkiin.  
Säästöpankin talon ulkoseinissä on kivoja yksityiskohtia. Harmaa graniitti on hauskan karheapintaista ja pankin pääsisäänkäyntiä koristavat tyylitellyt leijonat. Nyt tyhjänä Kauppakadun puolen seinustalla olevat lipputangon pidikkeetkin on koristeltu samankaltaisin geometrisin kuvioin kuin Kilpisenkadun"seinänkannattimet".
Kilpisenkadun puolella numerossa 5 eli rakennuksen matalassa osassa toimi aikoinaan Lennätinkonttori, jossa vuonna 1968 otettiin sähkösanomia vastaan klo  8-23... Käännyn takaisin Kauppakadulle ja koska pankkisaliin ei ole sunnuntaina asiaa, astun viereisestä ovesta kaupungin taidemuseoon.  Holvi-nimi kunnioittaa museotilan pankkihistoriaa.

Astun Jyväskylän Taiteilijaseuran Tämän minäkin olisin osannut -vuosinäyttelyyn ja karautan poikkeuksellisesti hissillä ylimpään kerrokseen. On pakko jättää portaat väliin, että saa katsoa rauhassa hissikuilun sisäseiniin maalatun taideteoksen! 
Kolmannessa kerroksessa Maaria Salmisen hienot palapuvut leijuvat keskellä tilaa. Korsettien materiaalit ovat mainioita: esimerkiksi palapelin paloja, pelikortteja. Down Leikkosen tuoreet Japan, Japanic ja Japain pysäyttävät ajankohtaisuudellaan. Kari Pakarisen pikkuruisia töitä saa tarkastella suurentavilla teatterikiikareilla. Laskeudun alempaan kerrokseen tutkimaan mm. valokuvia, mutta vähitellen tilassa kauas kaikuva "maailmansotamusiikin" jatkuvasti toistuvat pätkä alkaa ärsyttää yhä enemmän. Musiikki jyrää (muitakin) teoksia alleen sen verran, että lyhennän näyttelyvisiittiä. Olisipa ääniteos aina omassa sopessaan.
Ehdin tehdä kuitenkin myös pienen wc-kierroksen, sillä tässä museossa lienee eniten julkisessa käytössä olevia taidevessoja Jyväskylässä! Museon ylimmässä kerroksessa valloittaa edelleen Luonnontieteellinen wc ja käsikirjasto (Jaana Kautto & Rune Snellman, 2008 - kuva yllä), katutasossa puolestaan on miehille ja naisille erilliset hotelli helpotukset.
Miesten taidevessa on autohenkisesti sisustettu Miestenhuone (Jyrki Markkanen, 2007). Reissu-unelmia siivittävät postikortit kiertävät wc:n seiniä.
Marja Kolun jäljiltä 2006 toteutettu Naistenhuone pitää sisällään kaksi wc:tä, joiden viehkot peilit ja kattokruunut luovat tunnelmaa. Kulta lisää tilaan ripauksen ylellisyyttä. Käsipyyhetelineetkään eivät ole standardivalkoista, vaan tyylikkään vihreitä. Väliseinissä ja ovissa on hieno marmorointikuvio.

Vessan pöydällä on vieraskirjoja ja myös kirja, jonka sisäsivulla lukee Kirja kulkevainen - tämän Dorothy Edenin teoksen saisi siis ottaa mukaansa luettavaksi. Jätän kirjan seuraavalle lukijalle.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la