Lumitunnelmissa

Talvilauantaina kävelytieni vei alkajaisiksi teelle Kramsunkadulle. Paitsi että Teeleidin käytössä oleva Karpion talo on aivan upea, sitä on myös rakennuksen tunnelmallinen pihapiiri. Myös näin mahtavana talvipäivänä, kun aurinko välkehtii puhtaan lumen peittämien puiden lomitse!

Teetapaamisen jälkeen päätin laskeutua Jyväsjärven maisemiin. Kiersin ensin Mattilanniemen pohjukan Rantaraittia pitkin, mutta sitten en voinut enää vastustaa järven jään kutsua, kun Jyväsjärvi oli viimein todettu riittävän kantavaksi myös luisteluradan tekemiselle. Niinpä vaihdoin auratun kävelytien jäällä kulkevaan, lumeen tallattuun polkuun ja liityin lukuisien muiden ulkoilijoiden joukkoon. Ah, ihanaa!

Vaikka Jyväsjärven ulkoilijoiden rakastamalla jääradalla olikin reilusti väkeä sekä luistelemassa että kävelemässä, saattoi kimaltelevan pakkaslumen peittämää järvimaisemaa hetkittäin katsella myös niin, että olisi voinut kuvitella olevansa jossain syrjemmälläkin. No, kaupungin äänimaailma ei kuitenkaan antanut unohtaa, missä oltiin...

Jääkävely vei minut ensin Lutakkoon ja pohdin hetken, että olisin jatkanut  matkaa Kuokkalan sillan toiselle puolelle. Oli kuitenkin kivempi kääntyä takaisin kohti Mattilanniemeä, sillä siten saatoin kävellä aurinkoa kohti ja saada parasta mahdollista valohoitoa. Mattilanniemessä kapusin takaisin kävelytielle, missä soma lumiukko nautti sekin auringosta omalla tavallaan.

Kotimatkalla koukkasin keskustaan, missä pysähdyin vain hetkeksi. Kilpisenkadulla, Suomen käsityön museon Näytönpaikka -ikkunassa on esillä Radikaalit pistot -ryhmän taidonnäytteitä vielä 4.3.2018 saakka. Ihastuin eniten tähän keltakehyksiseen muotokuvaan. Mutta apua, joku on purkanut lumitunteitaan ristipistotyössä hieman negatiivisesti...

Ilmaisen eriävän mielipiteeni.
Lumi on ihanaa. Eläköön tämä kaunis talvi!