Junnu Vainion sanojen äärellä, Kotka

Kotkasta tulevat mieleen muun muassa meri, Kairo (se ravintola) ja Junnu Vainio. Kotkan poika Juha ”Junnu” Vainio alias Juha ”Watt” Vainio (1938-1990) rikastutti Suomen musiikkielämää paitsi häkellyttävän monilla ja hienoilla sanoituksilla, myös lukuisilla sävellyksillä ja laulajana. Junnun lauluseura ry (nykyään Juha Vainio -seura) ehdotti edesmenneelle musiikkimiehelle nimikkokatua Kotkaan ja sellainen nimettiinkin vuonna 2011. Ruotsinsalmenkatu jatkuu rantamaisemissa Juha Vainion katuna Tallinnankadun / Gutzeitintien risteyksestä aina Kuusiseen saakka.

Päätin käyttää aurinkoisen pakkaspäivän valoisia tunteja seuraamalla Junnu Vainion sanoja eli riimikiviin tallennettuja Vainion sanoitusten pätkiä kadun vartta pitkin. Siitäkin huolimatta, että viima puhalsi mereltä välillä hyvinkin purevasti poskiin.

Kaksi kamelia ja kolme palmua siluetteina aidan päällä sinistä taivasta vasten.

Ennen sanoituskiviä pääsin ihmettelemään kameleita, jotka tepastelevat katua ja tehdasaluetta erottavalla aidalla. Palmut eivät huojuneet tuulessa, eikä läheltä nähnyt aidan taa, missä kohoavat sahajauhokeot saattavat kauempaa näyttää Saharan hiekkadyyneiltä. En osannut kuvitella olevani aavikolla. Pakkasasteita kun oli noin 15.

junnu Vainion Käyn ahon laitaa -laulun sanoja kaiverrettuna kiveen.

Astelin itse katua huopasaappaissa, en kiiltonahkakengissä. Naissanoittaja olisi varmasti muotoillut Käyn ahon laitaa -kappaleen sanat joiltakin osin toisin… Kenkien osalta vaihtaisin tuosta riimistä sanan piikkikorkokenkiin.

Junnu Vainion Vanhoja poikia viiksekkäitä -laulun sanoja kaiverrettuna kiveen Kotkan venesatamassa.

Vanhoja poikia viiksekkäitä -kiveen on kauniisti muotoiltu tekstin ohella norpan pää. Tämä on varmasti Vainion rakastetuimpia lauluja.

Kotkan poikii ilman siipii -kivi sopii kuin nakutettu Kotkan pojalle.

Junnu Vainion Albatrossi-laulun sanoja kaiverrettuna kiveen, taustalla talviaurinkoinen venesataman maisema.

Albatrossi joka lepäämättä liitää… Huomasin hyräileväni lauluja mielessäni näiden riimikivien kohdalle pysähtyessäni.

Kiviä riitti. Näpit olivat jo kohmeessa, kun vähän väliä oli pysähdyttävä paitsi lukemaan tekstejä, myös ottamaan kuvia muistoksi kävelyretkestä. Kaikki paitsi purjehdus on turhaa. Matkalla pohjoiseen. Ai, Rööperiin on myös Vainion sanoituksia? En tiennytkään.

Kun aurinko lämmittää -laulun sanoja Junnu Vainion sanoituskivessä, taustalla talvisen auringon värjäämä meri.

Kun aurinko lämmittää… Tässä kohtaa esitin mielessäni lauseesta eriävän mielipiteeni. Auringon säteet eivät tällä jäisten hönkäysten väylällä erityisen hurjasti lämmittäneet. En silti unelmoinut palmuista ja lämmöstä. Nautin mieluummin edessäni avautuvasta rauhaisasta merimaisemasta.

Kaunissaari-otsikoitu sanoitusteksti Junnu Vainiolta kaiverrettuna kiveen.

Kaunissaari! Tätä tekstiä en tuntenutkaan entuudestaan. Muistelin heti edelliskesäistä käyntiä Struven ketju -visiittiä Mustaviirissä, sillä samalla reissulla pääsimme poikkeamaan myös Kaunissaareen. Oi niitä elokuisia merimaisemia!

Junnu Vainio -riimikivet päättyivät Kuusiseen, mihin saavuttuani siirryin toviksi metsäpolulle ja löysin tieni lahdenpohjukkaan, missä julmetun kauniit jäälautat kelluivat keveästi keinahdellen. Rannan heinänkorret olivat saaneet ylleen jäähunnun, osa myös jääpallosia varttaan koristamaan.

Olin aivan lumoutunut. Ja kiitollinen tästä hienosta säästä kävelyineen. Ilman Junnu Vainion sanoituksia en olisi tullut lähteneeksi keskustasta Kuusisen suuntaan ja tämäkin olisi jäänyt kokematta.

Suuntasin vielä mystisen naishahmon luo.

Ruotsinsalmen taisteluissa kuolleiden muistomerkki (1998, Mihail Anikušin) seisoo dramaattisena suurella rantakivellä. Neito tähyää seppeleet käsissään merelle, missä vuosina 1789-90 käytiin kaksi ankaraa meritaistelua ruotsalaisten ja venäläisten välillä. Ruotsin kuningas Kustaa III kävi tuolloin joukkoineen Katariina II:n hallitsemaa Venäjää vastaan. Ensimmäinen meritaistelu päättyi Ruotsin tappioon, mutta heinäkuussa 1790 käyty toinen meritaistelu oli Ruotsille voitokas.

Lähdin palaamaan Kuusisen maisemista takaisin Kotkan keskustaan. Oikealla puolella tietä näkyi tehdasalue, jonka historia yltää aina vuoteen 1872, jolloin Hans Gutzeit perusti Kotkaan sahan. Nyt alueella toimii Kotka Mills.

Pysähdyin paluumatkalla vielä yhden taideteoksen äärelle. Isohko tuulikello tämä Olli Mantereen Laivarautaa, Euroopan ääni – Tono d’Europa. Junnu Vainio taitaa olla Kotkan ikimuistettavin ääni.

Vainion sanoituksiin pohjautuvia riimikiviä on vuonna 2021 ollut paikoillaan jo peräti 27 kappaletta. Näinköhän niitä tulee nimikkokadulle lisääkin? Sanoituksiahan vielä toki riittää.

Kävelypäivä: 5.12.2021.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Salmivaaran maisemapala, Kilpisjärvi