Siirry pääsisältöön

Jyväskylä: Lunta ja linna

Astelen ensin Kortesuon rannan kävelytietä (joka on nyt poikkeuksellisesti aurattu) ja katson kaipaavasti jäälle, kunnes havaitsen kauempana hiihtelijöitä. Latu on minulle merkki siitä, että jäälle voi lähteä myös jalkaisin, joten laskeudun rannasta Tuomiojärven jäälle. Jyrkkä talviauringon valo heittää hangelle puolenpäivän jälkeen pitkät varjot.
Kevyt pakkaslumi ei upota kovinkaan paljoa ja pärjään hyvin saappaillani. Jäällä lunta on usein vähemmän kuin samaan aikaan niityillä tai metsissä. Vastarannan maisema Löylyjoen-Kivelänrannan suunnassa on hyvin utuinen. Etsisinkö aiempien kävelijöiden jälkiä vai teenkö omaa uraa?
Luonnollisesti jälkimmäinen vaihtoehto houkuttaa enemmän. On vapauttavaa tarpoa järven jäällä ja mennä avarassa maisemassa mihin huvittaa, ilman rajoituksia, nyt kun lumen määrä ei ole esteenä. Käännän pääni Laajavuoren suuntaan, missä usva kohoaa kuin savupilvenä taivaalle. Ihan kuin Laajavuoren suunnasta kajahtaisi jokin kaiutintiedote. Ehkä siellä on lumetus käynnissä.
Näen muutaman muunkin jäällä kävelijän; polkujakin alkaa siis syntyä, ei vain latuja. Päädyn lopulta Viitaniemeen, missä valonsäteet leikittelevät lumisilla puunoksilla ja heinänkorsilla.
Heti rannassa huomaa, että puiden alla on lunta reippaasti enemmän. Yläpuolellani tähyävät maisemia liikkumatta lukuisat huurrekoristellut lepänoksat.
Seuraavaksi on etsittävä sopiva kohta, mistä kavuta auratulle kävelytielle - vaikkapa tästä asetelmiin jähmettyneiden kaislojen vierestä. Kaislikkoon takertuneet lumimuodostelmat ovat vastavalossa miltei läpikuultavia. 
Olen jo menossa tyytyväisenä Viitaniemen taloja kohti, mutta onneksi käännän pääni Kasinonmäen suuntaan. Kasinonmäen päälle on ilmestynyt lumilinna! Lumilinnan luo johtaa joukko jälkiä, sekä ihmisten että jänisten tai rusakoiden.
Lumilinnan rakentamisessa on selvästi hyödynnetty sopivaa lämpötilaa ja lumen koostumusta. Näyttää siltä, että rakennuspalikat on napattu iglutyyliin lumikuutioita veistelemällä. Varsinaista lumi-insinöörityötä.
Astun linnan takaseinällä olevasta aukosta sisälle. Lumilinnan ikkuna-aukoista voi katsoa Viitaniemen maisemia erilaisin rajauksin. Lumisotasilla olevaa linna ei kuitenkaan suojele, sillä rakennelmassa ei ole kattoa. Toivottavasti sää ja ohikulkijat sallivat lumilinnan olla pystyssä eheänä mahdollisimman kauan!
Heitän hyvästit tyynelle Viitaniemelle ja siirryn Jyväskylän keskustaan, jonka laitamilla on lauantai-iltapäivästä huolimatta uneliasta. Pakkasutu ja silmiä häikäisevä auringon kirkkaus leijuvat myös Harjukadun yllä, joka on epätodellisen tuntuisen valoilmiön vallassa. Harjun rinteen alle pysäköity yksinäinen paikallisliikenteen bussi voisi ihan hyvin olla odottamassa matkustajia auringon tuolle puolelle.

Kommentit

  1. Ihania talvitunnelmia. Tällaisia lisää kiitos! Tammikuun tyttönä nautin auringosta ja pakkaskeleistä. Valoa on selvästi jo enemmän.
    Joku on rakentanut upean lumilinnan ja kauniisti olet jälleen Jyväskylän talvisia yksityiskohtia tallentanut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos... toivottavasti tulee lisää näitä aurinkoa pilkahtelevia päiviä ja tilaisuus kuljeskella eri puolilla kaupunkia valoisaan aikaan :)

      Poista
  2. Todella hienot kuvat!
    Kiva istua kotona ja katsella täällä sisällä näitä. Meillä ulkona jo kohta 30 astetta pakkasta. Hieno oli jo maisema tänään päivällä. Hyviä kuvauksia saisi.

    Kiitos kuvistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, suositan kyllä ehdottomasti ulkona poikkeamista, jos vain mahdollista! Siellä on paljon hienomman näköistä kuin mitä kuviin pystyy tallentamaan.

      Poista
  3. Kiitos vinkistä. Kävelin seuraavana päivänä yli 25 asteen pakkasessa melkein 10 kilometriä. Hieno oli ilma ja lämpöä riitti, kun oli kolme kertaa enemmän vaatetta kuin talvipäivänä muuten.

    Potkuri jäi odottamaan hakijaansa takaisin...otin sen alkumatkaan mukaan toiselle kävelylenkille samana päivänä, joka oli n. viisi kilometriä.

    OLENKO TOSIKKO? Heti lähdin yhdestä suosituksesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa vaikka olisit tosikko, mahtavaa että teit noin hienon lenkin :)

      Olen kade, sillä itse en päässyt viikonloppuna nauttimaan ulkoilmasta ja mahtavista talvimaisemista!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la