Kävellen Suomen halki 51: Vajusuvanto-Peurasuvanto
Vajusuvannon leirintäalueen mökissä sain hyvät unet, mutta pomppasin silti ylös jo 6.30, aamiaista laittamaan ja tekemään mökin lähtösiivousta.
Kun sitten lähtiessä kävin palauttamassa mökin avaimen Vajusuvanto Campingin Heikki-isännälle, hän oli heti ystävällisesti tarjoamassa aamupalaa! Epäilenpä, että hän kaipasi juttuseuraa, mutta toista aamiaista ei ikävä kyllä tehnyt heti mieli. Lähdin siis aika pian takaisin tien päälle. Eteenpäin!
Edellisenä päivänä taivalta Sodankylästä Vajusuvantoon oli ollut noin 34 km, tänään olisi edessä huomattavasti lyhyempi kävely eli noin 20 km. Ihan hyvä, sillä sääennuste lupasi +24-27 asteen lämpötilaa.
Vaan olisi sittenkin pitänyt ottaa vähän hitaampi liikkeellelähtö: tajusin vain pienen matkaa käveltyäni, että olin unohtanut osan eväistäni mökin jääkaappiin. En silti kääntynyt takaisin. Niillä mennään, mitä mukana on.
Alussa tallasin Petkulantietä. Ensimmäisestä risteyksestä kääntyi tie yli Kitisen, suuntana Kevitsa. Piti ihan googlata, että mikä Kevitsa? Vuonna 2012 aloittaneessa Kevitsan kaivoksessa louhitaan kuparia ja nikkeliä.
Seuraavaksi ohitin Vajukosken vesivoimalan…
…ja saavuin Vajunen-järven rantamaisemiin, joista sain nauttia vielä takaisin nelostielle päästyäni.
Ennen kuin paahteinen tie yhtyi nelostiehen, löysin itseni komean suon keskeltä.
Kartan mukaan paikka oli Ilmakkiaapa, joka on luonnonsuojelualuetta. Ilmankos näytti niin hienolta! Suolla rehotti mukavasti kukkia näin kesäkuussa.
Lähempi tarkastelu kertoi, että suolla kukki raate. Nelostielle saavuttuani huomasin, että ihan lyhyen matkan päästä olisin päässyt pitkospuille ja lintutornille johtavalle polulle. Siitä huolimatta päätin tylysti jatkaa matkaa pohjoiseen enkä tehdä edes tuota pikkuruista pistoa tieltä. Minulle riitti tämä suonäkymä tieltä.
Nelostie jatkui edelleen luotettavan suoraviivaisena. Lämmin sää sai minut haaveilemaan kylmästä juomasta (reppuni taskussa lämmenneiden vesipullojen sijasta), joten ilahduin todella, kun näin Cafe Hariannan tienvarsimainoksen. Enää 2 km!
Kahvila vieläpä sijaitsi aivan Vajunen-järven rannassa ja aallot pärskyivät liki terassille saakka, kun tuuli tuiversi järvellä. Onneksi oli ikkunalasi tuulensuojana, sillä jo vaahtopäätkin olivat aikamoiset.
Kyllä sitä järvimaisemaa kelpasi katsella, kun nautiskelin kuningatarlettua, poroleipää sekä ”jälkiruuaksi” tilaamaani hillalettua. Lasissa sihisi kuuman päivän virkistyksenä ihan kolajuoma, jonka etiketissä hihkaistiin Oi Suomi on! Futiksen EM-kisojen kunniaksi. Mikä kaunis paikka ja kelpo jatke varhaisaamiaiselle. Vaihdoin ennen matkan jatkamista muutaman sanan toisen asiakkaan kanssa, joka hänkin tykkäsi kävelystä. Hän suositteli Uusi-Seelantia. En ehkä ihan heti sinne suuntaa…
Hyvin ravittuna on hyvä jatkaa matkaa. Hariannan kupeessa oli myös ranta ja siisti ulkohuussi. Käsiä järvessä huuhtaistessa oli ihana huljauttaa raikasta vettä myös naamalle.
Matka eteni lämpimästä säästä huolimatta hyvin ja ilahduin, kun saavuin Peurasuvannon lintutornille johtavan polun tykö. Polku tornille kulki yllättävän lähellä nelostietä. Dumppasin reppuni polun viereen ja lähdin astelemaan kohti lintutornia.
Kävin polku-uomaa pitkin myös aivan Kitisen rannassa, mutta ne parhaat maisemat avautuivat toki lintutornilta, vaikka se ei järin korkea olekaan.
Torniin kapuaminen maksoi vaivan, näkihän täältä myös Kitisen yli. Peurasuvannon lintutornilta on kiikaroitu vaikka mitä siivekkäitä, myös omalla haavelistallani oleva suokukko. En harrasta lintuja yhtään, mutta jotenkin suokukko kiehtoo mieltä. Ehkä sitten joskus, jossain.
Palasin nelostien varteen, napattuani repun takaisin selkään. Iloinen fillaristi moikkasi ohi ajaessaan. Selvästi menossa Nordkappiin. Toisena huvituksenani seurasin poroja, joita kipitti tien yli. Ohikiitäviä hetkiä, mutta kivoja poikkeuksia autoihin.
Peurasuvanto
Loppumatka eli noin kolmisen kilometriä majapaikkaani Peurasuvantoon sujui joutuisasti. Jalkojeni rakot olivat rauhoittuneet huoltotoimenpiteiden ja suojateippausten ansiosta niin, että kipuakaan ei käytännössä enää ollut. Onneksi.
Aivan nelostien kupeessa palvelee Elinan ja Jamesin luotsaama Peurasuvannon kahvila-ravintola, johon suuntasinkin ensimmäiseksi askeleeni. Kylmää juomaa, kiitos! Kahvilan vierestä löytyvät myös majoitusmökit ja pian sainkin viedä repun varaamaani mökkiin, kunhan olin ensin hengähtänyt hetken kahvilassa.
Koska päivämatka oli tänään maltillinen, olin perillä jo hyvissä ajoin ja niinpä suuntasin pian lämmittämään saunaa ja nauttimaan löylyistä. Kyllä teki hyvää! Käytin Peurasuvannon palveluista oikein täysillä, sillä kahvilasta järjestyi minulle vielä ruoka-annoskin ennen sulkemisaikaa. Mitä lämpimin kiitos Elinalle ja Jamesille hyvästä hoivasta Peurasuvannossa!
Parasta / mielenkiintoisinta
- Vajunen-järven maisemat
- Hariannan kahvilan herkut
- Maisema Peurasuvannon lintutornilta
- Peurasuvannon kahvila, sauna sekä Elinan & Jamesin tapaaminen
Kävelypäivä
- 11.6.2021
Kommentit
Lähetä kommentti