Sirkustemppuja

Kävelen ajatuksissani Viitaniemen halki, kun minut pysäyttää nuori neitonen. Haluanko oppia keppitemppuja? Haluanko että minulle näytetään keppitemppuja? Hämmästyneenä suostun yllättävään ehdotukseen ja siirrymme asvaltilta pois autojen tieltä. Nurmikolla alkaa henkilökohtainen keppitaitonäytös. Koiranulkoiluttajat pysykööt kauempana. Näitä keppejä ei Mustille heitellä.

Sirkustaiteilijan alku käyttää jonglöörausvälineinään kolmea keppiä (googlaus: flower stick), joista sitä tupsupäistä flower stickiä heitellään ja pyöritellään kahden apukepin avulla. Saan ensin taitonäytöksen ja sitten pienen maanittelun tuloksena suostun opastettavaksi ja kokeilemaan tupsupäisen kepin nostelua, heittelyä ja tasapainottelua. Jo kaksi vuotta treenannut opettajani on innostunut sekä taitava ja jaksaa kannustaa aloittelijaa. Olen erityisen taitava kepin tiputtamisessa, mutta iloitsen, kun tajuan notkistaa polvia ottaessani apukepeillä tupsukeppiä vastaan ilmasta. Tämähän on oikeasti hauskaa! Haluaisinko oppia vielä jotain näistä tempuista? Näin voi aloittaa, näin voi lopettaa...

Kiitos sinulle, tuntematon, että pysäytit ja opetit jotain uutta. Tälläkin tavalla voi harmaalta näyttänyt ilta muuttua iloiseksi. Askeleeni on nyt kevyempi. Jousiammuntakentän takana pitkospuita ympäröivässä kosteikossa kukkivat vehkat. Mitä tuokaan huominen?