Pihakävely Ylistöllä
Tiistai-iltana Jyväskylän yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa oli Jyväskylän puutarhaseuran pihakävely, tarkemmin ottaen Ylistön kampuksella. Suunnittelija Hillevi Kotiranta yliopiston museolta johdatteli meitä Ylistön puutarhan puilta, pensailta ja muilta puutarhan viheriöijiltä toiselle.
Tässä lehtosaarni, tuossa punalehtikoivu (kuva yllä) - sen lehdet ovat aluksi vihreät, lupailevat reunoilta tummaa ja tummuvat vähitellen jännittävän tummanpunaisiksi. Harmittavaa kyllä Ylistönrinteellä olevia puita ja kasveja ei ole merkitty pienin kyltein, jotka helpottaisivat meitä ei-kasvitietäjiä. Seminaarinmäellä kasvitieteellinen puutarha on helpompi uteliaalle kulkijalle siksi, että siellä on ilkivallasta huolimatta vielä noin satakunta infokylttiä jäljellä.
Ylistön valkeita fysiikan, kemian ja nanoteknologian laitoksia ympäröivä puutarha-alue jää helposti huomaamatta. Myös rakentajat ovat yliopiston laajentuessa surutta tai vahingossa listineet esimerkiksi pajuja, jotka oli ihan tarkoituksella istutettu paikoilleen. No, on siellä vieläkin nähtävää, esimerkiksi taalainmaankoivuja (hauskanmalliset lehdet), visakoivuja ja pylväsmäisiä tervaleppiä. Ambiotican (ympäristökeskuksen laboratorioyksikkö! Apua mikä massiivinen sanayhdistelmä!) vihkiäisten kunniaksi sen seinän viereen istutettiin kolme koivua 3.9.1999 ja paikalla oli kuulemma myös Martti Ahtisaari.
Kierrämme rantaraitin puolelle ja laskeudumme hetkeksi Kimmo Schroderuksen Hyöky-veistoksen viereen. Sen alta kaadettiin muutamia tervaleppiä. Portaiden vasemmalta puolelta näkyy kultakuusia, joiden uudet kasvustot ovat hauskan kellertäviä näin alkukesästä, mutta muuttuvat kuulemma myöhemmin vihreiksi.
Kun Jyväsjärveltä ylös nousevilta portailta, Hyöky-veistoksen jälkeen, kääntyy vasemmalle kohti sisäpihaa, sieltä löytyy ihan oikea pieni puutarha. Sinne mennessä oikealle puolelle jää ruotsinpihlaja, vasemmalle suomenpihlaja. Eron huomaa vaikka puiden lehtiä koettamalla ja sivelemällä. Ruotsissa on kaikki sileämpää...
Näin kieloaikaan kukkii myös kalliokielo (yllä) sisäpihalla. Sisäpihalla löytyy oikealta lehto-niittymäisen maaston kasveja, pähkinäpuu ja jalavia, vasemmalta ketomaaperää ja esimerkiksi villiomenapuu. Mukava kierros; ehkä vielä jonain päivänä tunnistan edes muutaman noista puista!
Tässä lehtosaarni, tuossa punalehtikoivu (kuva yllä) - sen lehdet ovat aluksi vihreät, lupailevat reunoilta tummaa ja tummuvat vähitellen jännittävän tummanpunaisiksi. Harmittavaa kyllä Ylistönrinteellä olevia puita ja kasveja ei ole merkitty pienin kyltein, jotka helpottaisivat meitä ei-kasvitietäjiä. Seminaarinmäellä kasvitieteellinen puutarha on helpompi uteliaalle kulkijalle siksi, että siellä on ilkivallasta huolimatta vielä noin satakunta infokylttiä jäljellä.
Ylistön valkeita fysiikan, kemian ja nanoteknologian laitoksia ympäröivä puutarha-alue jää helposti huomaamatta. Myös rakentajat ovat yliopiston laajentuessa surutta tai vahingossa listineet esimerkiksi pajuja, jotka oli ihan tarkoituksella istutettu paikoilleen. No, on siellä vieläkin nähtävää, esimerkiksi taalainmaankoivuja (hauskanmalliset lehdet), visakoivuja ja pylväsmäisiä tervaleppiä. Ambiotican (ympäristökeskuksen laboratorioyksikkö! Apua mikä massiivinen sanayhdistelmä!) vihkiäisten kunniaksi sen seinän viereen istutettiin kolme koivua 3.9.1999 ja paikalla oli kuulemma myös Martti Ahtisaari.
Kierrämme rantaraitin puolelle ja laskeudumme hetkeksi Kimmo Schroderuksen Hyöky-veistoksen viereen. Sen alta kaadettiin muutamia tervaleppiä. Portaiden vasemmalta puolelta näkyy kultakuusia, joiden uudet kasvustot ovat hauskan kellertäviä näin alkukesästä, mutta muuttuvat kuulemma myöhemmin vihreiksi.
Kun Jyväsjärveltä ylös nousevilta portailta, Hyöky-veistoksen jälkeen, kääntyy vasemmalle kohti sisäpihaa, sieltä löytyy ihan oikea pieni puutarha. Sinne mennessä oikealle puolelle jää ruotsinpihlaja, vasemmalle suomenpihlaja. Eron huomaa vaikka puiden lehtiä koettamalla ja sivelemällä. Ruotsissa on kaikki sileämpää...
Näin kieloaikaan kukkii myös kalliokielo (yllä) sisäpihalla. Sisäpihalla löytyy oikealta lehto-niittymäisen maaston kasveja, pähkinäpuu ja jalavia, vasemmalta ketomaaperää ja esimerkiksi villiomenapuu. Mukava kierros; ehkä vielä jonain päivänä tunnistan edes muutaman noista puista!
Kommentit
Lähetä kommentti