Siirry pääsisältöön

Vaaroja uhmaten Hiekkapohjasta

 Etsin Hiekkapohjasta pääsyä polulle kohti Jyväskylää. Ulkoilukartan mukaan maastossa kulkee peräti valaistu reitti, kiitos hiihtäjien. Mikä ajatus: valaistu vaellusreitti! Ei enää otsalampun kajoa metsässä, kun cityreippailija pinkoo pitkin kankaita... Noh, onpahan helpompi havaita Karhujärventien mutkasta tämä Metso-reitiksi nimetty leveä ura, kun sitä reunustaa valotolppien jono uskomattomasti Palokkaan asti.
Alle kilometrin päässä kohtaan Näätäsuon laavun (yllä), joka on aivan polun vieressä. Polttopuitakin olisi lupaavasti. Pistäydyn Näätäsuon lammen rannassa ja jatkan leveää kärrytiepolkua kohti parin kilometrin päässä olevaa Ampujien majaa, josta kuuluu laukauksien ääniä pitkän aikaa. Reitti on merkitty paikoin puutolpilla, joihin on maalattu sininen viiva. Ampujien majalle tullessa varoitetaan vaarasta - ei ole tosiaan syytä kavuta polun vasemmalla puolella olevan vallin yli.
Ampujien majalta voisi poiketa muutaman kilometrin lenkin Karhujärven laavulle, mutta jatkan matkaani kohti Tyyppälää. Hetken kuljen pitkin tavallista metsäpolkua, jonka reunassa on menneiden aikojen muistona Keski-Suomen maakuntauran sininauha, sitten taas leveää hiihtouraa, joka muuttuu kohta pitkospuiksi. Olisi mahdollisuus kääntyä Vaajakosken suuntaan johtavalle polulle, mutta valitsen oikealle kääntyvät pitkospuut.
Paikoin hyvinkin kosteassa ja pehmeässä maastossa pitkokset ovat paikallaan, samoin tällä kelillä kosteutta ja mutaa kestävät jalkineet. Suota on kyllä polun oikealla puolella ojitettukin. Ennen Tyyppälää maasto on välillä soista ja mäntyvaltaista, välillä sekametsää, pari kertaa viereen jää avohakkuualue. Peltoaukean vasemmalle puolelle jää hevostila, mikä selittää pehmeissä kohdissa näkyneet hevosenkengän jäljet. Muuten on hiljaista; vastaan tulee vasta Tyyppälän tienoilla pari mönkijää. Mutta onko Keski-Suomen maakuntaura todella hengenvaarallinen?!
Maakuntaura / Metso-reitti menisi talvikautena Tyyppälänjärven yli, mutta näin kesällä on kierrettävä järvi pohjoispuolelta maitse. Seuraan valotolppapolkua Palokan Touruvuorta kiertävälle kuntopolulle, jolla on lisäkseni muutama muukin jalan liikkuja. Täällä paikannimikyltit loppuvat, mutta löydän helposti Raivaajantien päähän ja sieltä reitti kaupunkiin kävelyteitä pitkin onkin jo hyvin tuttu. Pieni päiväretki tänään; ehkä joku toinen kerta yöretki Jyväskylästä pohjoiseen. Ja hämmentävää kyllä en tule kotiin tyhjin käsin, vaan kesän ensimmäisten tattien kanssa.

Metso-reitillä ei tällä pätkällä saane ihan eräretkifiilistä polku-uran leveyden ym. takia, mutta näinkin läheltä Jyväskylää löytyy oikeasti luonnon rauhaa, poislukien se ampumisympäristö.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la