Siirry pääsisältöön

Tuohimutka-Aholaita

Väkeä kertyy puoli seitsemäksi pikku hiljaa entisen Tourulan koulun eli Vaajakoskentie 9:n pihaan. Alkamassa on Halssilan asukasyhdistyksen järjestämä maksuton kulttuurikävely, kolmas laatuaan tänä kesänä. Ensimmäisessä oli kuulemma satakunta osallistujaa, toisessa hieman vähemmän; tällä kertaa kävelijöitä näyttää olevan reilut 50. Ensimmäisistä tulijoista alkaen keskustelua viriää tuttujen ja tuntemattomien kesken. Joku näyttää mukaan ottamiaan vanhoja valokuvia, toinen kyselee, onko tässä koulua käyneitä mukana. Kävelyn järjestäjät jakavat opasmonisteita ja mikrofoni napsautetaan päälle. Suuren väkimäärän yli ei pelkkä puheääni liikenteen tuntumassa kantaisi.

Pirkko Vuorinen aloittaa opastuksen kertomalla Tourulan koulusta, jonka 1940-luvun oppilaita hän itsekin on. Alkuperäisestä jo laajennettu rakennus valmistui 1912 vuotta aiemmin valmistuneen ja palaneen tilalle; siinä toimi alakoulu. Pihan toisella puolella on vanhoista koulun rakennuksista jäljellä vielä entinen yläkoulu vuodelta 1925, mutta välissä on parisenkymmentä vuotta Tekevän työvalmennussäätiön käytössä ollut hallimainen uudempi rakennus. Sillä puolella pihaa pitävät nyt majaansa antiikkiliike ja huutokauppakamari. Muutoksia miljööseen on tulossa, sillä huonoon kuntoon päässyt / päästetty vanhempi koulutalo aiotaan purkaa (yllätys, yllätys!). Tämä on uutta vanhan tilalle rakentava Jyväskylä.

Kävelemme Vaajakoskentien yli Aholaidan puolelle, missä koululaisillakin oli ennen pelloilla viljelypalstansa. Sillä puolella oli joskus myös Järvisen sauna, jossa myös omakotitaloväki nykyisen Aittorinteen puolelta kävi, sillä vesijohto ylsi pitkään vain Tourulan koulun nurkille, eikä vielä rinteen talojen luo. Käymme moottoritien yli vievällä kävelysillalla katsomassa rantamaisemia. Ennen moottoritien tuloa rautatie kulki paljon lähempänä nykyistä rantaviivaa, joka sekin on täyttömaasta syntynyt. Alueella oli rannan tuntumassa myös huviloita ennen Pieksämäen radan rakentamista sekä esimerkiksi Nikolai Wahlgrenin venelaituri. Hän toimi niin ravintoloitsijana kuin kauppiaana ja rakennutti erään Jyväskylän keskustan komistuksista: Hotelli Wahlgrenin, joka tunnetaan nyt Nikolainkulmana.

Keskisuomalaisen ja Starkin (jonka paikalla oli ennen Luhtapuu) luo kävellään moottoritien viereistä hiekkatietä, sitten palaamme Aholaidantietä pitkin Vaajakoskentielle. Oikealle kulmaukseen jää Aholan tilan entinen päärakennus 1930-luvulta. Tilan kohtaloon vaikutti tietyö, joka jätti navetan tien toiselle puolelle. Rakennus toimi sittemmin mm. lastenkotina. Nykyiset asukit eivät näy innostuneen pihastaan, sillä herukkapensaita ympäröi reippaiden rikkaruohojen armeija.

Itä-Päijänteentien laitaa pitkin alamme seurata vanhaa tilustietä Tuohimutkan puolella. Käymme kurkkaamassa puroa reunustavia kivenlohkareita ennen kuin siirrymme omakotialueelle, jossa on erilaista rakennuskantaa, jäljellä enää muutamia vanhoja taloja. Ylempänä rinteessä on rintamamiestalojen alue. Tästä kuljettiin ennen vanhalle kivilouhokselle, jolta ovat peräisin esimerkiksi Taulumäen kirkon peruskivet ja kaupungin pölisevien katujen peitoksi naputellut katukivet.

Suuri ryhmä on jo melko hajallaan, kun kävelemme takaisin lähtöpaikkaa kohti. Edes mikrofonin ja kaiuttimen käyttö ei riitä enää kuljettamaan oppaan puhetta kaikille kuulijoille, mutta noin 3 km kävely reilussa puolessatoissa tunnissa on jo ehtinyt kertoa paljon. Suurkiitos kierroksesta, joka opetti uutta tästä kaupungin kolkasta!

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva