Siirry pääsisältöön

Merituulessa

Turkoosit aallot mäiskäyttävät itsensä rantaan niin raivolla, että pisaroita lentelee minunkin päälleni asti, vaikka kävelen muutaman metrin ylempänä Englantilaisten promenadilla, Promenade des Anglais. On jännä juttu, miksi kaupungin nimi on suomen kielessä italialaisittain Nizza, eikä Nice. Vai onko suomeksi käytetty nimitys muka peräisin jo ennen vuotta 1860, jolloin kaupunki kuului satojen vuosien ajan Sardiniaan? Tai kenties on kyse vain helpommasta ääntämisestä meikäläisille.

Nyt ei voi vain laiskasti promeneerata, on käveltävä tositarkoituksella, etunojassa. Tuuli painaa vastaan, kun astelen lentokentän suunnasta kohti keskustaa ja vanhaa kaupunkia. Välillä puuska tarttuu minuun oikeasti, enkä jaksa olla ihailematta muutamia pyöräilijöitä, jotka urheasti polkevat sivuvastaiseen tuuleen. Promenadilla ohitan myös sinisten pyörien parkin: satunnainen käyttäjä voi vuokrata fillarin 1 eurolla/päivä (kännykkä+pankkikortti tarvitaan). Jos hankkii vélo bleu -fillarikortin, vuosimaksu on vain 25 euroa! Sinipyöriä on noin 1200 eri puolilla kaupunkia, liikenteessäkin niitä näkyi paljon.
Huom. kuvan valkoinen auto promenadilla on sinipyörien huoltoauto, muutenhan promenadilla ei moottorilla ajella. Tuntuu tosi kivalta, että Nizza on alkanut viime vuosina panostaa juuri jalan ja pyörällä liikkumisen parantamiseen sekä joukkoliikenteeseen. Ennen autojen ruuhkauttama Avenue Jean Médecin on saanut toiseen päähänsä hienon jalankulkijoille pyhitetyn aukion taideteoksineen ja katu on muutenkin pääosin raitiovaunujen ja moottoritta liikkujien käytössä. Mainiota!

Jatkan sinnikkäästi pitkin promenadia, vaikka ajatuksen harhailevat toisille kaduille ja poluille. Vähitellen tuuli karkottaa pilviä ja sää selkenee. Hotelli Negrescon julkisivua peittää puhurissa lepattava, rakennuksen ääriviivoin koristeltu valkoinen pressu. Vastaan huojuu muutama keinupyöräilijä - vai miten niitä huojuttelemalla eteenpäin liikkuvia, moottorittomia "pyöriä" pitäisi kutsua? Sileäkiviset uimarannat ovat typötyhjiä, kunnes saavutan puiston (Jardin Albert 1er) ja pysähdyn katsomaan kivikasoja promenadin kaiteen takana, rannan puolella.

Nyt on siis rantojen huoltoaika. Pari kaivinkonetta kauhoo ja jyystää kiviannos kerrallaan rantaa uuteen muotoon, ennen kuin turistimassat voivat levittää froteepyyhkeensä ja kaislamattonsa sileille kiville, joiden olen ajattelemattomasti luullut heittäytyneen rantaan merestä omia aikojaan. Ehei, kaupunki pitää huolta rannoistaan.

Kaivinkoneiden luona puskee promenadin alta virtaava uoma mereen. Kaupungin katujen alla muutamien korttelien verran piileksinyt Paillon-joki tulee esiin lähes huomaamatta. Vaikka tuuli ei vieläkään armahda, aurinko suostuu ystävällisesti lämmittämään kulkijaa. Eilen yksin karheilla kukkuloilla, tänään joukon keskellä sileällä asvaltilla.
kävely 11.4.2010

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la