Lumikenkäretkellä Kulhanvuoren luonnonsuojelualueella
Kulhanvuoren luonnonsuojelualue Saarijärvellä on hieno retkikohde paitsi kesällä, myös talvella. Talvella pieni ongelma on se, että Kulhanvuoren viralliselle parkkipaikalle saakka tietä ei aurata. Onnistuin itse saamaan auton parkkiin Konttimäentien ja Pirttisuontien mutkaan; toinen vaihtoehto retken aloituspaikaksi olisi ollut Pirttipuron mylly. Hiihtäjille tarjolla on lumitilanteen salliessa retkilatu Konttimäeltä.
Käveltyäni (vain) sulan maan aikana käytössä olevan parkkipaikan ohi aiempien kulkijoiden jälkiä pitkin oli edessä ladun vierus. Sulan maan aikana tuon sivakointiväylän alla on polku.
Pian saavuin huussin ja puuvajan kohdille, missä oli myös päreopaste tulipaikalle. Haistelin hieman ilmaa ja kyllä, tunsin nenässäni savun tuoksun. Niinpä laskeuduin Iso-Mustan rannan tulipaikalle, jossa pariskunta oli juuri lopettelemassa omaa evästaukoaan.
Kaivoin repustani esiin termospullon ja teetarvikkeet sekä eväspiirakat. Ja pengoin reppua: missä, missä makkarat? Turkanen. Matkalla ostamani makkarapaketti oli jäänyt autoon – ja nuotiossa olisi ollut hehkua juuri tarpeeksi jäljellä. Vaan eipä hätä ollut tämän näköinen: ystävällinen retkeläispariskunta tarjosi omista eväistään minulle ylimääräisen makkaran ja pääsin sittenkin käristämään itselleni retkimakkaran! Lämmin kiitos!
Teetä en sentään ollut unohtanut!
Evästauon jälkeen lähdin seuraamaan luontopolkua, jota ei ollut minua ennen ainakaan sitten viime lumisateen kukaan kävellyt. Mustakosken koskikara pyrähti minua karkuun, kun lähdin jättämään lumikengänjälkiäni neitseelliselle hangelle.
Hiljaisuus oli päivän sana. Tunsin olevani alueen suurin metelöitsijä narskutellessani Pieni-Mustan pintaan lisää jalanjälkiä, kun oikaisin järven jäälle, sivuun luontopolun oranssien maalimerkkien viitoittamalta reitiltä.
Suon laidassa olevia, mielenkiintoisia kelotörröttäjiä pääsee parhaiten tarkastelemaan läheltä näin talviaikaan. Kukahan nuo pienet reiät on kelon kylkeen porannut?
Seurasin kohta tovin luontopolun maalimerkkejä, kunnes lähdin taas nauttimaan omasta reittivalinnastani. Mutkittelin puiden lomitse kohti Syväojanrotkoa, jonka tiesin tulevan pian vastaan. Vaikka niin jänöjussien, oravien kuin hirvienkin jälkiä lumesta erottui sieltä sun täältä, pysyttelivät ne kaikki visusti piilossa.
Syväojanrotkon laidalla odotti varoitus jyrkästä kalliosta. Ihan kallion reunalle täällä ei todellakaan kannata mennä, sillä pudotusta riittää.
Kulhanvuoren puhtaasta ilmasta nauttivat myös puut, joiden yllä on naava-asusteita suorastaan yltäkylläisesti.
Lähdin astelemaan lumikengilläni alemmas. Jopa lumikengillä sai paikoin liikkua hyvin varovasti, vaikka olinkin tällä turvallisemmalla puolella kaidetta.
Sitten saavuin odottamaani paikkaan, jossa kallioseinämää koristaa tällä hetkellä paannejää, jota saattaa olla jäljellä jopa alkukesästä. Mielenkiintoisia muodostelmia!
Jääputoukset eivät täällä ole yhtä muhkean kokoisia kuin Laukaan Hitonhaudalla, mutta on täällä yhtä kaikki hienon näköistä!
Jääpuikkoja, niiden muotoja ja sävyjä malttaa katsella vaikka kuinka pitkään. Tämä on niin kiehtovaa, tilapäistä ja alati elävää luonnon taidetta.
Tutkailin aikani jäämuodostelmia ja mietin, käyskennelläkö vielä rotkon pohjalla, mutta päätin sitten kavuta luontopolun reittiä seuraten kallion päälle takaisin ja lähteä suuntaamaan lähtöpaikkaani kohti.
Ylämäen hangesta löytyivät jonkun edellisen kävijän jalanjäljet, jotka upposivat paikoin hyvinkin syvälle lumeen. Hän oli selvästi käynyt vain kääntymässä Syväojanrotkon jääputouksia katsomassa, mutta ilman lumikenkiä. Otin mielessäni osaa, sillä lumikenkäretkenä tämä oli paljon vaivattomampaa kuin hankikahlausretkenä.
Seurasin luontopolun reittiä Lamminkankaan erakoiden entisen pihapiirin kautta Kulhankoskelle, jossa jäänraikas vesi virtasi iloisesti.
Kulhankoskessa kellui jäälautta, joka muistutti paistettua kananmunaa, tosin keltuaisen sijasta sen keskellä oli supervalkuainen. Koskikara jutteli ja keikutteli pyrstöään saapuessani kosken vartta lähemmäs Pieni-Mustaa, mutta jälleen onnistuin säikäyttämään sen karkuun, kun lumikenkäni rapsautti hangen pintaa.
Jätin tällä retkellä kapuamatta itse Kulhanvuorelle, jonka kautta luontopolku palaa lähtöpisteeseen; kevättunnelmainen koskenvarsireitti houkutti tällä kertaa enemmän. Olipa taas kiva käydä täällä!
Lisätietoja Kulhanvuoren luonnonsuojelualueesta
- Kulhanvuori luontoon.fi-sivustolla
- Kulhanvuori Visit Saarijärven sivulla
- Jalkaisin: Syyspäivänä Kulhanvuorella
Retkipäivä: 20.3.2021
Kommentit
Lähetä kommentti