Siirry pääsisältöön

Valon ja Alvar Aallon päivän ilta

Tallustan Ruusupuistoon pakkaspäivään sonnustautuneena, tarkoituksena nauttia hetki auringon viime säteistä ulkoilmassa näin kauniina päivänä. Lehtijuttu mainitsi jotain Keski-Suomen museon erityisestä ulkovalaistuksesta, mutta eihän sitä vielä tähän aikaan niin näe.
Toisaalta, sininen hetki alkaa lähestyä, luonnonvalon määrä vähenee. Lumimaisema on jo voittopuolisen sininen ja pikku hiljaa valaistut alueet alkavat erottua museon ulkoseinistä.
Keski-Suomen museon ulkovalaisimet syttyvät päivän hämärtyessä aluksi punahehkuiseen valoon, joka hetken kuluttua rauhoittuu valkoiseksi valoksi. Hrrr. Pakkasessa kävely on tehnyt tehtävänsä ja minun tekee jo mieli sisälle lämmittelemään.
Käyn Alvar Aalto-museon ovesta sisälle. Perjantaisin museoon on vapaa pääsy, mutta tänään on oikea tuplabonuspäivä: seinällä huomautetaan, että nyt on Alvar Aallon syntymäpäivä (3.2. 1898), minkä kunniaksi Café Alvar-kahvilassa tarjotaan ilmaiset kakkukahvit! Mainio minttusuklainen kakku ja teekupllinen piristävät niin, että käyn katsomassa myös näyttelyä yläkerrassa.
Arkkitehtuurinäyttelyä kiertää oppaan kanssa ulkomaalaisryhmä; jään itse tutkimaan Jouni Kaipian hienoa valokuvanäyttelyä Tiloja ja tilanteita, jonka herättävät eloon erityisesti niissä esiintyvät ihmiset. Työt on laitettu loistavan oivaltavasti esille ja vaikka kyseessä on arkkitehtuurivalokuvaus, näistä voi nautiskella ihan maallikkona! Kuvista välittyy paljon iloa.
Yksi valokuvateos hyödyntää ilkamoivasti museon tilaa...
No niin, aika astua ulos -20°C hujakoilla painivaan lämpötilaan. Aalto-museon edessä on parkissa museaalisen näköinen bussivanhus, mitä ilmeisimme sisällä kuljeskelevan ryhmän nostalginen kulkupeli.
Mahtaakohan tässä bussissa olla millainen lämmityslaite? Ainakin pari matkustajista tuntuu varustautuneen suksiparilla, joita varten bussin ulkoseinästä löytyy jopa suksienkuljetusteline!
Kun pimeys on laskeutunut, pääsee valkoisen museorakennuksen ulkovalaistus oikeuksiinsa. Oikeastaan hassua, että tämä Annukka Larsenin suunnittelema valaistus on vain tilapäinen, muutaman päivän mittainen juttu Keski-Suomen museon 80-vuotisjuhlavuoden ja arkkitehti Aallon syntymäpäivän kunniaksi.

Nousen puurappusia pitkin Ruusupuiston rinnettä takaisin ylös, Keski-Suomen museon yläpuolelle. Miltä täällä näyttää nyt?
Museon yläterassin näkymä on muuttunut huimasti siitä, mitä se oli reilu tunti sitten. Kontrastit alkavat olla kohdallaan...
Myös terassin viereiset kookkaat männyt on juhlavalaistu. Entä onkohan museon sivuoven sisäänkäynti normaalisti valaistu iltaisin? Nämä puuovet ovat melko unohduksissa, eihän yleisöllä ole niistä yleensä asiaa sisälle.
Keskussairaalantien toisella puolella avautuu tunnelmavalaistu yliopiston kampusalue. Astelen kävelytietä Aallonpuistoon, missä Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia erottuu pimeydestä. Urheilukentän takaa loistaa nauhamainen ikkunarivistö; U2-liikuntasalin vuorolla on siis väkeä.
Myös opiskelijaruokala Lozzin katonrajaikkunoista hohtaa valo. Näin illalla Lozzin hieno puukatto näkyykin parhaiten, jos sisällä vain sattuu olemaan valaistus!
Lähinnä kokouskäytössä oleva Lyhty pääsee oikeuksiinsa vain näin pimeällä, jolloin sen ikkunoista kajastava valo vasta tekee tilasta lyhtymäisen.

Mitenkähän Valon päivän opastetulla kävelykierroksella on tällaisella kelillä porukkaa? Minä kaipaan jo lisää vaatetta päälleni ja taas edes toviksi sisätiloihin, vaikka huurteen ja lumen kuorruttama ympäristö onkin nyt huiman kaunis...
Mäki-Matin perhepuiston yllä loistaa kuu.

Kommentit

  1. Upeita kuvia, upeita tunnelmia! Kiitos näistä.

    VastaaPoista
  2. Kuvan kaksiulotteisuus korostaa huurteista jähmettyneisyyttä.
    Nuo valaistut puuovet olivat ennen Keski-Suomen museon pääsisäänkäynti! Niistä tulee vieläkin mieleen kuvataidekerho, jota museolla pidettiin ja puuvene, joka museon aulassa oli. Tuoksuikohan se tervalle...

    VastaaPoista
  3. Onnistuneita yökuvia, etenkin kolme viimeistä. Värit ja valaistus kohdallaan.

    VastaaPoista
  4. Kiitokset :)

    Anonyymi: muistelin itsekin että olisin mennyt joskus museoon yläpuolen puuovista. Olisi kiva tietää missä vaiheessa pääsisäänkäynti siirtyi alakertaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la