On lähes tuskallista laittaa herätyskello soimaan jo aamuneljän tienoilla, mutta jotenkin punnerran itseni hereillle ja aamukävelylle Shanghain autioille kaduille. On jännittävää nähdä, miltä kaupunki näyttää... No, ennen heräämistään.
Bundia vartioiva pronssihärkä ei ole yksin edes aamun varhaisina tunteina. Vartijapoloinen yrittää pysyä valveilla. Tuntuu huikealta, että yhtä patsasta vartioidaan herkeämättä, mutta ehkä se olisi liian otollinen uhri värikkäille mielenilmauksille esimerkiksi spraymaalin muodossa.
Bund on suorastaan yllättävän autio ja pimeä, sillä rakennusten juhlavalot ovat sammuksissa. Vain yksi varhaislenkkeilijä valkoisissa verkkareissaan hölkkää pitkin rantabulevardia. Missä ovat takaperinkävelijät? No, ehkä hento vesipisarointi on lannistanut pyjama yllä liikkujat, eihän yöpuvun kuulu olla goretexiä! Kävelen sateenvarjoineni autiota rantakatua eteenpäin.
Sekä Bundin puolella että vastarannalla Pudongissa on yllättävän pimeää. Poissa on edellisiltainen valoshow väri- ja vilkkuvaloineen. Jopa Shanghai säästää joskus energiaa ja sammuttaa turhat lamput yön ajaksi, iltakymmenen jälkeen.
Käännyn Bundilta vasemmalle, edellisenä iltana niin vilkkaalle kävelykadulle, itäiselle Nanjing Roadille. Sama autius on vastassa täälläkin; suurkaupungin syke värivaloineen hyytyy siis joskus. Vain yksittäinen kadunlakaisija ja töihin kulkija on liikkeellä. Lastenvaunuja työntävä äiti on jähmettynyt paikoilleen. Edellispäivänä en ihmisvilinästä edes huomannut veistosta, väkeä oli niin paljon.
Autio Bund, autio kävelykatu, kiitos kepeän vesipisaroinnin. Ei edes säätä uhmaavia aamuvoimistelijoita puistoissa tai aukioilla. Ei sitten. Lähden takaisin kohti majapaikkaani, kengänkärjet märkinä. Sivukadulla näkyy ihmisiä, siis joku muukin on jo hereillä!
Kalakauppias, vihanneskauppias ja teurastaja valmistelevat myytävää esille, myös juomatölkkikioskin pitäjä näkyy tulleen tiskinsä taakse. Herkullinen tuoksu tulee kadulle valkotakkisen sedän takaa...
Taivas alkaa vähitellen osoittaa vaalenemisen merkkejä. Yksittäisiä asiakkaita saapuu tuoksuvan tiskin tykö aamiaisostoksille sekä kävellen että skootterilla. Siirryn lähemmäs. Mitä siellä oikein myydään?
Paistettujen herkkujen tuoksu leijuu nenään yhä vahvempana suurelta valurautapannulta, jonka takana leipuri kaulitsee taikinaa. Aamiaisaika!
En voi enää vastustaa kujalla leijailevaa tuoksua, vaan astun myyjätädin luo, näytän sormin haluavani yhden tuoreista leivonnaisista ja kaivan oikean summan esille. Saan paperikäärössä suloisen lämpimäisen, joka osoittautuu meikäläisten herkkujen sukulaiseksi: kädessäni on kevyt, pitkulainen kierremunkki, jonka pinta tosin on terveellisesti sokeroimaton! Nam! Näitä menisi useampikin...
Kommentit
Lähetä kommentti