Siirry pääsisältöön

Värivalojen ilta, Shanghai


Mainosvaloja, vilkkuvia valoja, siis huomaa minut -valoja Shanghain illan pimeyttä karkottamassa. Ihmisvilinän keskellä Nanjing Road East-kävelykadulla jopa rullaluistinten myyjä esittelee ylpeänä juuri huomiovaloja: luistimien erikoisuus on punaiset vilkkuvalot. Väistän sekä häntä, katua pitkin matelevaa kaupunkijunaa että muutaman askeleen välein esitteitään heiluttelevia feikkikellojen kaupustelijoita. Ostoskävelykatu tuntuu jatkuvan loputtomiin.
Olen vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä kapeilta ja hämärähköiltä sivukaduilta, joiden matalien rakennusten edessä käydään kauppaa arkisemmin: sekä vihannes- että kalakauppias ovat levittäneet myyntiartikkelinsa muovivadeissa, -koreissa ja pussukoissa katukiveykselle. Torikuja vs. kauppakeskusbulevardi. Jälkimmäisellä ei tunnu siltä, että on Kiinassa.
Hälinä vähenee, kun saavutan Huangpu-joen ja Bundin alueen. Joen rantaa myötäilee leveä kävelytie, jota pitkin käyskentelee niin paikallista väkeä kuin koti- ja ulkomaisia turisteja äimistelemässä sekä Bundin valaistuja vanhoja rakennuksia että modernia Pudongia vastarannalla.
Joki on lähes tyyni, toisin kuin vaihtuvia tarinoita heijastavat valotaulut vastapäisten rakennusten seinissä. Valotauluilla tapahtuu ja värit välkähtelevät ripeässä tahdissa. Täällä on vauraus, täällä on ostovoima, talouskasvu... Laskeudun maan uumeniin ja unohdan yläpuolisen maailman hetkeksi. Tästä ei voi kävellä toiselle puolelle, on mentävä kiskokyydillä.

Muutaman minuutin psykedeelisellä valoshow'lla kyllästetty junamatka Huangpu-joen ali on ohitse. Astun ulos turistitunnelin uumenista Shanghain illan hämärään. Tuntuu, että täällä ei voi koskaan olla tyystin pimeää, koska valoja on kaikkialla niin tuhottomasti.
Pallerovyötäröisenä neulankärkenä taivaalle kurkottava Oriental Pearl Tower näyttää siltä kuin se olisi itsekin pistelty neuloilla täyteen reikiä, joista kirkkaat punaiset ja vihreät värit loimottavat lävitse. Ehei, sinne en nyt mene; jatkan matkaa eteenpäin, kohti financial districtiä.
Katson alas kävelysillalta, joka kiertää täytenä ympyränä vilkkaan risteyksen nokkelasti sen yläpuolelta; kadunkulmissa yläilmoista on yhteys katutasoon rappusia ja liukuportaita pitkin. Mikä häkellyttävä valopuisto! Sinisten värivalojen kentät muodostavat mitä oudoimman keinovalonurmen, jolla kasvaa aniliininpunaisia valopuita.
Laskeudun katutasoon valojen reunustamalle polulle. Tämä ei ole ihan Ihmemaa Ozin yellow brick road, mutta omituiselta katukäytävää pitkin tuntuu kävellä; jotenkin keinotekoiselta... Tämä vauras talouskasvua ylistävä alue ei taida olla minua varten.

Aikeeni pöräyttää hissillä korkeuksiin katsomaan miljoonakaupungin näköaloja kerroksesta 88 hyytyvät. Maan päällä on mukavampaa. Siis käännös takaisin ja puikkelehtimaan luksusliikkeitä pursuavan ostoskeskuksen ja tornitalojen ohitse Huangpu-joelle, jonka rantaa reunustaa myös tällä puolella rauhallinen, leveä kävelytie.
Vastarannalta Puxin puolelta erottuvat hienosti rantakatu Bundin rakennukset ja niiden takaa korkeammat ja uudemmat tornitalot erikoisine valoineen. Yksi on kuin jättimäinen limsapullo, jonka yläpuolella sojottaa kaksi valopilliä, toisen katolla on jättimäinen kullanvärinen valokruunu. Tällä puolella ranta on matala, liekö laskuveden aika? Aallot pyyhkivät rantahiekkaa muutaman metrin päässä alapuolellani.
Rantakadulla kaupustelijat lähestyvät vähän väliä. Osta lyhty! Ei kiitos. Moni kuitenkin ostaa ja sytyttää punertavan lyhdyn, kokeilee kotvan kuluttua, joko voisi päästää irti, ei vielä, mutta ihan kohta...
Kevyt lyhty saa kuumasta liekistä tarpeeksi nostetta ja lähtee kohoamaan hapuillen yhä ylemmäs. Pian iltataivasta täplittävät useat elävän tulen lyhdyt, jotka vähitellen leijuvat silmänkantamattomiin. Pienet asiat, kuten yksi värilyhty, saattaa koskettaa kulkijaa vilkkuvalomerta enemmän.
Palaan Puxin puolelle. Bundin rantabulevardi alkaa hiljentyä, kun kello tulee kymmenen.
Bundin rantapenkereen kävelytie on kohotettu autojen valtaamalta kadulta ylemmäs. Muuria koristaa taideteos, jonka sommitelman taustalla on, hetkonen, sehän on kukkakaaliseinämä!
Valopylpyrät vaihtavat värejä ja sävyjä, kun kävelen niiden ohitse. Vasta kun astun kauemmas, huomaan miettiä, että palleroita ei kenties ole sijoitettu paikoilleen vain visuaalisen vaikutelman perusteella. On toki mahdollista, että seinämän 'pistekirjoitus' on kauempaa luettavissa, jos vain osaa kiinaa...

Kommentit

  1. Valaistut vanhat rakennukset vetoavat enemmän kuin mainosvalojen tulva. Hienosti olet välittänyt tunnelmia sieltä maapallon toiselta puolen. Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Seita; vanhassa vara parempi...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva