Kävellen Suomen halki 6 - Lohja-Nummela: Pyhän Laurin kirkko ja Lohjanharju
Heti Keskusaukion vastapäätä Laurinkadun varressa on viehättävä keltainen puutalo, jossa toimii nyt käsityöläiskauppa Tuulentupa. Kiinni sunnuntaisin. Eipä tässä kirkonmenojen alkamisen lähestyessä ollut avoinna myöskään Lohjan Kotiseututalo.
Pyhän Laurin kirkon portilla oli jo ruusujen myyjä, mistä päättelin, että kyseessä oli rippipyhä. Tein kierroksen hiekkakäytävillä ja astuin sitten komean keskiaikaisen pyhätön ovesta sisään. Voi kuinka hieno! Kyllä 1400-luvulla osattiin… Ihan tajuttoman kauniit maalaukset koristavat kirkon seiniä ja kattoja. Koska rippinuoria ja juhlaväkeä lipui koko ajan sisään, en tohtinut jäädä retkivermeissäni pidemmäksi aikaa kirkkoa ihailemaan.
Aivan Pyhän Laurin kirkon vieressä oli muistomerkki tuoreemmalle merkkimiehelle. Aikanaan Karjalan evakoiden asuttamisesta vastannut (ja itsekin evakko), pitkän linjan poliitikko ja valtiomies Johannes Virolainen oli saanut näköispatsaan. Virolaisen läheisen maatilan eli Vironperän olinkin ohittanut edellisenä päivänä.
Lohjan keskustasta jatkoin jalkakäytäviä ja kevyen liikenteen väyliä pitkin eteenpäin, Nummentien vartta kohti Nummelaa. En tullut selvittäneeksi, olisiko tälle reitille ollut kivempaa vaihtoehtoa, mutta sainpahan katsella tienvarren taloja, joiden joukossa oli muutamia oikein somia vanhempia puutaloja.
Kun käännyin katsomaan taaksepäin, siinti Lohjanjärvi vielä näköpiirissäni. Tästä eteenpäin saisin katsella lähinnä tienvarsia ennen Lohjanharjua. Edelleni tupsahti sivusta kävelijäpariskunta, mutta muita ei näkynyt jalkapatikoimassa pitkään aikaan. Oikealla puolella oli radanpätkä, jonka keskellä kasvoi männyntaimia. Hiljentynyt ratapätkä siis siinä kohtaa.
Kohta näkyi, että ei ollut puusta puutetta: valtavat tukkipinot töröttivät toisella puolella tietä. Niinpä, SAPPI Kirkniemen valtaisa tehdas paperikoneineen sijaitsee aika lähellä.
Askelsin Venteläntietä eteenpäin. Lahjapuoti Woodstop, hiljaisen näköistä. Vanhan aseman kahvipannukoristeinen kahvila oli houkutteleva rakennus, mutta kahvila näytti olevan kiinni. Plastexin tehtaanmyymälä ei ollut sekään avoinna – jäin siis myös ilman tuoretta muoviämpäriä… Entä Herkkukonditoria-leipomomyymälä? Aukioloajat ma-pe 6-16, ei ihan natsannut.
Piristävä ilmestys reitin varressa oli iloisesti kukkiva Kukkatalo Muotikukka, jonka pihalla oli runsaasti narsissiruukkuja, olihan pääsiäinen lähestymässä. Mutta ei kahvilaa…
Toisella puolella Venteläntietä tuli pian vastaan Café Siilo, mutta eihän sekään ollut ihan vielä avoinna. Vasta klo 11 (mitäs olin liikkeellä niin aikaisin), enkä jäänyt odottelemaan. Metsään teki mieli tästä asvalttiautuudesta.
Pian Siilo-kahvilan jälkeen teinkin äkkikäännöksen kevyen liikenteen väylältä vasemmalle ja oikaisin metsäpolkua pitkin kohti Citymarketia, Sitten kävelytieltä metsän poikki Lohjanharjuntien varteen, K-marketin kulmille. Rinteessä odottivat frisbeegolfradan opasteet, vaikka olin toiveikkaasti odottanut ulkoilualueen polkukarttoja. No, olihan minulla karttasovellus puhelimessa. Eikun menoksi mäkeä ylös. Heippa, päällystetyt väylät, ainakin vähäksi aikaa!
Liitokiekon heittelijät jäivät paiskomaan muovilätkiään, kun kapusin harjun laelle. Auringonvalo näytti paljon viehättävämmältä täällä männikön katveessa! Muutama frisbee-immeinen oli liikkeellä, mutta näytti siltä, että en joutuisi pahemmin heitä varomaan – oma reittini kun suuntasi poispäin radasta.
Mäntyjen lomitse erottui paitsi kaukaisuuteen jatkuvaa metsää, myös kulttuurimaisemaa. Eli lohjalaisia kerrostaloja.
Lohjanharjua pitkin oli kyllä ihana kävellä. Parasta oli se, että liikenteen melu jäi kauemmas, eikä tarvinnut tallata autotien vartta. Sain kuunnella sunnuntaiaamun kunniaksi linnunlaulua, mikä oli paljon virkistävämpää kuin moottorien humina.
Alkumatkasta harjumaasto oli pääosin sulaa, mutta sitten edessä oli jonkin matkaa lumista ja jäistä polkua – auringonsäteet kun eivät yltäneet lämmittämään ihan kaikkia puiden suojissa olevia katvealueita. Matkanteko hidastui ihan huomaamatta. Vastaantuleva maastopyöräilijä sen sijaan pyyhälsi vauhdikkaasti ohitseni.
Osa Lohjanharjusta on toisenlaisessa hyötykäytössä.
Pysähdyin pienelle tauolle ja otin repun selästäni. Lohjan majapaikkani emäntä oli vinkannut minulle kivaksi käyntikohteeksi Liessaaren luonto- ja hyvinvointipolun, mutta koska se jäi minulta poikkeamatta, Riitta ystävällisesti lähetti minulle yhden polun harjoituksista matkaevääksi. Siispä hakeuduin komean hongan luo, asetin selkäni sitä vasten… Kiitos, voin oikein hyvin tänään!
Harjutaival jatkui kivoja metsäpolkuja pitkin ja istahdin välillä alas vesihörpylle sekä taatelipatukalle. Pian vastaan tuli lukossa oleva kota ja sen tuntumassa aukio, jolla päättelin olevani hiihtolatujen keskellä. Toisella puolella aukeni maisema hiekkakuopille, toisella oli selvästi latu-uria. Olihan siinä ”Maali”-kylttikin. Mutta ei vieläkään alueen karttaa.
Vaan eipä hätää. Matkani jatkui luonnollisesti suoraan eteenpäin. Tiedän: laduilla ei saa kävellä, mutta tällä pätkällä ei ollut enää tungosta luvassa. Enkä astunut sille jäätyneen latu-uran jämälle.
Muijalan laavulla oli jo ehtinyt pysähtyä joku minua aamuvirkumpi, sillä tulipaikalta nousi edelleen savukiehkura, vaikka ketään ei näkynyt.
Katsoin karttaa. Enää vähän metsäistä ja rauhaisaa polkua jäljellä ennen paluuta tien varteen.
Ylitien pikkutien ja siirryin vielä hetkeksi kapealle polulle, päivän viimeiselle sellaiselle.
Sitten laskeuduin alas metsämaisemista, keskelle ajoväyliä. Lohjanharjuntie kohtasi ison risteyksen ja vieressäni oli bussipysäkki liityntäparkkeineen. Tienviitta kertoi, että matkaa Nummelaan oli jäljellä vielä 6 km. Aikaa jäljellä tasan tunti siihen, kun tavoittelemani linja-auto lähtisi Nummelan linja-autoasemalta. Apua!
Tätähän se tekee, heti kun palaa ns. ihmisten ilmoille, eli heti tulee kiirus. Moottoritie vilahti jalkojen alla, kun päätin ainakin yrittää rientää Nummelaan rivakasti. Tässä kostautui se, että olin kävellyt Lohjanharjua nautiskellen, osin liukastellenkin (jäisillä ja lumisilla osuuksilla) ja kelloon tarkemmin katsomatta.
Niinpä viimeiset 6 km Nummelaan menivätkin lähinnä reippaan askelluksen merkeissä, enkä ehtinyt pysähdellä lainkaan. Myllylampi olisi ollut matkan varrella tarjolla taukopaikaksi, mutta kerkesin vain noteerata, että se oli siinä. Onni oli se, että taival oli helppo- ja nopeakulkuista kevyen liikenteen väylää, mutta toisaalta armottoman tylsää ja vuodenajan vuoksi harmaatakin, vieressä vilkkaahko liikenne.
Hiidenmäen jälkeen koitti viimein aika kääntyä alikulkutunnelin kautta Kehätien varresta Nummelan keskustaan johtavalle Asemantielle. Tai siis sen viereiselle kävelytielle. Aluksi kävelin oikealla puolella, sitten vasemmalla, pienteollisuusalueen ja omakotialueen ohitse, odottaen keskustan kajastusta. Ja sieltähän se sitten koitti, Nummelan keskusta marketteineen.
Entä missä on se linja-autoasema? Näin kauempaa, kuinka juuri ”minun” bussini näköinen linjuri kääntyi risteyksessä. Sinne se taisi mennä, Helsingin-bussini. Otin puhelimen käteen ja hain tarkemman kartan, sillä opasteista ei löytynyt pienintäkään viitettä linja-autoaseman sijainnista. Tämä on niitä autoiljoiden paikkakuntia, ajattelin hikipäissäni…
Vaan lopulta se löytyi, Linjaportti. Linja-autoni oli ehtinyt lähteä 6 minuuttia aiemmin matkoihinsa. Nielin tappioni ja kävin hakemassa lohdutusevästä läheisestä kaupasta. Seuraava bussi kun lähtisi vasta tunnin päästä. Kaikeksi onneksi se seuraava oli kuin olikin Helsingissä perillä aikataulun mukaisesti; ehdin juuri ja juuri kipittää Jyväskylän-junaan. Seuraavan retken alkupiste onkin sitten Nummela.
Parasta / mielenkiintoisinta päivässä
- Pyhän Laurin kirkko Lohjalla
- Lohjanharjun polut ja rauha
- Hyvinvointiharjoitus petäjää vasten Lohjanharjulla
Kävelypäivä
Sunnuntai 7.4.2019.
Tämä on osa Suomen halki -kävelyprojektiani, jonka merkeissä kävelen omaan tahtiini pätkissä Hangosta kohti Nuorgamia, aina silloin kun seuraavan pätkän taivaltamiseen on mielestäni sopiva hetki. Matkanteko alkoi 6.12.2018. Tavoitteeni on päästä jonain päivänä perille.
Kommentit
Lähetä kommentti